perjantai 29. marraskuuta 2019

Sankarikissa Nuppu

Vuosittain jaetaan mitaleita rohkeille lemmikeille, jotka ovat pelastaneet omistajiaan vaikka minkälaisista pinteistä. En ole varma, hoksaisivatko Nuppu ja Juju suojella minua, jos vessanpöntöstämme kömpisi asuntoomme kaksimetrinen krokotiili tai keltahampainen rotta, mutta yksi asia on varmaa: Nuppu on todellinen sankari. Nimittäin sarjakuvasankari!
 
Kuka tarvitsee Ressua, Pollea tai Karvista, kun meillä on kuvankaunis Nöppis?

Se loikoilee ihanan pinkin koirankoppinsa katolla... vai tulppaanipellolla?

Ja rouskuttaa ahnaasti kauraa... tai siis lasagnea... ei kun possunsydäntä!

Sarjakuviin Nuppu sujahti viikko sitten, kun kummityttöni ja hänen perheensä oli meillä kissoja paijaamassa. Nuppu-neitokaista tarkkailtiin visiitin ajan taiteilijan silmin, ja hetki ennen yhteisen päivän päättymistä saimme lukea seuraavanlaisen loistosarjiksen:
 
Mistä tämän lehden voi tilata? Ja onko sen nimi Nuppuhullu, Villinuppu vai Nöppönen?

Sarjista on luettu Hupsuttamossa monen monituista kertaa, ja aina se vain naurattaa ja hellyttää, sillä mukaan on saatu jotain niin kovin nuppumaista. Eikä Juitsikaan ole jäänyt paitsioon, sillä saimme tuliaisena toisenlaisen taideteoksen, jossa pieni poikamme on tällä kertaa muutenkin kuin piilossa sängyn alla:
 
Maalauksessa Jujulla on ihana pipo, jonka Nuppukin varmasti hyväksyy!

Saakohan Juju lainata Nupun punaista laatikkoa lentoretkilleen?

Suuret kiitokset taiteilijalle näistä huippuihanista taideteoksista 
ja luvasta julkaista ne täällä blogissa! Kuinka moni teistä 
lukijoista haluaisi ahmia lisää Nuppu-sarjiksia? :)

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Reportaasia odotellessa

Hupsuttamossa on sattunut ja tapahtunut taas kaikenlaista jännää: Juju on oppinut uuden tempun, verhotanko on rojahtanut lattialle (ihme kyllä ilman kissain avustavia töppösiä), Nöppis on penkonut keittiönlaatikoita ja pöydälle ilmestyivät uudet, yltiötrendikkäät Muji-tabletit, mutta missä viipyy raportti? Sitä sopii miettiä. 

Eikä auta kuin odotella. Hopi, hopi, äiskä!

Ei ihme, jos lopulta tulee iso haukotus tai ”häyyyssihiiri”
niin kuin meilläpäin sanotaan!

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Katit kauhujen kammiossa

Olen ollut viime aikoina hurjan kiireinen, ja vaikka olen omistanut kaiken kotonaoloajan Hupsuille, en ole ehtinyt kuvata niitä yhtä paljon kuin ennen. Tänään kaivoin kuitenkin kameran esiin, ja mitä muistikortille tallentuikaan? Ei ainakaan pehmoisia, hyväntuoksuisia räggärinpalleroita vaan melko nuhjuisia mörrimöykkyjä, jotka olivat omiaan nostattamaan Hupsuttamon halloween-kertoimia.
 
Kamera ihan särähti, kun rähjäinen Nuppu-neiti lösähti sen eteen.

Juitsikaan ei ollut komeimmillaan, vaan turkki lemahti hiukan tunkkaiselta.

Niin hauskoja kuin haamut ja hajut halloweenina ovatkin, halusin kuitenkin jättää juhlapyhän taaksemme raikkaissa merkeissä. Niinpä karvamonsterit joutuivat puikahtamaan yksi kerrallaan kauhujen kammioon, jossa lotisi ja vaahtosi.
 
Kuurasin Jujun melkein näkymättömäksi!

Kuivaushuoneessa käyskenteli kummituksia kahdella jalalla! 
Käkättipä siellä kammottava noitakin!
Föönauspisteellä hillui päätön pupu!


Noidan kattilasta nousi onneksi herkullinen rohkeusliemen lemu...
 
Juitsi kulautti ryypyn kitusiinsa, ja heti tuntui paremmalta. Huh!

Seuraavaksi Nupulla oli edessään kauhujen kammio, mutta sillä oli toisenlainen taktiikka kuin Jujulla: se järjesti emolle sarjan erikoisia halloween-säpsyjä. Ensimmäinen koitti heti lotinan alkaessa. Nuppu roikotti oikeaa etutassuaan onnettoman näköisenä. Kun törppäsin tassua etusormellani, se heilui velttona kuin ylikypsä spagetti. Ehdin jo pelätä, että tassu oli mennyt sijoiltaan tai peräti irronnut, mutta silloin Nuppu yhtäkkiä jännitti lerppatassunsa, tarttui sillä leggingseihini ja hinasi itsensä reiteni päälle! Nupun akrobatiataidoilla temppu on verrattavissa nuorallakävelyyn pilvenpiirtäjästä toiseen, joten olin äimistynyt – ja litimärkä, sillä vasemman käden suihkusihtaukseni meni säikähdyksestä pahasti pieleen. Lopulta onnistuin muiluttamaan Nupun takaisin lattialle huuhtelua varten, mutta helppoa se ei ollut.

 
Eikä Nuppu päässyt vieläkään pois kauhujen kammiosta!

Neitokainen ei ollut hetkeäkään paikoillaan, kun föönasin sitä. Se kiehnäsi minussa
kiinni niin tiiviisti, että loputkin vaatteistani vettyivät.

Lopuksi Nuppu väänsi kummitusimurin täysille ja siivosi hammajaiset kylppäristä.
Olimme märkiä mutta helpottuneita.

Paras hetki koitti, kun ovi avattiin, ja kaksi puhdasta kissaa kohtasi toisensa.
Eikä meillä haiskahda enää ollenkaan halloweenilta!

Iloista pyhäinpäivän jälkeistä aikaa ja talven alkua teille lukijoille! <3