Pupuja liikkeellä

Pääsiäinen on todellista tipujen, pupujen, mämmin ja suklaayllätysten supersesonkia, mutta yhtä noista neljästä ei ole tänä vuonna Hupsuttamossa näkynyt. Arvaatteko, mitä?

Joo-o, pupuja on vilahdellut takavasemmalla.

 

Ja sitten on tämä sirkuttava tipu etuoikealla...

 

Ja JONKUN lahkeesta oli hypännyt eilen suklaarusina kiipeilypuun korin päälle....

 

Sovitaan, että se oli taustalla häilyvän pupun yllätyspapana.
Ei siis Nupun!

    

Oikea vastaus on siis: MÄMMI puuttuu! Ja oikein hyvä niin.

Ehdin hetken kuvitella, että yksinäinen suklaarusina jäisi pääsiäisen ainoaksi nyrpistelyä aiheuttavaksi yllätykseksi, mutta olin väärässä. Ekstrayllätyksestä voin silti syyttää vain itseäni: jätin leffaillan päätteeksi rakkaan Muumi-collegeni sohvan viereen lattialle myttyyn, ja aamuyön pimeinä tunteina sen päälle oli yökkibyökätty suikulainen karvapötikkä...

Eikä se kai ole ihme: kun isoja pupuja on paljon liikkeellä, pestävääkin kertyy.
Karvaa karttuu karhealle kielelle, joten Muumien ei kannattaisi retjata lattialla.

Sen Hupsujen emo oppi kantapään kautta tänä vuonna
- ja tulipahan Furminatorkin kaivettua taas esiin kaapin kätköistä...

Suloista ja karvaputkulatonta pääsiäistä teille kamuille! <3

Maskin haukkaama

Meidän ihmisten elämää on kutistettu viimeisen vuoden aikana mitä moninaisimmin tavoin, mutta kissoilla menee onneksi paremmin. Hupsuilla on ollut leikitystä tavanomaista enemmän, sillä Nuppu on hommannut itselleen niin sanotun ”leikkitakuun”. Se haistaa pienellä räggärikuonollaan, milloin makkariin on tulossa liikkumisrajoitus, ja menee jo hyvissä ajoin nököttämään sängyn alle kaukaisimpaan kolkkaan niin, ettei emo tai edes pitkäkäsivartisempi isikissikään saa hinattua sitä sieltä pois. Ruokakilkutukseen Nuppu ei reagoi, ja on aivan turha luulo, että maanitteluista olisi jonkinlaista apua.

Mamman oma rakas jääräpää. Kauniit silmät, untuvainen turkki ja valikoivat korvat.

Ainoa, mikä Nuppuun tehoaa on leikkilaatikon avaus: pelkkä naksahdus saa Nupun juosta töpsöttämään olkkariin. Silloin mies sulkee kiireesti makuuhuoneen oven ja minä leikitän Nuppua, kunnes se kyllästyy hyökkäilyyn, lelun kanniskeluun ja sen natisuttamiseen. Liikkumisrajoitukset eivät siis johda meidän tapauksessamme sohvaperunoitumiseen. Mutta mitä Hupsuille merkitsee maskipakko?

”No, jos haluaa hieroa tällaista söpön pinkkiä kuonoa maman nenua vasten,
olisi parasta viritellä käyttöön joko visiiri tai yksisarvismaski.”

 

 

”Aika epäilyttävän näköinen. Liekö tämä vähän pidempikuonoisille kotipanttereille?”

 

”Ennen maskin asennusta nenu kuuluu hinkata puhtaaksi taikaharjaksilla.”

 

”Hampaat taas pinnoitetaan hyperhygieenisellä kultahippukimalteella.”

 

”Sitten kartoitetaan, miten päin maski pitäisi asetella...”

”...ja pidetään huolta, että yksisarvista töppäillään vain puhtain tassuin.”

 

”Maski täyttää kaikki standardit ja on vielä iloisen värinenkin. Kyllä sen voi kuonolle laittaa!”

”Kas näin!”

Toivottavasti teillä kavereillakin on ihanan virikkeistettyä elämää nyt, 

kun emot ja isikissit on komennettu neljän seinän sisälle leikittäjiksi! <3

Puuhka ja pusu

Toiset meistä ovat luonnostaan trendikkäämpiä kuin toiset, ja kohta vuoden jatkunut kotikökkiminen on kasvattanut tyylieroja entisestään. Jujulla ja minulla turkki sojottaa vähän sinne sun tänne, eikä isikissinkään kuontalo ole aina häävi pidempien kotitoimistoputkien päätteeksi. Nuppu sen sijaan on aina tip top hännänpäästä söpöön pikku kuonoon saakka. Se on kasvattanut upean talvipöffön, jota se esittelee meille useita kertoja etätyöpäivän aikana.

 

Pieni kissa, suunnaton silkkipuffaus!

Show alkaa yleensä minun asuni lempeällä kritisoinnilla. Nuppu istahtaa oikealle puolelleni ja sanoo ”mmihhh!” Olen tulkinnut, että se tarkoittaa ”Arvaa mitä?” Ja arvaanhan minä, vaikka en vastaa vaan suuntaan katseeni käynnissä olevaan Teams-palaveriin. Nuppu mihhaa vielä pari vihjettä tyyliin ”Se liittyy sun asuun” ja ”Ei millään pahalla, mutta…” Ja sitten seuraa rasittavin vaihe: Nuppu alkaa nyppiä vasemmalla tassullaan hihaani, mikä merkitsee ”Sulla on ollut tää yksi ja sama Muumi-college aika monta viikkoa! Oot kai sentään pessyt sitä välillä?” Yritän töniä kriittistä muoti-ikonia kauemmas, mutta se lisää kierroksia koneeseen ja kiipeää syliini. En ole varma, yrittääkö se pelastaa (sadan) päivän asuni piilottamalla sen vai haluaako se vain tuoda Nupun kokoisen ripauksen luksusta kauhtuneeseen vaatekertaani. Olipa kyse mistä tahansa, Nuppu saa aina osakseen ihastuneita huudahduksia Teams-kameroiden toiselta puolen.

 

Nupun mielestä tyylikkyys ei maksa mitään vaan on pelkkä asenne- ja viitsimiskysymys. Ystävänpäivän kunniaksi se suostuu nyt demonstroimaan, miten toisen roska voi olla pienellä stailauksella toisen aarre:

”Ohhoh, mikäs nukkavieru puuhka tänne matolle on jätetty pölyä keräämään?”

”Pari puhdistavaa lipaisua, niin kyllä tästä reuhkasta siedettävä tulee...”

”Omistajaa ei näy mailla halmeilla, joten löytäjä saa pitää.”

 

”Kun puuhkan kietaisee rennosti kaulalle, se tekee talvilookista ihanan boheemin!
Salamavalot räiskykäätte, sillä Nuppu pääsi taas Voguen kanteen!”

Mutta hetkinen... Puuhkaan olikin tarttunut jotain epämuodikasta,
joka alkoi kammata Nupunkin tukkaa ihan sojolleen! Yh sentään!

 

Se jokin oli myös kiusallisen tuttavallinen ja tuli hönkimään huippumallin naamalle!

 

Nuppu halusi keskeyttää kuvaukset, mutta emo pyysi, että voisiko neitonen suhtautua
pikkuveikan lämpimiin tunteisiin vähän suopeammin. Onhan nyt ystävänpäivä.

Nuppu suostui harkitsemaan asiaa, ja kun se katsoi Juitsia vähän tarkemmin,
se muisti, miten söpöstä kissanklopista lopulta olikaan kyse.

”No, söpöstellään sitten”, Nuppu kuiskasi Juipalle ihan hiljaa ja huomaamatta.

 

Ensin tuli pehmoisia pönkkäyshaleja...

...ja sitten vielä pusukin! Sanotaan, että sateenkaaren päässä on kultaa,
mutta puuhkan päässä onkin timantti!

Timanttista ystävänpäivää teille, jotka meidän hupsuja juttuja vielä seuraatte! <3

Hupsujen joulumaa

Vuosi 2020 on ollut todella omituinen. Olemme kökötelleet neljän seinän sisällä ainakin sadan vuoden edestä, mutta toisaalta viikot ja kuukaudet hujahtivat niin kamalaa vauhtia, etten mitenkään ehtinyt järjestää Hupsujen joulukuvauksia ennen eilisiltaa. Yleensä viime hetken näpsimisen tuloksena on vain epämääräinen setti kissojen heilahtelevia häntiä ja takamuksia, mutta tällä kertaa ilmassa oli salaperäistä tonttupölyä ja onnistuimme haalimaan ennätysajassa monta julkaisukelpoista otosta. Muutamissa niistä esiintyy jopa kaksi kissaa yhtä aikaa, eikä kumpikaan näytä kieltä tai sohi kynttelikköä kumoon. Hyvä, Hupsut!

Aluksi meno oli verrattain jähmeää. Joulupallo ei kiinnostanut,
ulkona satoi vettä ja Juju istui niin leveästi, ettei kuusta näkynyt.

 

Niinpä punaposkinen jouluhauva pyydettiin paimentamaan Juju oikeaan kohtaan.

 

Tiedä sitten, oliko siitä enemmän harmia kuin hyötyä, mutta ainakin kuusi piirtyi näkyviin.

 

Kokeilimme monia asentoja ja kuvakulmia, salamalla ja ilman, vakavana...

 

...ja vielä vähän vakavampana. Koska kuka nyt aatonaatonaattona vielä hymyilisi?

 

Lopulta hyvä sommittelu onneksi löytyi, ja silmässäkin näkyi vähän pilkettä!

 

Tästä tuli maman ehdoton lemppari!

Kun Jujusta oli saatu yksi täysosuma, kerjäsin mieheltä lupaa nostaa myös Nuppu uudehkolle ruokapöydällemme, jota muuten emme olekaan tainneet aiemmin vielä blogissa esitellä. Sisäkökkimiseen tuskastuneena aloitimme lokakuussa suuren mutta etanan lailla etenevän sisustusprojektin, jonka seurauksena kirjahyllyt vaihtoivat paikkaa ja vapauttivat tilaa neljän hengen pöydälle. Se on jo tullut tutuksi minulle, miehelle ja Jujulle, mutta Nuppu ei jostain syystä ole vielä joko tajunnut tai uskaltanut hypätä sen päälle. Minusta olisi mukavaa kammeta Nuppukin estradille, mutta perheemme toimitusjohtaja on päättänyt, ettei niin tehdä ennen kuin tontut ja kuusi ovat siirtyneet sen näppärien tassujen ulottumattomiin. Niinpä Nuppu-reppanan kuvaukset suoritettiin arkisemmin alkovin puolella...

 

Joulukuvaelmassa oli neitosen mielestä jotakin ylimääräistä ja rumaa.

 

Onneksi joutilas tonttu-ukko piilotti epäjouluisan
möhkäleen selkänsä taakse, ja sain hyvän kuvan.

 

Palkaksi Nuppu pääsi kanniskelemaan sen toista suosikkilelua.

Suloisista kuvista ja varsinkin söpöäkin söpömmistä kuvauskohteista huumaantuneena päätin kokeilla vielä yhtä juttua. Vaikka ulkona todellakin tihkuttaa iänikuista vettä, halusin loihtia Hupsuttamoon hanget korkeat nietokset. Tai ainakin pienen joulumaan. Sisäänpääsymaksuja tai maskipakkoa ei ollut, joten Korvatunturille hipsutteli heti ensimmäinen kiinnostunut viiksipetteri.

 

Se toi nenällään valon pimeään...

 

...ja ihmetteli, kuka kumma on pystyttänyt valotolppia satumetsään.

 

Lunta sateli hiljalleen, ja Juitsi kuunteli joulukellojen kilkatusta ja Nupun ininää.

 

”Jätä jo se lelu ja tuu tänne poseeraamaan. Mama näpsii tunnelmakuvia ja oottaa jackpottia.”

 

Nuppu ei millään malttanut totella, mutta onneksi Juju jaksoi odottaa kärsivällisesti....

 

...sillä lopulta Nuppuakin alkoi kiinnostaa lumen ja jään valtakunta.

 

Henkeäni pidätellen seurasin, kuinka Nuppu-kaunotar pujahti kinosten keskelle.

 

Kun se työnsi kuononsa savupiippuun ja toivotti Joulukollille hyvää joulua,
tiesin lopultakin tallentaneeni harvinaislaatuisen hetken.

Levollista ja ihanaa joulua sinne ruudun toiselle puolelle! <3

Hupsu-tv:n arvontalähetys

Tänään koitti vihdoin hetki, jota Hupsuttamossa on odotettu jo kaksi pitkää viikkoa: kello 16 umpeutui osallistumisaika arvontaan, jonka voittaja saa Nupun ja Jujun avulla kirjoitetun nuortenromaanin ”Soinnut solmussa”. Kun kysyin minuutin yli neljä, kuka haluaisi hoitaa arvonnan, eräs pieni uninen poika osoitti kovasti kiinnostusta.

”Valitse mut! Jooko, jooko, jooko?”

Nuppu oli tukevasti ruokakupilla, joten oli naukaisemattakin selvää, että Juju saisi jälleen kerran heittäytyä Onnettareksi ja filmitähdeksi. Leikkasimme yhdessä arvontalaput, ja Juju oli täpäkkänä mukana, kun taittelin ne. Näytti siltä, että kaikki sujuu hienosti niin kuin fiksulta konkarikissalta voi odottaakin. Pyysimme miehen kuvaamaan tyylikkään arvontagaalan, mutta muistikortille tallentuikin melkoisen yllättäviä käänteitä. Kuka valitsikaan lopulta voittajan... ja kenellä kävi mäihä? Alla näette kaiken omin silmin (mutta jos videota ei kännykällä näy, käykää tsekkaamassa se YouTubesta!)

 

Tällä kertaa Hupsu-tv:n henkilökunta ei yltänyt ihan optimitulokseen: hurmuripoika heitti kapuloita rattaisiin eikä kameramies ollut varsinainen zoomin superammattilainen. Onneksi meihin tyttöihin voi kuitenkin aina luottaa ja voittajakin selvisi!

 

Nuppu ainakin näki lukea...!

 

Tuhannesti onnea, Kati! Otamme pian yhteyttä sähköpostitse!

Ehkä Juju hilppaisi paikalta, koska ei pystynyt valitsemaan vain yhtä.
Haluammekin lähettää vielä hurisevat kiitokset kaikille osallistuneille!<3