Juju on rehti ja reipas sporttipoika, mutta kukapa olisi uskonut, että se on myös erittäin lahjakas musikaalisesti? En minä ainakaan, sillä aina kun kaivan viuluni kotelosta, Huipasta ei näy hännänhuiskaustakaan. Mieskään ei luottanut Pikkukissin taitoihin, vaan hänen mielestään Juju hoilaa aamuisin ovemme takana aivan ammuvainaan nuotilla. Rima oli siis harvinaisen matalalla, kun Juju saapui ensimmäiselle soittotunnilleen...
...ja oppitunti aloitettiin huoltamalla heitteille jätetty instrumentti.
Kun pölypallot oli häädetty, karvapallo pääsi näppäilemään sulosäveliä. Hämmästyksekseni Jujua ei pelottanut ollenkaan!
Homma näytti sujuvan helposti, kun tassuissa on plektrat omasta takaa!
Juju koputteli välillä kaikukoppaa ja ihaili ukulelen kauniita vehnänoraskuvioita.
Ja sitten se soitti taas pienen sydämensä kyllyydestä.
Minun sydämeni sen sijaan meni myttyyn hellyydestä ja ylpeydestä!
Koska nyt on ystävänpäivä, halusimme tulla ilahduttamaan teitä Hupsujen ystäviä Jujun serenadilla. Se on omistettu teille kaikille, ja erityisesti Jujun mielitietylle, brittikissaneiti Mimmille:
Erityiskiitos myös Jujun maalaisserkulle, Misulle, joka inspiroi meitäkin musikatteilemaan!
Ennen uudenvuodenaaton ilotulituksia sain kokea paljon ekologisempaa ja ihanampaa poksetta ja ritinää, sillä sydämeeni pirskahteli piristävää kissanpenturiemua! Siitä saan kiittää Kiskatit-blogin henkilökuntaa, joka kutsui minutkin juhlimaan kahden suloisen kissapoitsun ristiäisiä. En ole yleensä kovin innokas bilehile, mutta kun tarjolla on kissanpentuterapiaa, kattiteemaisia tarjoiluja ja kivoja kissabloggaajakamuja, niin villit jaguaaritkaan eivät pitelisi minua loitolla.
Niin kovasti nämä pikkutiikerit vetävät minua puoleensa!
Onko söpömpää kuunaan nähty?!
Pienokaisten unta tarkkaili myös kaunis Rudi-täti...
...ja varpaitaan tuulettava Eppu!
Patea puolestaan kiinnosti enemmän tipu-tv:n tuijotus - ja emokissa Eddiellä olivat uudet hurmurikollit mielessä niin vahvasti, että poseeraukset unohtuivat.
Toisaalla pienet kissapedot heräilivät ja lähtivät liikkeelle, mutta vähän eri suuntaan kuin olin kuvitellut!
Kukkuu! Kuka siellä?
Vaikka kissanpentuja oli vain kaksi, ehdin mennä niissä ihan sekaisin. Pentuja tuntui hyppelehtivän nallen päällä...
...nallen takana...
...ja nallen sylissä!
Kun pikkukisut menivät taas latautumaan, me vieraat maltoimme siirtyä tarjoilujen pariin.
Olin otettu, kun minulle oli varattu taas Aristokattien Marie-kahvikuppi, ja tarjoilut olivat suussasulavia jopa siinä määrin, että unohdin kuvata niitä ja vain santsasin lisää. Kun kaikilla oli masu täynnä, vuorossa oli juhlien odotetuin hetki: ristiäiset. Hopeanhehkuinen ”kastemekko” oli levitetty sohvalle, paparazzit asettuivat aitiopaikoille ja ensimmäinen pikkukisu noudettiin paikalle kuulemaan ensi kertaa oman nimensä.
Hänestä tuli Vinha Vauh... Mikä mikä mikä?
Vinha Vauhko? Höh, malttaisitko siirtyä ihan hippusen vasemmalle?
Kiitti, nyt näkyy hyvin! Satu-pojasta tuli siis virallisesti Vinhaviiksen Vauhtiveikko!
Pikkuinen näytti hyväksyvän uuden nimensä, ja onhan se nyt huomattavasti edellistä machompi. Ihan puolueeton mielipiteeni siis. :)
”Hei, veikka! Sun vuoro saada rokimpi nimi!” ex-Satu hihkaisi veljelleen Aulille.
Ja niin lauteille kammettiin toinen pikkurokkari. Viiksen elä? Ei kai vain vetelä?!
Vielä mitä! Vinhaviiksen Veli Vikkelähän se siinä poseeraa kuin kokeneempikin blogikatti!
Se kallisteli päätään ja testasi erilaisia asentoja...
Kummitätirivistö hihkui innosta ja laulatti kameroitaan!
”Nyt riittää!” ex-Auli sitten tuumasi ja alkoi nimensä mukaan leikkiä varsin vikkelin tassuin.
Koska minulla ei ollut salamaa mukana, en saanut pienistä Vinhaviiksistä kummoisia vauhtikuvia. Mutta pienen pienellä videollani pennut leikkiä vipeltävät ja jopa pomppivat kuuluisilla blogikoivillani, jotka ovat aina pienten kissanpentujen (ja isompien katinrötkäleidenkin) käytettävissä:
Kiitoksena leikityksestä Veli Vikkelä eli Auli arpoi minulle rasiallisen Wiener Nougat'a, ja se kainalossani ja hymy huulillani palasin illansuussa omien Hupsujeni luo. Kiitos Naukulan Mammalle turvallisesta kyydistä – ja kaikille paikalla olleille mukavasta seurasta! Erityissuitsutus tietenkin Kiskateille ihanien juhlien järjestämisestä. Toivotamme pikkuisille ihanaa elämää uusissa kodeissa, kun se aika koittaa!
Sitä ennen vinhat veljekset saavat vedellä yhdessä vielä monet pehmoiset päikkärit!
PS. Älkää ihmetelkö, että Hupsut loistavat nyt hetken aikaa poissaolollaan somen puolella: jostain syystä tämä blogi on blokattu sekä Facebookista että Instagramista. Toivomme, että vika korjataan tauon aikana ja pystymme pian taas linkittämään Hupsujen juttuihin.
”No niin, äiskä! Mitäs oot hassutellut otsikoimalla meidän spa-seikkailuja vaikka millä nimillä ja muutenkin vitsaillut hyvin, hyvin kyseenalaisilla jutuilla!”
”Niin että kannattiko kirjoittaa ihan oikeilla nimillä niistä ruskeista jutuista, joita joskus tosi harvoin matkustaa mun taaemman osan matkassa? Senkin sanan oot sanonut täällä monta kertaa, niin ei oo äiskä ihme, jos meidät yritetään kaapia piiloon!”
Onko meillä ketään kohtalotovereita? Vinkit otetaan ilomielin vastaan!
Vuoden viimeisenä päivänä Nupun ja Jujun äiskä on ollut melkoinen rähmäräpylä. Tallasin aamulla vahingossa Nupun hännälle (onneksi typsy rääkäisi ”mmmäh!” ennen kuin ehdin vierittää varpaille yhtään painoa!), unohdin lompakon kotiin ensimmäisellä kauppareissulla, missasin ostoslistan tärkeimmän reseptiainesosan toisella kauppareissulla ja pudotin kolmannen ostoskiekan jälkeen vitamiiniporetabletit lattialle niin, että ne murenivat pitkin keittiötä. Vähän hirvitti kaivaa esiin kameraa, mutta kun tarpeeksi monta kertaa mokeltaa, sähläyksen vastapainoksi jonkin ohjelmanumeron on kerrassaan pakko onnistua. Niin kävi virallisen uudenvuodenkuvauksemme kanssa, ja sain supersuloista kuvamateriaalia kullanmuruistani, jotka ovat tuoneet iloa elämääni joka ikinen päivä tänäkin vuonna.
Päivänsäde numero yksi: Ihana Nuppu, joka ei tarvinnut tötteröä kertaakaan koko vuonna!
Ja maman kultapusupoika Juju, joka oppi taas vuoden aikana paljon uljaita temppuja!
Kun viralliset potretit oli otettu, päästin Hupsujen uuden suosikkilelun vauhtiin...
”Kiitti, Mummi! Tää on tosi kiva!”
Juju pyydysti otusta kieli keskellä suuta.
Välilä näytti siltä kuin Jujulla olisi ollut IIISO riippanenä.
Mutta eihän se mikään nenä ollut vaan söpö uudenvuodenpörriäinen!
Kun Nuppu huomasi pöristeliijän, se lipaisi söpösti huuliaan. Oliko suunnitelmissa suukko?
No ei tod!!! Vaikka Nuppu näyttää kävelevältä pehmolelulta, se on oikeasti savannien hurja saalistaja! GRRAUH!
...ja sitten seurasi se piirretyistä tuttu mätkiminen, minkä takia muuten niin söpö ja harmiton filminpätkä saa K7-väkivaltamerkinnän. HAJAA! THUMP!
Ennen kuin Hupsujen uudenvuodenjuhlat yltyvät yhtään hurjemmiksi, haluamme hempeyttää menoa viiksikarvan verran ja kiittää teitä lukijoita kuluneesta vuodesta.
Siihen on mahtunut paljon kaikenlaista, mutta päällimmäiseksi on jäänyt mieleen kissablogiyhteisön lämpö: toisia tuetaan niin iloissa kuin suruissakin - Bloggerissa, Instassa, Facessa ja mikä parasta Ihan Oikeassa Maailmassakin. Olette ihania ja tärkeitä! <3
Me Hupsut lähetämme teille nyt pehmoisia, helliä kehräyksiä ja toivotamme hyvää oloa, toiveiden täyttymistä, lämpöä ja rakkautta niin ihanien eläin- kuin ihmisystävienkin seurassa!
Ihanaa uutta vuotta 2020! Pysyttehän meidän seurassa vastakin?
Miten ihanaa onkaan herätä aattoaamuna Nupun hupsuihin peittotutkimuksiin – pieneen suklaanruskeaan kuonoon, joka tökkii täkkiä, nostelee sitä ja etsii sopivaa reittiä untuvapeiton uumeniin. Autoin hellän joulupupun seitsemän maissa kainalooni, ja nukuimme vielä jatkopalaunet kolmeen pekkaan, sillä Juju köllötti tietenkin jalkojeni päällä. Nousimme vasta lähempänä yhdeksää aamupuurolle ja possunsuikaleille (saatte arvata, kuka söi mitäkin) – ja nyt vain odottelemme neljättä perheenjäsentä kotiin aattoa juhlimaan. Tunnelma on jo kissamaisen letkeä ja rento, joten kovin vauhdikasta menoa meistä ei enää irtoa. Niinpä julkaisemme tänään vain leppoisat jouluposeerauksemme ja toivotamme niiden myötä teille lukijoille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua!
Juju luki, että nyt olisi aika säihkyä!
Niinpä se kiillotti kylkensä...
...häikäisi hienolla hypyllään...
...ja esitteli jouluisan pehmoposeerauksen.
Yritin tietysti houkutella Nupunkin yhteispotrettiin, mutta sillä oli mielessään vain jouluherkut.
Niinpä yhteispotretista oli turha tänä vuonna haaveilla. Juju kantoi kortensa kekoon näin!
Ja niin Juippi selvitti tiensä viralliseksi joulukorttikatiksemme.
Kun Nuppu oli saanut vatsansa täyteen, siitäkin saatiin pari joulusöpöstelykuvaa.
Kaksi pehmoista joulutyynyä. Kumman ottaisit kainaloosi?
Kun ilta hämärtyy, Hupsut alkavat odottaa Joulukollia. Ne ovat olleet kiltisti taas koko vuoden, joten jotain pientä ihanaa on varmasti tulossa. <3
Leppoisaa jouluaattoa, ystävät! <3 Ja kiitos jälleen yhdestä yhteisestä vuodesta!
