tiistai 31. joulukuuta 2013

Ritinää ja punatulkkuja

Joulukolli on tuskin vielä ehtinyt edes palata Karvakorvatunturille, kun taas on juhlien aika. Kuulin ensimmäiset raketin paukahdukset jo kuusi yli kuusi, mutta kaksi karvakeräämme uinui suloista Ruususen unta. En tiedä, ovatko ne tunkeneet korvansa täyteen vanutuppoja (ne olivatkin muuten epäilyttävästi loppuneet!), vai eikö niitä oikeasti kummastuta ilotulitusten ritinä, rätinä ja pauke. Oli syy mikä tahansa, olen äärimmäisen onnellinen, ettei räggäriemme rentoutta hetkauta sitten mikään. Tai no, jokin ihan vähäsen…

Halusin ottaa kissoista pari kivaa uudenvuodenkuvaa. Asettelin hissun kissun molemmille oman punatulkun niiden unta valvomaan, eikä tarkoituksena ollut tosiaan herättää kumpaakaan. Mutta niinpä vain Juju havahtui hereille heti, kun tulkku istahti puun orrelle. Nuppukin könysi istumaan pedissään ja hieroi epäuskoisena silmiään. Loppujen lopuksi linnut oli pelastettava innokkaiden kattien kynsistä, mutta sain kuvani – ja iloista seuraa uudenvuodenjuhliimme.

Punatulkut kuuluvat tammikuuhun. Mistä tämä kaveri oikein nyt jo putkahti?

Korttipelien lisäksi Nuppu pitää myös tuijotuskilpailuista.

Paljon onnea ja iloa kaikille vuoteen 2014! Toivottavasti se on ihana vuosi ja tulette taas Nupun ja Jujun touhuja seuraamaan!

Viime vuonna Juju simahti yhdentoista tietämillä. Tänä vuonna pikkukissa on jo isokissa
 ja aikoo valvoa ainakin puolille öin. Nuppu on rehennellyt sille koko vuoden,
kuinka se missasi viimeksi vuodenvaihteen. Nuppu kun nautti maagisesta hetkestä emon sylissä...

maanantai 30. joulukuuta 2013

Symbioottinen jatkopalauni

Nupun ja Jujun joululoma on edennyt melko unettavissa merkeissä. Päiviä rytmittävät ruokailut ja leikkihetket, mutta muuten olemme hengailleet varsin rennosti. Meille on kehittynyt paha mutta ihana tapa mennä vielä hetkeksi vällyjen alle aamupalan jälkeen. Juju etsii sopivan alustan jalkojeni päältä, ja Nuppu tulee ihan viereeni. Jos en tajua ottaa sitä kainaloon, se sanoo ”iuvviuh”, jonka jälkeen kierrän käsivarteni sen ympärille. Silloin alkaa kuulua hurjaa hurinaa ja toisinaan myös äännähdys tyyliin ”mmöyh”. Sen olen tulkinnut merkitsemään ihmiskielen merkkijonoa ”silitä”. Kun sitten rapsuttelen Nuppua, siitä tulee maailman onnellisin kissa, kunnes kuumuus lopulta yllättää. Silloin se siirtyy aavistuksen kauemmas mutta pitää silti huolen, että kontaktipinta säilyy.

Onko pienokaisistani tullut vihdoin isoja kissoja? Joskus nimittäin tuntuu kuin
vieressäni köllöttelisi lämpimiä, tuhisevia merileijonia karvapalttoot yllään.

Jotta emme vaikuttaisi aivan laiskamadoilta, on syytä kertoa hieman hetkistä, jolloin meistä nukkavieruista ja unen pörheistä lomailijoista tulee puuhapaketteja täynnä energiaa, intoa ja kevättä lupaavia auringonsäteitä. Uusi joululahjakala on saanut kissoihin melkoista säpinää samoin kuin Ajax Amsterdam -henkiset jalkapallotreenit. Jujun kanssa olen harjoitellut banaanipotkua pinkillä pallolla, ja Nuppu on höntsännyt muuten vain. Viimeisimmäksi rutatulla After eight -paperilla, jota se pallotteli ympäri asuntoa. Molempien kissojen suosikki on tätä nykyä silti suuri valkoinen pingispallo, joka pitää kamalaa mekkalaa parketilla vieriessään. Ja hyvä niin, sillä lomazombimaisen omistajan on syytäkin pysytellä skarppina...

"Mitähän joulukolli mietti, kun se toi
meille tällaisen vekottimen?"

Nuppu arvelee, että kala täytyisi
saada ulos isosta reiästä. Duh!

Nupulta petti hermo ja se sipsutti toisaalle,
mutta Juju aikoo selvittää tämän dilemman.
Kuten olen monet kerrat sanonut, meidän Juju on oikea älymiuku. Se tietää, että
jos lippua järsii tarpeeksi kauan, kala tipahtaa hökötyksen pohjalle ja sen
saa ronkituksi tassulla. Tästä syystä lelulla leikitään valvotuissa oloissa.
Tässä vielä Juju jalkapallokentällä. Se on joukkueensa sähäkin hyökkääjä. Oikea pikku Messi.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Pehmeän paketin lumoissa

Olen aina tiennyt, että meillä asuu kilttejä kissoja, ja sen tiesi myös joulukolli. Vaikkei se mokoma retale tänä vuonna näyttäytynytkään, se merkkaili sentään Nupun ja Jujun reviirejä ihanilla lahjoilla. Tänne kotikoloon mätkähti herkkuja ja leluja, ja läntiseen mummolaan oli ilmestynyt jännittävä aktivointilelu, johon pikkukissat pääsevät huomenna tassuiksi. Vaikka Jujua harmitti, ettei se voinut mouruta kilpaa joulukollin kanssa, pettymys unohtui nopeasti, kun avasin yhden omista paketeistani. Paperin suojista paljastui jotakin niin ihanaa, että Juju aivan hurmaantui: Jujun väriset, pitkävartiset villasukat! Kun vedin ne jalkaani, Juju pökki sukkia kuin paraskin (joulu)pukki ja yritti jopa kynsiä ja nakertaa niitä. Aina kun kävin sängylle lukemaan tai kirjoittamaan, Juju kömpi jostain sukkieni päälle leikkimään ja lopulta nukkumaan. On ihme, etteivät varpaani ole vielä tukehtuneet tai sulaneet höyryäviksi hikilammikoiksi.


Jujulla oli hyvät hytinät paketeista. Nuppu sen sijaan etsi katseellaan joulukollia.
"Maistuu kissanmintulta, lampaan sydämeltä
ja emokissan hikisiltä anturoilta."
"Love of my life, don't leave me..."
Vai onkohan villasukan sijaan "mama" sittenkin
se todellinen rakkauden ja läheisyyden kohde?

Olipa salainen ainesosa sukassa tai minussa,
nautimme kovasti yhteisistä unihetkistämme.

Kun villasukalla oli muuta tekemistä, unikaveriksi kelpasi myös pehmoinen isosisko.

Lepäilyn, leikityksen ja paijailun lisäksi Nupun ja Jujun jouluun mahtui myös pelaamista, temppukoulua, uusia makuja sekä langan kerimistä mummikissan kanssa. Ainoa järkytys joulun aikana oli kuollut hiiri, jonka emo bongasi inhosta väristen pihamaalta. Aiheesta ei kerrottu herkälle kissakaksikollemme, ja vaikka hiirulainen olisikin supermahtava ravinnepaketti, tämä kissaemo kiersi sen erittäin kaukaa. Viisaan päätökseni ansiosta loput joulupäivät kuluivat ihanan rattoisasti. Pikkuruinen joulukuusemme pysyi nätisti pystyssä, eikä mitään rikottu tai järsitty. Niinpä olen jo luvannut Nupulle ja Jujulle, että joulukolli tulee taas ensi vuonna – toivottavasti lumessa tassutellen eikä lätäköissä loiskutellen.

Lasketaanko joulukollin mielistelyksi, jos muovaa
hiekkikselle juhlan kunniaksi tämän kirjaimen?

Nuppu rakastaa lautapelejä ja matkoja viidakkoon, merille, lumen maahan ja aavikoille.

Juju matkustaa mieluiten keskelle pelilautaa.

Se siirtyy sivummalle vain sillä ehdolla, että saa nähdä korttini ja pääsee antamaan pelivinkkejä.

Nuppu oli joulun jäljiltä niin mummin kissaa,
että kotiin lähdön aamuna se pakkasi itsensä matkalaukkuun...

tiistai 24. joulukuuta 2013

Suihkunraikkaina jouluun

On jouluaattoaamu, ja Nuppu ja Juju ovat valmiita suureen juhlaan. Ne saivat yhden joululahjoistaan ennakkoon ja pääsivät jo kumpikin vuorollaan nauttimaan puolivuosittaisesta spa-hoidostaan. Tällä kertaa saunaosastolle kutsuttiin ensimmäisenä Juju. Hätäisen alkuräpistelyn ja suihkuoven rämppäämisen jälkeen herra vihdoin tajusi, että tarkoitus on puunata siitä entistä kuohkeampi. Niinpä se istui loppuajan nätisti lattialla ja tuntui jopa viihtyvän, kun sen turkkia vaahdotettiin ja huuhdeltiin. Tämän jälkeen Juju kiedottiin ihanan imukykyiseen Mikki-pyyhkeeseen. Föönauksen ajan herra tahtoi nököttää kylppärin hyllyllä ja pöykki minua päällään tyytyväisesti huristen. Koko loppupäivän se esitteli kaikille vastaantulijoille unelmanpehmoista turkkiaan ja riehui villisti kuin kissanpentuaikoinaan.


Tervetuloa, herra Kissaherra. Astukaatte suihkun puolelle!

Ups, herra Kissaherran pyyhe valahti nilkkoihin!
Kas näin! Tässä herra Kissaherran virallinen spa-poseeraus.

Nupun kanssa kylpyläreissu oli aavistuksen hektisempi kokemus. Se ei sanonut tällä kertaa edes ”skviik” ”skvääkistä” nyt puhumattakaan, mutta mennä touhotti suihkukoppia ympäri niin virkeästi, että jos olisi ollut kyse rusketussuihkutuksesta, Nupusta olisi tullut melkoinen seepra. Pesun jälkeen Nuppua kuivasi fööniä enemmän ilmavirta, joka aiheutui Nupun innokkaasta paikanvaihdosta. Sen turkkiin sipaistiin lopuksi hieman uutta sähkönpoistohoitoainetta, ja tulos oli vähintään yhtä silkkinen kuin Jujun tapauksessa. Nuppukin selvästi nauttii puhtaasta turkistaan, jossa ei ole enää ripaustakaan syksyn töhnistä. Tervetuloa joulukolli – täällä tuoksutaan hyvältä, näytetään suloisilta ja käyttäydytään kuin herttaiset pikkuenkelit!

Nupusta ei saanut otettua parempaa suihkukuvaa,
sillä se kiisi kylpylää ympäri kuin pillastunut polkuvene.


Taideteosmainen otos puhdasturkkisesta Nuppu-neidistä.

Näiden kuvakorttien myötä minä, Nuppu ja Juju toivottamme kaikille teille lukijoille ihanaa ja rentouttavaa joulua! Kiitos, kun olette lukeneet hupsutuksiamme ja kommentoineet niitä ahkerasti!



maanantai 23. joulukuuta 2013

Meeerrry Christmas, vuf, vuf, vuf!

Vuosi sitten joulun kynnyksellä Nuppu ja Juju olivat minulle vielä varsin uusia tuttavuuksia. Kissaelämä ei ollut asettunut vielä lainkaan uomiinsa, ja pikkuiset olivat melkoisia Duracell-pupuja. Jos yöllä yritti käydä vessassa, retki venyi aina vähintään vartin mittaiseksi, sillä kissat menivät aivan sekaisin innosta. Ne seurasivat minua kuin hai laivaa ja livahtivat sekunnin sadasosassa makuuhuoneeseen, eikä niitä saanut sieltä millään pois. Aamupalaa ei pystynyt syömään rauhassa, sillä kissat hyppivät koko ajan syliin ja pöydälle – tai nakersivat jotakin kiellettyä. Lehteäkään ei voinut lukea, sillä kissat asettuivat sen päälle makaamaan ja rei’ittivät sen kulmat. Muistan, kuinka kissakirjan lupaukset rauhallisista ragdoll-kissoista kaikuivat päässäni ja ihmettelin, kuinka meille olisi käynyt, jos olisimme valinneet perheenjäseniksi esimerkiksi bengalinkissat.

Tältä Juju-vilperi näytti vuosi sitten.

Nuppu-taapero oli silloin muka meidän iso kissa...

Harvinainen hetki: molemmat lapsukaiset olivat hetken paikallaan.

Ja vielä yksi nostalgiapläjäys Nuppusesta.


Joulukoristeet toivat kuitenkin pentuelämään yllättävän helpotuksen. Esittelin kissoille pienen joulukoiran, josta tuli heti niiden idoli. Kun koiraa painaa kyljistä, sen kuonoon syttyy punainen valo ja koira kimittää ”Meeeerry Christmas, vuf, vuf, vuf!” Nuppu ja Juju eivät voineet vastustaa koiran riemukasta kutsua. Olivatpa ne minkä tahansa tihutyön kimpussa, ne juoksivat heti haukkuvan koiran luo. Niinpä siitä tuli arvokas apuväline kissavauvojen kasvatukseen. Ne sai koiran avulla hetkessä pois niin sängyn alta, komerosta kuin kukkaruukuistakin, ja joulukoira oli ainoa koriste, joka säilyi meillä kevääseen asti. Nykyisin kissat ovat jo hillitympiä, joten emme ole enää tarvinneet joulukoiraa yhtä usein. Vieläkin sen tenho on kuitenkin olemassa, ja Nupun ja Jujun joulumieli kohosi heti, kun Pepi punakuono teki kuukausi sitten comebackin.

Onneksi Juju ja Nuppu ovat yhä kissanpentuja ainakin sydämestään.
Nykyisin hauvelin kanssa voi kuitenkin ottaa jo päikkäritkin.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Lahjoja joulukollin konttiin

Mitä suloinen ragdoll toivoo joululahjaksi? Sitä mietin viimeksi tänään ostoskeskuksen oravanpyörässä. Jos olisin reilun vuoden ikäinen karvapallero, minkälaiselle tuotteelle minulla olisi oikeasti tarvetta? Sodastreamit ja Moccamasterit voi jättää surutta tavaratalojen hyllyille, eikä kissojen pehmoanturoilla paljon älypuhelintakaan räplätä. Zhu Zhu Petsit ovat kuulemma kuumaa kamaa, mutta niitä räggärini saavat ihailla ilmaiseksi peiliin katsoessaan.

Tämä Zhu Zhu Pet näyttää hieman Jujulta.
Jos oikein realistisia ollaan, Jujulle voisi olla käyttöä näppärästä rannekellosta. Vaikka sillä tuntuu aamuisin olevan varsin tarkka sisäinen hälytysjärjestelmä, iltapäivän ruokinnan kanssa ajantaju pettää joka ikinen kerta. Tänäänkin Juju näytti nälkää näkevältä kello 14:03, vaikka siihen aikaan ruokaa ei ole koskaan tippunut. Nupulle taas voisi ostaa pienen muoviankan, jota se saisi uittaa mielin määrin juomakupissaan. Näin vältettäisiin paha mieli, joka aiheutuu siitä, etteivät flamingo, herra Apinamies tai kukaan hiirulaisista osaa kroolata.

Tämän katseen aika olisi vasta neljän jälkeen...
Tavallinen aamunäkymä. Asialla on takuulla ollut Nuppu.
Paljon muitakin ajatuksia vaelsi aivojeni läpi, mutta lopulta päädyin ostamaan jotakin aivan muuta. Kaksi lahjoista on kivoja: piparkakkuhenkinen joululelu ja pussilinen Planet Petin nameja. Kolmas lahja taas liittyy siihen, että Nuppua silittäessä kuuluu usein rits ja zäp… Aivan, nyt meillä on pullollinen hoitosuihketta, joka vähentää pitkäkarvaisen kissan sähköisyyttä. PS. Tämä kaikki oli luottamuksellista tietoa, eikä sitä saa välittää Nupulle ja Jujulle. Ne kun uskovat vielä vanhaan, valkopartaiseen joulukolliin, joka saapuu aattona kulkunen kaulassaan ja pulkka täynnä kissanminttua…

Kuva kissojen kivoista lahjoista otettiin salaa kaapin uumenissa.

Ja tämä kuva näppäistiin salaa
kylppärissä. Tältä minä ja Nuppu
näytämme jouluspa'n jälkeen.
Olin vähällä paljastua, sillä tämä kaksikko pitikin minua
tarkasti silmällä. Ne kuulivat, että piilotin jotain kaappiin...

Ne etsivät ja etsivät, mutta eivät onneksi löytäneet lahjaa.
Nuppua alkoi jo vähän harmittaa.
Juju sen sijaan päätti oma-aloitteisesti demonstroida, mitä kissa itse ostaisi.
Tällaisen lattiakaivon kannella jaksaisi
leikkiä vielä tapaninakin.
Ihanan likainen lattiakaivo on jännittävä kuin Viisikon seikkailu
aarresaarella. Tuonne kun saisi joskus tassunsa upottaa...

perjantai 20. joulukuuta 2013

Kissojen korttikollaasi

Nuppu ja Juju ovat todellisia koirakissoja. Aina kun palaan töistä kotiin, jalkoihini änkeää kaksi sydämellisen innokasta cockerspanielia. Niitä on pakko tervehtiä ja rapsuttaa ennen kuin edes kiskon kengät jalastani tai nyhdän pipon päästäni. Kun ensimmäiset suukot on vaihdettu, "hurtat" käyvät kurkistamassa, onko kynnysmatolle tipahdellut postia. Tutkimme yhdessä jokaisen joulukortin, ja kerron niille, ketkä kaikki ovat meitä niin ihanasti muistaneet.


Räggärimme ovat olleet erityisen vaikuttuneita kaikista suloisista kissakorteista. Emme ole päässeet vielä naksutinkoulutuksessa niin pitkälle, että hauvat osaisivat itse ostaa (tai vielä parempaa: askarrella) kortteja, joten ne lähettävät kiitoksensa alla olevan kuvakokoelman välityksellä:

Nuppu ei tiedä, minkä kortin se lukisi ensimmäisenä!

Tämän kissanpennun Juju valitsisi leikkitoverikseen!

Juju tahtoisi tutustua jouluna tonttuun, sllä ne vaikuttavat kovin kissamyönteisiltä.

Tämä kortti inspiroi Jujun poseeraamaan kynttelikön takana...

Juju sai aikaan tällaisen kynttelikköposeerauksen. Tunnelmaa on tässäkin, hieman erilaista vain.

Tämä kortti sai Jujun henkäisemään ihastuksesta! Kuvan kissassa on jotain kovin tuttua.

Nuppukin ihastui korttiin niin kovasti, että se täytyi nostaa turvaan liioilta suukoilta ja nakertelulta...