Kipi kipi kipitystä

Uskomattoman aurinkopätkän takia toukokuu tuntui venyvän pitkäksi kuin purukumi. Se muistutti lähestulkoon lapsuuden kesiä, jotka jatkuivat, jatkuivat ja jatkuivat auringon mollottaessa aina vain siniseltä taivaalta. Kun kuukausi vaihtui, pinkeäksi viritetty aikajänne saavutti kuitenkin maksimimittansa ja katketa räpsähti. Koleiksi käyneet kesäpäivät vilkkuvat nyt silmissä pikakelauksella, ja minua hieman hirvittää, saanko todella valmiiksi kaiken, mitä ennen lomalle löllähtämistä täytyisi vielä tehdä.

Nupulla on onneksi jo loma.

Se ehtii pelata pallolla...

...ja ottaa samalla vaikka päikkärit.

Olen viettänyt melkoista viuh vauh -elämää, ja siitä syystä Nupun ja Jujun arjen taltiointi on jäänyt hieman retuperälle. Koska en ole ehtinyt liiemmin kirjata ylös Hupsujen touhuja, olen yrittänyt kaapata hauskimpia hetkiä edes videolle. Niinpä saatte tällä kertaa hupailla tutun räggärikaksikon kanssa videokoosteen merkeissä. Koska meillä on niin kovin kiire, videokin on suurelta osin pikakelattu. Luvassa on kuitenkin Nuppu-painotteista tohinaa aamupalan lusikoinnista sängyn petaamiseen ja ruokasilityksistä aina vaatekaappikiepaukseen asti. Lopussa näette, kuinka paljon vihreämpää ruoho voikaan aidan toisella puolella olla…

Iloisia kesäpäiviä ja tsemppiä kesälomanaluskiireisiin, jos jollain muullakin sellaisia on!

Sirkus saapui olkkariin!

On vuoden viimeinen päivä ja aika vilkaista olan yli menneeseen. En aio kuitenkaan ruotia Nuppusen taannoisia tassukutinoita tai muuta hankalaa hapatusta, vaan vilkaisemme ajassa taaksepäin vain viikon verran. Nupusta ja Jujusta on nimittäin tärkeää näyttää kaikelle kansalle, kuinka kilttejä mussukoita ne ovat jälleen kerran olleet. 

Tuhmat kissat eivät saisi näin suurta lahjaröykkiötä!

Lahjojen jako oli oikeastaan vain alkusoitto sille, mikä kehittyi myöhemmin sirkukseksi. Juju varsinkaan ei ollut pysyä nahoissaan, kun se sai osallistua rapisevien paperien repimiseen ja lahjanarujen jahtaamiseen. Mutta mahtaisiko joku vihdoin kertoa, mitä paketeista paljastui?

”Jes, määm! Juitsi-partiopoika aina valmiina!”

 

”Ensinnäkin sain tämmöisen ihanasti säihkyvän hammasproteesin. Edellisen
olinkin naksutellut jo reikiä täyteen. Jostain syystä mama kuitenkin sujautti
tämän niin korkealle takinliepeeseen, etten millään ylettänyt rei'ittämään.
  No, ehtiihän tuota, vaikka mama sanoo leikkisästi, että ei muka saa.”

 

”Joulukolli toi myös tällaisen hauskan Jaipur-nimisen pelin. Siinä on tosi helpot
säännöt. Kun emo ja iskä saavat kortit ja palaset sekoitettua ja aseteltua ympäri
pöytää, on mun vuoro hypätä siihen palvonnan keskipisteeksi. Hirmu kivaa!”

”Jostain syystä mut nostettiin monta kertaa syrjään niin sanotulle Tuomarin Valtaistuimelle.”

”Ihan huitsin mukavaa oli myös saada paketti näiltä ilopilleritontuilta.”

”Hei, oma pupu! Eikä ole yhtään nössö lahja, vaikka se tuoksuu
niin hyvältä. Onhan se ihan poikien värinen.”

”Mama käski kertoa tässä välissä, että systerikin sai paketin.”

”Se tykkäsi hempeästä puolisukeltajastaan ja silitti heti vaakun pulskaa masua.”

Muista paketeista ripsuteltiin esiin niin Cosman ankkanameja, ruokalabyrintti kuin uusia hiirulaisiakin, mutta vauhdikkainta hupia tarjosivat kaksi lahjaa, joista on riemuittu viimeksi hetki sitten samaan aikaan, kun ulkona poksauteltiin jo ensimmäiset raketit. Olisiko joku vapaaehtoinen esittelemään uuden sirkusirtaimistomme?

 

”Jes, määäm! Sirkuspoika Juitsi aina palveluksessanne.”

”Hoplaa! Näin nätisti mä hyppäsin renkaan läpi. Ei ollut emolla paljon
kouluttamista, kun loikkasin tästä ihan ilman käskyjä, vaikka ei
ollut edes nameja vielä haettu. Äiskä kehui mua hienoksi sirkuskissaksi
ja läpsytti hellyttävän innokkaasti karvattomia käsiään.”

”Olihan tämä tosi hauska ohjelmanumero, mutta en kehdannut mamille kertoa,
että kaipaisin vähän lisää haastetta. Vaikka kolmimetrisen vallihaudan,
jossa uiskentelisi piraijoja. Sen ylittäminen vaatisi jo vähän sisua.”

”Sirkuksesta puheen ollen – pääsin itse seuraamaan, miten viiksekäs
ja partasuinen nainen jahtasi kuperkeikkoja tekevää hiirtä.”

Tässä kohdassa loppuu valitettavasti Jujun selostus,
koska Nuppu nosti karvavitseistä herjaussyytteen.

Sitten se esitti meille oikean sirkustempun, jossa siro ballerina
yhdistää voimansa kuperkeikkoja tekevän trapetsihiiren kanssa.

Hyvä Nuppu! Nyt pyörii sekä hiiri että sitä kiertävä pallo!

Sirkusesityksemme päättää tämä kuva, jonka myötä me Hupsut
haluamme toivottaa kaikille kavereillemme eli teille lukijoille
mitä mahtavinta uutta vuotta 2016! Paljon onnea, iloa,
terveyttä, kehräystä ja silkinpehmoisia suukkoja!

Mälsänvastainen maja

Koska viime viikonloppuna oli kaksi pyhäpäivää peräkkäin eikä apaattinen emo järjestänyt naamiaisbileitä tai suuria kissakarnevaaleja, pienten kissojen elämä muuttui mälsäksi möllötykseksi. Ketä kiinnostaa jahdata iänikuista laserpistettä, jota ei ole kolmen vuoden aikana saanut vielä kertaakaan hampaisiinsa, tai kuka haluaisi jäytää herra Apinamieheltä irti viimeisetkin raajat? Eivät ainakaan Nuppu ja Juju.

Kateilla oli ihmettelemistä jo omissa raajoissaan,
joista puolet oli surkastunut pois tekemisen puutteessa.
Vai onko Juju kasvattanut itselleen toisen pään?

Aloin tuntea itseni niin huonoksi lemmikinomistajaksi, että oli aika kehittää jokin uusi ja jännittävä virike rakkaille mössyköilleni, ja kuin Kreivin aikaan blogikavereille Mimmille ja Alfredille oli rakennettu taas uusi, uljas maja. Haa! Sellainen olisi saatava myös Hupsuttamoon.

 

Vinkki numero yksi: Mama, pliide,
älä rakenna sitä majaa kissanruohosta.

Jotta susi (tai syystuuli) ei puhkuisi ja puhaltaisi heti nurin kissojen huvimajaa, päätin kyhätä rakennelman Veli Pontevan tavoin tukevasta viltistä. Halusin luoda majasta viihtyisän ja pehmoisen turvapaikan, joka olisi samalla oikea viihdemesta.

Aherruksen päätteeksi olkkariimme kohosi asumus, jonka katto oli näin tukeva ja kaunis.
Eteläinen sisäänkäynti oli mielestäni vekkuli ja houkutti kömpimään peremmäs.

Sisätilat taas olivat modernit ja tarjosivat runsaasti luksusta
paitsi köllöttelyyn myös vilkkaaseen viihtymiseen.

Huviparatiisi oli hädin tuskin saanut seinänsä pystyyn, kun ensimmäiset asiakkaat tulivat tutkimusretkelle. Ne olivat ehtineet jo lukea CatAdvisorista, että tällainen pytinki avaisi pian ovensa kissoille, joilla oli jo kaikkea.

 

Jujua kiinnosti eniten unelmalinnan ulkoterassi, mutta
Nuppu tahtoi testata sisätilojen teddyvuoratut petipaikat.

Kaikki muu oli kuulemma toimivaa paitsi karvainen kattokruunu,
joka kutitti neitosen korvaa pahemmin kuin varastopunkit.

Kun terassi oli nuohottu kauttaaltaan ja ilta alkoi viiletä,
Jujukin saapui sisälle lämmittelemään.

Kissojen silmät suorastaan tuikkivat, kun ne löysivät majasta kaikenlaista kivaa.
Nuppu köllähti pehmotaloon, ja Juju paikannettiin pian flipperin äärestä.

Onneksi pelipöytiä löytyi enemmänkin, sillä Nupunkin teki mieli läimiä menemään.
Huomatkaa tervettäkin terveemmät etutassut, joilla palloa kelpaa töpötellä!

Olipa peliluolaan piilotettu myös yksi ylläri: uudenkarhea hiirulainen,
jonka Nuppu touhukkaana tyttönä sattui löytämään!

Spelailu ja yllärit saivat Jujun lopulta väsähtämään, ja sekin halusi päästä
kokeilemaan pehmotupaa. Harmi vain, että tönö oli ehditty jo varata...

Majanrakennus osoittautui virkistäväksi kokeiluksi sekä pikkuisille että emolle. Mies tosin kotiin saapuessaan tuskaili tilannetta hieman sisustuksellisesta näkökulmasta mutta ymmärsi, ettei majaprojekti ollut yhtä tyhjän kanssa. Olimme edistyneet valtavasti löllöisän jalattomasta lähtötilanteesta, sillä ympyrän sulkeutuessa minulla ei ollut enää kissaa, jolla oli kaksi päätä ja neljä jalkaa, vaan otus, jolla oli yksi pää ja kahdeksan jalkaa. Niillä on hyvä viipottaa elämässä eteenpäin!

Kannatti rakentaa maja, vai mitä?

Käytöskukkasia

Suloiset pikku miukumaukuni ovat ehdottomasti salonkikelpoisia karvaturreja. Niiden turkki kuohkea ja kammattu, eikä kumpikaan niistä livahda silmän välttäessä pesukoneen taakse tupakoimaan (tai ainakaan käry ei ole koskaan kantautunut sieraimiini saakka). Eilen kuitenkin huomasin, että olettamukseni hienokäytöksisyydestä oli vain viisikymmentäprosenttisesti oikea.

Kumpi ei pääse salonkiin? Kas siinä pulma!

Juju tunnusti heti, että sen turkki oli tänään
päikkäreiltä noustessa aika pörrössä, mutta
 kyse ei ole nyt niin pinnallisista seikoista.

Saimme eilen iltapäivällä vieraaksi hyvän ystäväni, jota Juju kiiruhti heti huomaavaisesti tervehtimään. Täysipainoinen hurmaaminen alkoi ensihetkestä ja jatkui läpi koko vierailun molemminpuolisena hellittelynä. Juju kuuli olevansa komea, taitava ja ihana, ja ystäväni sai vastineeksi nuuskukutitusta, kiehnäilyä, nenusuukkoja ja jopa harvinaisia kallistushaleja (= kissapoika istuu pöydällä ja näyttää suopealta. Kun ihminen menee lähemmäs, nuorukainen aiheuttaa onnellisella kallistuksellaan suloisen yhteentörmäyksen). Mutta entä se toinen katti? Se Nuppuna tituleerattu? Oliko se paikalla ollenkaan?

Kuka kaipaa Nuppua, kun Juju on täällä valmiina kallistumaan?

Anna sinisten silmien, pinkin nöpönenän ja maidonvaalean toffeeläikkäturkin hurmata!

Kun ystäväni alkoi kysellä Nembo-Embosta, pelästyin ensin, että kissageist on anastanut koko neitosen. Olin kuitenkin väärässä, sillä Nöppersön röllytteli karva-ameebana sängyn alla. Non-stoppina pyörivä touhotus oli kerrankin tyrehtynyt, ja kattiin tuli liikettä vasta, kun lattialle nostettiin pallorata. Hetken palloa laiskasti töppäiltyään Nuppu kuitenkin vetäytyi sängylle palautumaan sosiaalisesta uroteostaan. Vakuutin ystävälleni, että Nuppu on yleensä oikein pirtsakka hassuttelija, mutta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja sillä hetkellä visuaalinen viesti oli se, että Nuppu on satavuotias mummeli, jonka virkein teko on virsien vapiseva veisaus puoliunessa.

”Mömmömmöö”, Nuppu ynisi ja jatkoi lojumistaan.

Vaan toista oli meno esimerkiksi pari viikkoa sitten, kun kylässä oli miespuolinen vieras. En ollut itse paikalla, mutta mieheni kertoi, kuinka Nuppu oli häikäilemättä liehitellyt hänen kaveriaan. Neiti oli sipsutellut viehkosti vieraan ympärillä häntä pörheänä ja istahdellut likelle silitysten toivossa. Olen myös itse todistanut, kuinka Nuppu kiehnää kahdeksikkoa isäni jaloissa ja kehrää hempeästi veljeni kainalossa. Vaikuttaa siis siltä, että Marilynimme räpyttelee suloisia sinisilmiään aina, kun paikalla on kaksilahkeista yleisöä. Mutta toki Nupulta riittää rakkautta muillekin. Se on esimerkiksi kiepauttanut molemmat mumminsa hellästi tassun ympärille, eikä Nuppu Poppanen ole koskaan liian kiireinen lastenvahdiksi. Jos Nupulle vielä antaa kämmeneltään pari raksua, saa kuka vain siitä uuden, parhaan ystävän.

Nuppu on erittäin suosittu tyyppi kaveripiirissään.

Jos salongin ovet avautuvat, niin kyllä sinne otetaan mukaan sekä Hinku että Vinku! <3

Hupsujen yksivuotiskarkelot

Tasan vuosi sitten Nuppu ja Juju painoivat ensimmäiset viralliset tassunjälkensä bittiavaruuteen. Epävirallisia digihurinoita oli pöristelty Facebookin täydeltä jo lähes vuoden ajan, mutta ikioma blogi räpsäytti silmänsä auki vasta sunnuntaina 1.9.2013. Ensimmäisiä postauksia oli testiluetettu lähipiirillä, ja sormet tutisten painoin lopulta Bloggerissa näppäintä ”julkaise”. Mitä sitten tapahtuikaan? Roikuimme Nupun ja Jujun kanssa ruudun äärellä ja odotimme. Maapallo ei kääntynyt radallaan, ikkunamme alle ei kerääntynyt suurta kollikissojen ihailevaa laumaa (vaikka Nuppu salaa niin toivoi) eikä meitä myöskään kärrätty roviolle vääräuskoisista kissahöpinöistä. Vaikka Blogger väitti satojen lukijoiden käyneen blogissamme, Google Analytics paljasti, että tosi asiassa vain uskollisimmat ystävät ja sukulaiset olivat saapuneet paikalle kannustamaan uutta kanavavaltaustamme.

Tämä on Nupun ja Jujun virallinen vuosipäiväkuva.
Sen perusteella blogin nimi voisi olla Nätti ja tosi söpö.

Aika kului, ja koska Nuppu ja Juju pitivät huolen siitä, että blogiin riitti materiaalia, sitä ei kuopattu heti hiljaisilla alkumetreillä. Kun sivuillemme ilmestyi ensimmäisiä tuntemattomien kommentteja, olimme kaikki kolme tikahtua riemuun. Mikä parasta, kaikki vuoden aikana tulleet viestit ovat olleet kannustavia, ilahduttavia ja vastahupsuttavia! Ventovieraista on tullut bittituttuja, joiden kanssa on ilo vaihtaa kuulumisia ja kissavinkkejä. Seuraamme itsekin innokkaasti monien karvakaverien tempauksia, niin kissojen, koirien, kilien, heppojen kuin pupujenkin. Onpa ilmassa ollut jopa romantiikkaa, sillä Nuppu löysi itselleen netistä hurmaavan poikaystävän.

Näin kissat deittailevat vuonna 2014. Ruudulla komeilee Nupun ihastus, Rufus.

Ensimmäiseen blogivuoteemme on mahtunut monenlaista touhua. Halloweenina kissat kalistelivat kettinkejä, jouluna Juju rakastui Jujun värisiin villasukkiin, helmikuussa Nuppu kruunattiin Miss Ragdoll Worldiksi ja kesän tullen kissat pääsivät ensi kertaa ulkoilemaan. Asunnossamme on vuoden aikana tapahtunut myös perin kummallisia juttuja: infrapunakamera tallensi olkkarissamme pingisperhosen toukan, kissat päätyivät vaatekaapista Narniaan ja opiskelivat viuluvirtuooseiksi Paganinin tapaan. Hassutusten lisäksi blogiin päätyi huolta Nuppu-paran tassusta, joka oireili moneen otteeseen. Eilen sain taas kunnon säikäyksen, kun Nuppu tuuttasi kirjainpökäleiden sijaan hiekkikselle hiuslenkin! Naru luikersi onneksi jouhevasti raittiiseen ilmaan eikä aiheuttanut tukosta tai muuta harmia pienen kultamurusemme suloisessa suolistossa. Nuppu ei ole ikinä aiemmin yrittänyt järsiä saati sitten popsia lenksuja, joten emme olleet edes tajunneet, että tällaista voisi käydä. Tästä lähtien lenksut varataan vain valvottuihin leikkihetkiin, jotta molemmat blogin päätähdistä pysyvät hyvässä iskussa.

Emo oli huolesta mutkalla, mutta Nuppu ei ollut hiuslenksukeissistä
moksiskaan. Kyseessä oli luultavasti vahinko: lenksu katkesi leikeissä
ja päätyi räggärin kitaan. Tämä olkoon varoittava esimerkki, etteivät
edes metallittomat lenksut ole sopivia kissan leluiksi. Sen opimme
ei kantapään vaan sen vielä taemman pään kautta.

Olen viime aikoina miettinyt kovasti, mitä jännittävää voisimme keksiä blogimme yksivuotissynttärien kunniaksi. Nupulla oli heti vastaus pähkäilyyni: se tahtoi päästä Jujun kanssa Facebookiin. Siellä ovat kuulemma kaikki muutkin. Niinpä perustin räggäreilleni ikioman sivun, jota kaikki halukkaat saavat mielihyvin käydä kurkkimassa. Tarkoitus on ilmoitella siellä, milloin blogia on päivitetty, ja tarjota välillä myös ennen näkemätöntä kuvamateriaalia sekä minimuotoista hupsutusta. Mutta mikä tärkeintä, blogi jatkaa taivaltaan nyt toiselle vuodelle ja toivomme, että juttuja ja teitä ihania lukijoita riittää vielä pitkäksi aikaa!

Tällainen on Nupun ja Jujun profiilikuva.

Kissat ja blogit ovat siinä suhteessa samanlaisia, että molemmat vaativat koko ajan
jotain uutta ja jännää. Sen ei tarvitse olla mitään järisyttävää, vaan esimerkiksi
kiipeilypuuhun parkkeerattu pallorata voi tuottaa suunnatonta riemua.

Mutta kuten neidin makoisasta haukotuksesta voi päätellä, vitsi vanhenee ennen pitkää...

Ha haa! Mitäs pienet räggärit sanoisivat, jos pallorata ilmestyisi kattoterassille?

Viihdettä saatiin taas koko rahalla. Eikä tässä vielä kaikki:
tarkkasilmäisimmät saattoivat aiemmin bongata palloradan
vielä kolmannestakin paikasta...