Itsenäisyysbanaani

Tänään on taas kerran Suomen synttäripäivä, ja koska Hupsuille ei vieläkään läpsähtänyt kutsua linnaan, olemme bilettäneet ihan vain oman jengin kesken kotosalla. Voisi kuvitella, että kaikki olisi tänään ylevää ja sinivalkoista, mutta ei – teemamme on huomattavasti eksoottisempi. Ja ironista kyllä sinikeltainen!

 

Tadaa! Hupsujen harras itsenäisyysbanaani!

En olisi ikinä kuvitellut, että pikku hampaiden moneen kertaan rei'ittämä kissanminttuhedelmä nousisi vielä uuteen kukoistukseensa, mutta niin se vain onnistui luomaan kulahtaneen ja moneen kertaan nuuhkitun nahkansa, kun sidoin sen ympärille pakettinarua.

 

Jopa Purpelo innostui tömistämään perääni,
kun juoksin asuntoa ympäri bansku kintereilläni.

 

Lopulta Nuppu ojensi tassunsa ja toivotti Banskulle läimäyksen kera hyvää itsenäisyyspäivää.

Eikä tässä suinkaan kaikki päivän banaanit, sillä itsenäisyyskahvihetkeämme ilahduttivat kummityttöni isän Japanista tuomat banaanileivokset:

 

Ne ovat pehmoisia pötkylöitä – melkein yhtä palleroisia kuin Nuppu ja Juipsi.

 

Niin ihanalta kuin Japanin banskut tuoksuvatkin, ne eivät ole pienten kisujen ravintoa.

Toisin kuin tämä Abu-apinan nassuttama päivän virallinen juhlamakupala!

Hupsut jatkavat nyt banaanipirskeitään ja toivottavat teille kaikille
oikein ihanaa itsenäisyyspäivää! ♥

Sataykköset yllä

Tänään on Suomen sadasensimmäinen synttäripäivä, ja vaikka Nupulle ja Jujulle ei tullut tänäkään vuonna kutsua linnaan, mikään ei estä niitä pukemasta ykkösiä ylleen. Itsenäisyyden ja kissamaisen itsepäisyyden lisäksi ne juhlivat myös sitä, että emo ja iskä ovat pitkästä aikaa hetken muissa maisemissa ja Mummi Poppanen on tilattu kattien juhlaemännäksi.

 

Kyllä Jujun kelpaa olla Mummin itsenäisyyspäivädeittinä!

 

Komean kissaherran kostyymi on hieno kuin
pingviinien frakki tai punatulkkujen saketti.

Ja jos kättelee Mummia oikein nätisti,
 saa ihan varmasti jonkin ylimääräisen namin.

Juhlien pörröisin daami taas nimetään kultaisen ruusun ritarittareksi.

Miten sattuikaan – Nuppu on kaikkein somin karvaturri!

Kun kruunajaiset ovat ohi, Nupulla olisi enää yksi toive...

...jonka Mummi kyllä kuuli: perisuomalainen herkkuillallinen.

Ihanaa itsenäisyyspäivää teille lukijoille! <3

Räsyt sinivalkoisina

Ensi viikolla vietetään historiallista hetkeä, kun Suomi-neito täyttää kunnioitettavat sata vuotta. Vaikka Nupun ja Jujun sukujuuret ovatkin kaukana Amerikan-mantereella, kissat ovat syntyneet ja kasvaneet suloisessa Suomessamme eivätkä tiedä maata armaampaa. Siksi ne haluavat ehdottomasti ottaa osaa Suomi 100 -teemaiseen blogihaasteeseen, johon Tassulinnan kaverit meidät innostivat. Ennen linnanjuhlia ja Maamme-laulun nau’untaa sukellamme siis sinivalkoisiin tunnelmiin supisuomalaisten räsynukkekissojen seurassa.

 

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen... 

Siniset on esteet, sinisyyttä heijastaen...

Valkoinen on kaulus, valkoiset on yöt kesien...

 

Valkoiset on varvaskarvat nuo kissan pehmoisen!

Nupun ja Jujun mielestä näin lyhyt luraus ei mitenkään riitä ilmaisemaan niiden isänmaallisia fiiliksiä. Niinpä virittelemme ilmoille vielä toisenkin kertsin:

 

Pinkki ompi nessu, sininen on katseensa sen...

 

Siniset on puomit, sporttisuutta heijastaen...

 

Valkoinen on matto, valkoinen on niskansa sen...

Valkoiset on viikset sekä nuo kärjet tassujen!

Nuppu ja Juju saivat Jukka Kuoppamäen sävellyksestä sitkeän korvamadon, jonka ne halusivat karkottaa mihhaamalla muitakin kotimaisia klassikoita pienen potpurin muodossa.

Sinisimmukissamme, pus pus pus!
Sulle suukot annamme otsalle!

Katson sineen taivaan, tähti kirkkain sua,
taas mä pyynnöin vaivaan, ohjaa Ruffen luo!

On Pohjantähden alla tää Hupsuttamo mainen,
Mimmille mä laulan, oonhan suomalainen.

Ennen kuin hiljennymme odottamaan Suomen suurta juhlapäivää (ja Hupsujen minilomaa), kertaamme vielä haasteen säännöt ja vieritämme sinivalkoisen pallon näille blogeille:

Marraskuun muruset

Mimmi ja Alfred

Kollinkoukkuja

”Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomi100 -juhlavuotta sinivalkoisin kuvin/postauksin. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki kauniiksi ajattelemasi sinivalkoinen käy.”

Haasteen säännöt: 

1. Kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista) 

2. Tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa  

3. Haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan  

4. Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki-Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste-postauksen kommenttikenttään.

Hupsuttamoon palailee vähitellen muitakin värejä.
Lämpöistä ensimmäistä adventtia teille kaikille
ja myöhemmin viikolla ihanaa itsenäisyyspäivää!

Yllätyspuhdas itsenäisyyspoika

Amerikkalaisista sukujuuristaan huolimatta Nuppu ja Juju ovat melko suomalaistuneita kissoja. Vaikka Juju-vaavin ensimmäinen sana oli ”mama” ja se tietää, mitä ”honey bunny baby boy” tarkoittaa, sen emonkieli on silti suomi. Niin myös Nupun, vaikka puhuttelen sitä joskus omana ”little golden baby girlinäni”.

 

Itty bitty kitty boy!

Cutie putie smoothie girl!

Satunnaisia englantihömpötyksiä lukuun ottamatta keskustelemme aina suomeksi. Aamulla ensimmäiset kommenttini kissoille ovat yleensä ”No mutta morientes” ja ”Hui, miten kovalle te väänsitte murinalaitteet!” Mysliä suuhun mättäessäni saatan sanoa ”Nää on emon raksuja”, ja katit ymmärtävät lopettaa kerjäämisen. Kerron niille töihin lähtiessäni, että nyt kannattaa käpertyä lokoisasti kerälle ja asetella häntä puuhkaksi ympärille. Infoilen myös, milloin iskä suurin piirtein on tulossa töistä ja millaisia hiirivainoja voimme käynnistää, kun minäkin pääsen taas sorvin äärestä.

 

Juju osaa pysäyttää tämän Mickey Mousen.

Ja Nuppu tietää, että Mickey Mouse on suomeksi
”se söpö päästäinen, jonka emo toi Elma-messuilta.”

Vaikka juttelen kateille koko ajan niin suomeksi, englanniksi kuin siansaksaksikin, olin unohtanut eilen hoitaa tiedotuksen lähestyvästä juhlapäivästä. Niinpä eräs pieni kissapoika oli erittäin hämmentynyt, kun herätyskello ei kilissytkään kuudelta. Juppepuppe tuli huutelemaan meille oven alta niin sinnikkäästi (suomalainen kun on!), että meidän oli pakko laskea katit makuuhuoneeseen jo aamuhämärissä. Selitin niille, että tänään on itsenäisyyspäivä, joten kaikenlainen möykkääminen ja öykkäröinti on kiellettyä. Molemmat muruseni ymmärsivät heti yskän ja käpertyivät arvokkaasti tyynyjemme väliin nukkumaan. Juju muisti myös erään tärkeän asian: illalla on juhlat presidentin linnassa, joten turkin on syytä olla puhtoinen:

 

Juju silitti krakansa ihanan siloiseksi.

Hansikkaatkin ovat nyt tahrattomat, jotta voi ojentaa tassun
ja sanoa pressalle ja Jennille ”Hyvää itsenäisyyspäivää!”

Frakin etumukseen jäi vielä jotain kummallista vanutöhnää, jota piti karstata perin pohjin.

”Pthyi yäks! Nyt tarttis huuhdella kieli sillä kuuluisalla boolilla!”

Hyvää ja ei vain puhdasta vaan yllätyspuhdasta

 itsenäisyyspäivää teille kaikille!

Terapiapusuja ja itsenäisyyshörhelöitä

Joulukuu on alkanut aivan salakavalasti. Hupsuilla ei siitä syystä ole herkkukalenteria, eikä joulukolli ole tuonut vielä lahjojakaan. Pahinta kuitenkin on, etteivät emo ja iskäkään hilanneet kotiin tuliaisia keskisestä Euroopasta, vaikka kaikki merkit viittaavat siihen, että reissussa on oltu:

Nuppu läimäytti tassun silmilleen nähdessään, että emo on oikeasti näyttäytynyt Wienin
joulutoreilla, espanjalaisessa ratsastuskoulussa ja hienoilla ostoskaduilla TUO päässään...

Tämän kuvan otin ihan vain Nuppua varten, jotta neiti
Hienohelma tajuaisi, että emo voisi olla vielä hirmu
paljon nolompikin esim. TÄMÄ päässään!

Näyteikkunaostoksilla silmääni sattui tällainen rööri, enkä voinut
olla miettimättä, että tulisiko blogiin kunnollisia kuvia, jos virittäisi
tällaisen kohti kissoja! Mies oli sitä mieltä, että kannattaa vielä
jatkaa Sen Oikean kameran etsintää.

Ainuttakaan oikeaa kattia ei reissulla näkynyt, mutta kissateema
on selvästi in ja hot myös Wienissä.

Miau, miiiau! Mutta missä ovat pörheämmät räggäripatsaat?

Oikealla on jo vähän tuuheampi tapaus. Etsin kylläkin ruskeaa mittediä
enkä valkoista punakorva- & -silmäkattia...

Sivukadulta löytyi ihana taidekauppa. Näin jo sieluni silmin,
millaiset potretit Nupusta ja Jujusta loihdittaisiin.

Omat kultamussukkani voisivat olla kärttyisiä tuliaisten puutteesta, mutta ne eivät kuitenkaan perusoptimistisina nallukoina harrasta marmattamista. Niillä on sitä paitsi ollut hurjan ihana viikko mummin hellässä huomassa. Leikitystä, koulutusta ja paijailua on riittänyt, ja se näkyy räggäreissä superriepuiluna: pelkkä katse saa molemmat katit kierähtämään selälleen ja siristämään silmiään suukkojen toivossa. Ja niitä olenkin muiskutellut sydämeni pohjasta!

Iskä sanoi, että suukottelu meni jo ihan överiksi, mutta Jujun ja maman mielestä
vain taivas on rajana, mitä tulee pussailuun ja halimiseen.

Viime aikoina kissoilla onkin ollut paljon terapoitavaa, sillä emolla on ollut hieman huolia. Kirjaimista Y ja T on puhuttu lakkaamatta, ja loman jälkeen emo vaikutti varsinkin Jujun mielestä omituisen säpsyltä valmistautuessaan palaamaan toimistolle. Niinpä Juju otti asiakseen hoivata mamaa ihan erityisen kokonaisvaltaisesti. Se nyhjäsi kyljessäni koko ajan, antoi kallistushaleja, painautui kasvojani vasten ja suorastaan tunki kainalooni. Vaikka emolle vihdoin selvisi, että omat työt jatkuvat, Jujun terapiasessioita on yhä tarvittu, sillä mieliala ei ole edelleenkään kovin korkealla.

Nämä kaksi kallonpusuttajaa ovat aina valmiita kuuntelemaan emon huolia.

Tänään ei kuitenkaan synkistellä, vaikka Wienin-lomalta tuttu tihkusade vaivaa nyt eteläistä Suomeakin. Nuppu ja Juju aikovat juhlia sydämensä pohjasta itsenäisyyspäivää ja ovat luvanneet tapittaa kiilteleviä kolttuja emon ja mummin kanssa televisiosta. Aamulla syötiin jo juhla-ateria, sillä mummi avasi vahingossa väärän ruokatölkin, ja ykkösetkin on jo vaihdettu ylle:

Juju tahtoi sovittaa smokkia, jonka valkoiset
hörhelöt kuvastavat Suomen yllä leijuvia sadepilviä.

Toisaalta Jujun teki kuitenkin mieli pukeutua frakkiin, jonka kuviointi kunnioittaa Suomen
kesäisiä kukkaniittyjä. Nuppu sen sijaan luotti paljettien kimallukseen.

Juju on tyytyväinen asuunsa, mutta nyt sitä vähän mietityttää, mitä se sanoisi Saulille
kättelyjonossa. Emo ehdotti ainutlaatuista repliikkiä ”Hyvää itsenäisyyspäivää!”

Kun Nuppu hoksasi, että juhlat järjestetään oikeassa linnassa, se päättikin vielä vaihtaa asunsa
prinsessaiseen hörhelöhattaraunelmaan. Kyllä nyt kelpaa bilettää aamun pikkutunneille asti!

Juhlavaa, kimmeltävää ja lämminhenkistä 

itsenäisyyspäivää myös teille lukijoille!

Mönkään mennyt temppukimara

Lomailumme jälkeen elämä hymyili hetken niin kauniisti, että sen valkoiset hampaat vain välkkyivät salamavaloissa. Onnea ei kuitenkaan kestänyt kovin kauan, sillä viikon sisällä tötterön poistamisesta Nupun oikea etutassu alkoi taas punoittaa. Kieriskelin epätoivon syövereissä, kun jouduin taas pujottamaan ärsyttävän muovikaulurin ihanan pikku ”Neebon” päähän. En tiedä, onko kyseessä sitkeä tulehdus, joka ei ehtinytkään täysin parantua, vai inha allergia. Jälkimmäisen varalta olen nyt muuttanut Nupun ruokavalion täysin raksuttomaksi ja tarjoan lihaa, jota Nuppu ei ole aiemmin juuri syönyt. Tassu näyttää jo terveeltä, mutta tötteröstä emme tällä kertaa luovu liian aikaisin.

Nuppu lähettää satelliitin välityksellä
hartaat itsenäisyyspäivätoivotukset!

Olen ollut tassusyistä hieman masentunut viime päivinä, mutta Nuppu on yrittänyt kohottaa tunnelmaa parhaansa mukaan. Se mönkii syliini kehräämään, leikkii kaikella kengännauhoista heijastimiin ja tiputtelee tonttu-ukkoja jyrkänteeltä alas.

Onkohan Reiska-tonttu toivonut taivaan kirkkaimmalta tähdeltä
benji-hyppyä ilman köyttä? Sellainen on nimittäin tulossa!

Yksi sen tempauksista ei ollut kovin ihastuttava mutta sai minut lopulta kuitenkin nauramaan: Pari päivää sitten Juju oli poikkeuksellisen täynnä intoa ja energiaa. Lupasin järjestää sille massiivisen temppukimaran, kunhan mieheni lähtisi lenkille. Pilkoin Jujulle neljä kanaherkkua sopiviksi suupaloiksi temppuilua varten, mutta juuri kun olimme aloittaneet hurjan agilityviiletyksen, luonto alkoi huhuilla Nuppu-neitiä. Se könysi tötteröineen vessalaatikkoon ja pursotti hiekalle kauniit pötkylät. Jokin vaisto ohjasi minua lähemmäs varmistamaan, että kaikki sujuisi hyvin, ja silloin näin kuin hidastetussa filmissä, kuinka Nuppu kääntyi ja kolasi tötteröllään pari kikkaretta! Laskin hädissäni naksuttimen ja namit maahan ja kiiruhdin irrottamaan kaulurin. Seuraavaksi tajusin Jujun napostelevan onnellisena kanapaloja, joten syöksyin pelastamaan viimeiset turvaan. Tässä vaiheessa Nuppu tutki jo kiinnostuneena tassuaan ja jouduin säntäämään väliin. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin lopulta pesemään tötterön samalla, kun piilottelin Jujun nameja ja pidin silmällä Nupun tassua. Eräänlainen temppukimara tämäkin, mutta toivon hartaasti, että seuraavalla kerralla luvassa on enemmän agilitya ja vähemmän torttuja (vaikka joulu jo lähestyykin).

Temppurata alkaa NYT!

Ensin nakerretaan palloja ja puhalletaan kynttilöitä...

...sitten päihitetään tonttu-ukko tuijotuskilpailussa...

...ja lopuksi ollaan hyvää pataa joulupukin kanssa,
jotta se toisi kilteille kissoille jotain kivaa aattoiltana.