Söpöjen kohtauspaikka

Vaikka Juju oli pienenä poikana melkoinen arkajalka ulkoilun suhteen, siitä on tullut nykyisin suuri seikkailija. Se käy puutarhassa melkein päivittäin, eikä edes aamukasteinen pihanurmikko vähennä sen reippailuriemua. Juju vaanii mielellään ötököitä ja ihastelee korrektin välimatkan päästä pikkutipusia häntä vienosti heilahdellen. Tipuset taas piippailevat Jujulle varoitusääniä, jotka olemme tulkinneet esim. tällaisiksi: ”Moi, komea Juju-herra! Ethän mee lähemmäs katua, kun siellä kulkee pyöriä, mopoja ja autoja!”

Noudatamme tietenkin lintujen fiksuja vinkkejä ja pysyttelemme aina omalla pihalla. Juju viihtyy emon, lintujen ja ötököiden kanssa, mutta välillä on tullut sellainen olo kuin se odottaisi muutakin seuraa.

Ehkä se haluaisi käydä lintujen kanssa pesulla ja auttaa niitä
sukimaan siivet siisteiksi ja höyhenet pöyheiksi?

Mutta ei, tänään minulle selvisi, ketä ja mitä Juitsi on oikeasti odottanut. Ja olisihan se pitänyt arvata. Se on sopinut treffit raikkaan vesidrinksun äärellä tämän punaturkkisen kaverin kanssa:

Kaksi samanlaista marakattia viettäisi takuulla yhdessä unohtumattomat allasbileet!

Kevättä tassuissa!

Aika on hassu juttu, sillä toisaalta se rientää kuin huippuunsa viritetty gepardi, mutta toisaalta talvikuukaudet ovat mataneet kaulaa myöten lumessa jo ikuisuuden. Nuppua ja Jujua se ei ole niin haitannut, sillä ne ovat voineet nautiskella lämmöstä niin pönttöuunin äärellä kuin henkilökunnan välittömässä läheisyydessä. Jujusta varsinkin on tullut todella taitava asettelemaan emoa oikeaan paikkaan ja oikeaan asentoon: ei jää epäselväksi, mitä Juju haluaa, kun se alkaa hyöriä ympärilläni määrätietoisen näköisenä ja kaapii sohvaa ja vilttiä. Sitten se lähestulkoon taivuttaa jalkani koukkuasentoon, heittää viltin niiden päälle ja mönkii autuaana telttamajoitukseen päiväunille. Ei ole kerta tai kaksi, kun olen osallistunut työpalavereihin erittäin epäergonomisessa mutta sitäkin lämpöisemmässä asennossa, varsinkin kun välillä teltassa on loikoillut toinenkin karvapatteri. Ja jos se ei ole teltassa, se on iilimatona kylkeäni vasten.

 

Saanko esitellä: Lämmin...

  

...ja Tosi Lämmin!

 

Kevään saavuttua työpiste on näyttänyt välillä tältä.

Katit ovat toki tehneet talven aikana paljon muutakin kuin köllötelleet. Meillä on tullut nyt täyteen reilusti yli vuosi täällä Itäsen Hupsuttamon maalaismaisemissa, eivätkä suuret tilat ole menettäneet viehätystään: Kissat juoksevat päivittäin häntä putkella kerroksesta toiseen niin, että töminä vain kuuluu. Vaikka Nuppu laskeutui portaat pitkän aikaa pienillä rauhallisilla pupuhypyillä, sekin osaa nykyään lönköttää ne alas vauhdikkaasti ravaten, vaikka henkilökuntaa vähän kauhistuttaa.

 

Nuppu on todellinen yläkerran typykkä, kun taas Jujun valtakuntaa on ihan koko talo.

Kaikkein hauskinta kissoista on lähteä tutkimusmatkalla kellariin, jossa on koettu muutamia ikimuistoisia seikkailuja. Itäisen Hupsuttamon alkuaikoina Juju onnistui luikahtamaan sinne omin päin, ja olin aivan kauhuissani, kun en löytänyt sitä mistään. Lopulta tajusin mennä etsimään sitä kellarista, ja saunan oven alta minua puikahti vastaan iloisen näköinen Juippi, joka ei yhtään ymmärtänyt, miksi jälleennäkemisemme oli niin riemukas. Toisella keralla meni aivan toisinpäin: minä olin tietämättäni hävinnyt Jujulta, ja suihkussa vähän säpsähdin, kun näin silmäkulmassani vilauksen jostain karvaisesta toffeelaikukkaasta otuksesta, joka tuli minua etsimään. Samassa tajusin toisen ei-niin-hauskan asian: olin unohtanut pyyhkeeni yläkertaan. Yritin neuvoa Jujua hakemaan minulle pyyhkeen tai hälyttämään edes apua, mutta se vain katsoi minua ovensuusta veijarimaisen näköisenä ja töpötteli korrektisti toisaalle, kun kääriydyin läpimärkänä collegepaitaani.

”Ja arvatkaapa oliko se viimeinen kerta, kun mama teki saman mokan?
No eipä tietenkään, joten nyt sillä on aina varapyyhe siellä kellarissa.”

Kellariakin kivempi paikka Jujusta on kuitenkin yläkerran
sivu-ullakko. Harmi vain, että isikissiltä on vähän väliä ”avain hukassa”,
eikä sinne pääse läheskään joka päivä.

Justus-marakatti on harrastanut myös puiden latvoissa kiikkumista...

...remontointia...

 

...petaamista...

 

...ja ulkoilua! Eikä tämän kissan ulkoiluttaminen ole paikallaan seisoskelua,
vaan emokin saa laittaa kunnolla töppöstä toisen eteen pysyäkseen vauhdissa.

 

Kevään superiloinen asia on, että Jujulle on kertynyt niin hyvin
painoa, että valjaiden masuhihnaa täytyi höllentää!

 

Myös Nufnuf on käynyt tekemässä lumeen söpöjä tassunpainanteita.

 

Lentomatkailukin on ollut taas keväällä in, sillä emo tilasi netistä jotain epäoleellista, jonka mukana tuli kuitenkin Jujulle jotain erittäin oleellista eli hieno lentokone:

 

Stuertteina on nähty niin iskä kuin emokin mutta myös Mummi Poppanen!

 

Kävi nimittäin niin, että emo (kuvassa) lähti työmatkalle
 Bolognaan ja tassutteli sieltä vielä (luotijunalla)
Roomaan isikissin kera lomalle. Ihan ilman kisuja!

Nupulla ja Jujulla oli onneksi kivaa mummin ja kummisedänkin seurassa, ja nyt pääsiäislomalla olemme sitten paikkailleet yhteisen ajan aukkoja olemalla entistäkin tiiviimmin yhdessä.

Toivottavasti teillä kavereillakin on ollut
ihanan untuvainen ja aurinkoinen pääsiäinen! <3

Loppuun vielä pahoittelut siitä, että bloggaaminen on jäänyt niin vähäiseksi. Yksi syy on ollut se, että Hupsuttamossa on taas kirjoitettu kirjaa. Olemme aina perinteisesti raportoineet, kun Nuppu ja Juju ovat onnistuneet muusailemaan uuden käsikirjoituksen, ja nyt sellainen on taas putkessa. Sonja-hevoskirjasarjan näillä näkymin viimeiseksi jäävä osa ilmestyy elokuussa, ja tässä siitä vähän jo esimakua Kustannus-Mäkelän katalogista:

Nuppu ja Juju ovat jälleen kerran pitäneet emon lämpöisenä ja tyytyväisenä kirjoitusprosessin ajan, ja niiden vaikutuksesta tähänkin tarinaan ilmestyi sivuhenkilöiksi mitäpä muita kuin kissoja! Kerromme sitten elokuussa kirjasta lisää ja järjestämme arvonnankin, jos sarjan ystäviä yhä löytyy! :)

Ripsuvaa pääsiäistä vielä kaikille ja onnellisia kevätpäivä! <3

Avarassa luonnossa

Juhannusaamussa oli tänä vuonna erityistä taikaa. Linnut liversivät, aurinko paistoi, naapurit olivat mökillä ja Hupsujen kotitalon sininen ovi avautui vihdoin myös kateille. Aamukahvin kulautettuani kysyin, kuka olisi se rohkea karvapallero, joka lähtisi nuuhkimaan kesän tuoksuja vehreälle pihamaalle. Nuppu kipitti kiireesti korituolin alle piiloon, mutta Jujua poltteli päästä tsekkaamaan, mikä on se outo paikka, jonne emo ja isikissi aina vähän väliä häippäävät. Niinpä se antoi pukea valjaat ylleen ja tassutteli suorinta tietä kuistille.

 

Nyt ei nähty mitään pelokasta kiikkaamista,
vaan Juju lähti heti laskeutumaan rappusia.

    

Se puski määrätietoisesti terassille ja kohti näköalatasannetta.

  

Laakealta kalliolta oli hyvä katsella pihaa. Emo selitti,
että kaikki, mihin aurinko osuu, on Jujun valtakuntaa.

”Koko viidakkoko?” Juitsi kysyi, ja niin juuri, koko viidakko!

    

”Okke, okke”, Juju tuumasi ja mietti hetken.

Ei siinä sitten muu auttanut kuin lähteä tarkastamaan tiluksia.

Juju harppoi pitkällä askeleella pitkin valtakuntansa reunoja.

Jos hännästä voi jotain päätellä, pikku kisulla oli tosi kivaa.

 

”Onpas täällä ihanan pehmeät ja hyväntuoksuiset matot!”

Juju ulkoili pitkän aikaa, ja sisälle päästyään se rojahti ihan väsyneenä eteiseen lepäämään. Ehdin jo säikähtää, että olimme reuhtoneet kerralla liikaa, mutta pienen huilihetken jälkeen Juju palasi ovelle pyytämään uutta viidakkoviipotusta!

 

Ja totta kai me viipotetaan, kulta!

Kun Juju nauttii elämästä, emokin kehrää täysillä!

Juju kävi ulkona juhannuspäivänä kokonaista neljä kertaa, mutta seuraavana aamuna olin ihmeissäni, kun se ei halunnutkaan pukea valjaita tai lähteä ulos. En halunnut tietenkään painostaa mihinkään, koska ulkoilun pitää olla vapaaehtoista ja kivaa. Salaa minua silti vähän harmitti, koska olisin niin mielelläni taas seikkaillut pienen kissanpoikaseni kanssa. Illan suussa odotti onneksi ihana yllätys: ovelta kuului Jujun naukaisu, ja kun menin eteiseen, pieni poitsu katsoi minuun vetoavasti ja antoi tassua. Kun otin valjaat ja kysyin, haluaako Juitsi ulos, se  puski valjaita niin, että pää melkein sujahti itsestään lenkin läpi. Valjaat olivatkin päällä hetkessä ja Juitsi taas tutkimusmatkalla!

 

Illalla viidakossa olikin ihan uudet äänet ja tuoksut!

Seikkailimme ainakin puoli tuntia ja bongasimme jopa sammakon. Myös pihamme ”Mösjöö Mössöksi” nimetty vesimyyrä oli vauhdissa, mutta herrasmiesmäinen Juju vain katseli valppaasti valtakunnassaan ahertavien kansalaisten puuhia eikä puuttunut niihin. Kaikkein onnellisin olin, kun istuimme Jujun kanssa yhdessä kuistin rappusilla ja lempeä iltatuuli leyhytti turkkiamme. Vaihdoimme halipönkyn ja sovimme, että tämä on meidän uusi ihana kesäjuttu. Maman ja Justuksen laatuaikaa!

Toistaiseksi Nupun kanssa laatuaikaa on vietetty sisätiloissa,
mutta nyt silläkin on uudet valjaat, joten kuka tietää, vaikka
Nöpiskäinenkin saataisiin vielä viriteltyä viidakkomoodiin!

 

Ja jos ei, niin tämä katti ulkoilee kahdenkin edestä!

 

Ihania kesäpäiviä ja lomasesonkeja, kamut!💖

Kissain taidekuvat Oy

Viime postauksessa kerroin karvalähdön ympärille rakennetusta uusiobisneksestämme, Hipsun hiusstudiosta, mutta kevät on virvoittanut myös muunlaista harrastetoimintaa. Yksi suosikeistani on niin sanottu viiden koon viihde: Kyläluutailu Kivoissa Kissakodeissa Kera Kameran. Minulla ei ole kummoista kuvauskalustoa saati sitten ymmärrystä ISO-luvuista, f-aukoista tai polttoväleistä, mutta osaan räpsyttää satamiljoonaa kuvaa fotogeneettisistä malleista, ladata otokset koneelle, rämpätä vähän Lightroomia ja ihastella lopputuloksia. Niin innostavaa kuin Nuppua ja Jujua onkin kuvata, oman kodin moneen kertaan nähdyt nurkat saavat leukapielet välillä venymään jättimäiseen haukotukseen. Siksi tässä postauksessa ei nähdä ainuttakaan Hupsuttamon nuhjukynnystä, beigepeitettä tai kukkatapettia, vaan estradin valtaavat kolme muista blogeista tuttua tähteä.

 

Kävin viikko sitten juhlimassa kolmivuotiaan Zetor-pojan synttäreitä,
ja päivänsankari asettui vähän väliä suorastaan maalauksellisiin asentoihin.

Tässä on Miukulangelon kuuluisin teos. Söpö kuin mikä!

Voiko tätä katsetta vastustaa? No ei!

Vekkulipoika valmiina leikkiin. Huomatkaa vasemman
etutassun varpaat ja kynnet. <3

Tämmöisiä otuksia saisi piileksiä myös minun sänkyni alla.

 

Nuo silmät ja viikset ovat lumoavat! 

Kolmevuotias komistus lempipaikassaan.

Ja kyllähän siellä juhlilla oli toinenkin henkeäsalpaava ihanuus! Kunpa kamera
vain olisi tarkentanut Ilonaan eikä kahvipannuun. Joskin kohdistus on melko
hupaisa tällä tavalla. Ihan vain kuvasin kahviasetelmaa, kun yhtäkkiä
pöytään saapui juhlavieras tsekkaamaan, onko kakkua vielä jäljellä.

Ilonaa kuvatessani olen huomannut, että mustaa turkkia on vaikea
saada näkymään niin, ettei se samenisi. Onneksi Ilonan sisäinen
sädehtivyys näkyy silloinkin, kun asetukset ovat vähän hassut.

Tässä turkin samettimaisuus näkyy hieman paremmin.
Ilonakin tykkäsi päivänsankarin valitsemista leikeistä.

 

Ilonasta tosin tuntui, että leikkihetkiä tarkkailtiin...

Johan nyt, kun paparazzi ei millään jätä rauhaan!

Kiitokset vielä Analle, Zetorille ja Ilonalle kivoista kesteistä, ja terveisiä muille vieraille! Kissajuhlat ovat hauskempia kuin Putte-possun nimipäivät konsanaan, sillä puheenaiheet eivät lopu ikinä kesken eikä tarvitse pönöttää kankeasti kolttu päällä, vaan voi mönkiä rauhassa lattialla kissoille kujerrellen. 

Kissojen ihastelu kuuluu tietysti myös arkeen, ja seuraavana päivänä suhautin pyörällä Amen ja Tuiken luo. Se olikin melkoisen yllättävä visiitti, jonka pääasiallisesta sisällöstä teen vielä erillisen jutun, mutta Kissain taidekuvat Oy -osio kuuluu ehdottomasti tähän postauksen. Vai mitäpä tuumaatte näistä Ame-hetkistä, jotka tallentuivat PowerShotini muistikortille?

 

Ame huomasi, että sää oli mitä mainioin pienelle reippailulle.
Niinpä lähdimme neitosen kanssa kävelylle lähimetsään.

Pöpelikössä mentiin eikä meinattu! Kuvaaja oli vähällä pudota kelkasta.

Mitä? Haukkuiko jossain koira? Ame tahtoi mennä tapaamaan Tessua.

Onneksi oli myös aikaa poseerata.

Tässä tarkkaillaan lähestyvää kevättä.

Lopuksi Ame vielä katsoi hymyillen valtakuntaansa.
Edessä on pian monta kesäistä tutkimusmatkaa!

Kiitos kaikille kauniille malleille fotoshuuteista! :) Seuraavaksi linssi suunnataan taas kohti Hupsujen karvaisia kuonoja, pörheitä masuja ja tumppumaisia tassuja...