perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävänpäiväserenadi

Juju on rehti ja reipas sporttipoika, mutta kukapa olisi uskonut, että se on myös erittäin lahjakas musikaalisesti? En minä ainakaan, sillä aina kun kaivan viuluni kotelosta, Huipasta ei näy hännänhuiskaustakaan. Mieskään ei luottanut Pikkukissin taitoihin, vaan hänen mielestään Juju hoilaa aamuisin ovemme takana aivan ammuvainaan nuotilla. Rima oli siis harvinaisen matalalla, kun Juju saapui ensimmäiselle soittotunnilleen...
 
Soittimeksi valikoitui tietenkin jujulele...
 
...ja oppitunti aloitettiin huoltamalla heitteille jätetty instrumentti.
 
Kun pölypallot oli häädetty, karvapallo pääsi näppäilemään sulosäveliä.
Hämmästyksekseni Jujua ei pelottanut ollenkaan!
 
Homma näytti sujuvan helposti, kun tassuissa on plektrat omasta takaa!
 
Juju koputteli välillä kaikukoppaa ja ihaili ukulelen kauniita vehnänoraskuvioita.
 
Ja sitten se soitti taas pienen sydämensä kyllyydestä.
 
Minun sydämeni sen sijaan meni myttyyn hellyydestä ja ylpeydestä!
Koska nyt on ystävänpäivä, halusimme tulla ilahduttamaan teitä Hupsujen ystäviä Jujun serenadilla. Se on omistettu teille kaikille, ja erityisesti Jujun mielitietylle, brittikissaneiti Mimmille:

 
 
Erityiskiitos myös Jujun maalaisserkulle, Misulle, joka inspiroi meitäkin musikatteilemaan!