Trendien harjalla

Nähdäkseni on olemassa kahdenlaisia kissoja: ensinnäkin pörröisiä söpöläisiä, jotka haistavat trendin kuin trendin, ja toisekseen ihania silkkiruipeloita, jotka niitä trendejä kehittelevät. Koska en itse ole kissa tai kuulu muutenkaan näihin kategorioihin, on välillä hyvä jututtaa katteja ja kysellä, mikä on tänä keväänä ”in”.

 

”Ih-hih-hii, vai että ”in”? Äiskä hei, nykyisin puhutaan trendaamisesta!”

Olin kuvitellut, että perheemme simpsakka fashionista olisi alkanut esitelmöidä minulle curly fur -metodista ja turkin ploppauksesta, mutta aihe on kuulemma vanhentunut. Nuppu myös muistutti, etten saisi vahingossakaan käyttää blogissa ilmausta ”sou lääst siisön”, jonka parasta ennen -päiväys meni umpeen viitisen vuotta sitten. Tajusin vihdoin ripsaista suuni kiinni vetskarilla ja vain seurata, mitä minua coolimmat olennot tätä nykyä tekevät.

 

Äää, ei tätä taas! Verhoissa roikkuminen ei ole mistään kotoisin!

 

Tai siis... Ei kai nyt fiksut ja kiltit kissat...? Vai...?

 

Kyllä vain! Verhoihin kietoutuminen on Nupun mukaan nyt ”kuuminta hottia”.
Okei, korjaus: Nuppu ei ikinä sanoisi noin. Oli pakko vähän kiusata. Kjäh.

Ja vaikka yksi trendi on jo löytynyt, ei silmiä voi ummistaa, sillä seuraava on jo näköpiirissä...

Juju on toista mieltä. Päikkärit rulettaa... tai siis ovat hyväksi pienelle pojalle.

Vaan mikäs raksahdus herätti Juippiruippanan?

 

Heti Jujun lähdettyä asiaa selvittämään sen lämmin paikka vietiin.

Hetkinen?! Ei kai kassialmailua vihaava Nuppu vain mennyt kuljetuskassiin?!

Menipä hyvinkin! Tällainen matkapussukka on kevään trendikkäin peti,
eikä Huipilla ole sinne enää asiaa.

 

Onneksi poitsulla sentään on yksi oma kolkka: vanha lenkkariboksi,
joka ei mitenkään voi olla trendikäs.

Vai voiko sittenkin? Nuppu saapui tsekkaamaan lootatilanteen.

Ja onhan sekin tosi trendikäs! Normcorea parhaimmillaan.
Mutta lenkkariboksiin kuuluu laittaa häntä eikä peppu!

Minusta oli kiehtovaa seurata kissojen trendikästä elämää, mutta jossain vaiheessa Juju sai hommasta tarpeekseen. 

”Mama, vie pois se matkija-apina!”

Nupulle löytyi aina yhtä ajankohtainen paikka isikissin tietskan edestä...

 

...ja oma trendsetterimme sai kassielmoilla taas kaikessa rauhassa!

Löytyykö teidän lukijoiden kissoista trendien luojia ja

kulloistenkin muotivillitysten innokkaita seuraajia?

Vauhdikkaat vappupikselit

Tänään oli taas se kevätpäivä, kun valkohattuväki kevätpikniköi, citybrunssaili ja kippisteli kilpaa. Hupsujen emo ei sen sijaan tiedä, missä ylioppilashattu edes tätä nykyä lojuu, eikä kodissamme tuoksuneet munkit tai tippaleivät puhumattakaan siitä, että Nuppu ja Juju olisivat voineet ihailla simapullossa uiskentelevia rusinoita kuin eksoottisia akvaariokaloja. Ei, meillä nautittiin eilisen pitsan jämiä – ja kissojen kiposta löytyi täysin yllätyksetöntä perusmuonaa. Vaikka ravintopuolella oli tänä vuonna poikkeuksellisen köyhää, juhlan tuntua loi sentään ihka uusi kamera, jonka ostin meille pienenä kevätlahjana:

 

Pehmoinen vappu-Nuppu ikuistettiin pikseli pikseliltä!

Tältä Nuppu siis näyttää, kun laitetaan kakkulat nokalle ja vanha Canon komeroon.

 

Kehräyksen voi suorastaan nähdä...

 

...ja häntäkarvat takertuvat katsojankin kieleen!

Jujukin näyttää tavallista komeammalta HD:nä!

Mutta säädettävää vielä riittää, jos saalistavan gepardin mielii ikuistaa täydessä vauhdissa!

Olemme siis viettäneet vappua uutta kameraa räpläten. Vaikka puuha kuulostaa ehkä tylsältä, Nupulle ja Jujulle uusi vempele on merkinnyt huomattavasti virikkeellisempää elämää. Isikissi on valjastettu hassuttelemaan uusien lelujen kanssa samalla, kun emo on yrittänyt käännellä näppäimiä vangitakseen liikettä ilman salamaa. Tällaista materiaalia muistikortille on tallentunut:

 

Zoomasin padon päällä spagettia narskuttavaan majavaan.

 

Tässä kuvassa kierii halipullamonsteri valmiina kaappaamaan kameran ja kuvaajan syleilyynsä.

 

Jos en olisi rääkäissyt kauhusta, tämä peto olisi saattanut tallentua kuvaan heilahtamatta!
Osaako joku kertoa, mihin suuntaan säätimiä olisi kannattanut rullailla?

Tänä vuonna kissat eivät päässeet peilaamaan näpsäköitä vappulookkejaan heliumpalloista, mutta täysin ilman koristeita ne eivät kuitenkaan jääneet:

Juju oli silti aluksi silmin nähden pettynyt pallottomuuteen.

  

Onneksi Nuppu lohdutti sitä tarjoamalla maistiaiset serpentiinistä.

Olin kuulevinani sanan ”hyvvää” mutustelun keskeltä.

 

Juju tuli heti paremmalle tuulelle ja piti vappupuheen.

 

Sitten se vilkutti kuninkaallisen vapputervehdyksen...

 

...ja ryhtyi tanssimaan...

 

...jopa vappuvalssia haamuasukkaamme kanssa!

 

Ja koska on vappu, päivämme päättyi tietenkin Kattimatin lakitukseen!

Ihanaa vappua teille lukijoille! :) Toivottavasti olette ottaneet ilon irti kevään juhlasta!

Sietämätön sisustaja

Suurimman osan vuorokaudesta Juju on lainkuuliainen kissakansalainen. Se käy diskreetisti hiekkaklosetissa, sukii turkistaan pahimmat röhnät ja maksaa söpöydestään tuntuvia halipusuveroja. Viime aikoina pojankloppi on kuitenkin keksinyt uuden ajanviettotavan, joka saa niskakarvani hieman pörhistymään. ”Voiko vanutuppomainen räggäri muka olla kovin paha raggari?” kuulen teidän kysyvän, ja vastaus on ”no arvatkaapa vaan!” Peltipoliisi onnistui tänään taltioimaan Juitsilaisen hurjastelun hämmästyttäväksi kuvasarjaksi, jota ei voi katsoa päätään pudistamatta ja kieltään naksuttamatta:

 

Oi, miten nätti pikku kisulainen. Siniset simmut, harottavat viikset ja silkkinen kauluri.

Mutta mikäs ihme sen tassua vaivaa? Ei kai raksu mennyt varpaiden väliin?

Ei, vaan söpöläinen asettelee verhot nätimmin!

Öö? Juju, hei! Kyllä ne oli jo hyvin!

Tässä vaiheessa alkaa myttääminen ja ryttääminen!

Juju joko keskittyy verhojen vaivaamiseen kieli keskellä suuta
tai sitten se näyttää toruvalle emolle kieltä.

Juuri kun luulet, ettei homma voi mennä pahemmaksi,
tuhoeläin venyy uusiin ulottuvuuksiin.

Juju keplottelee itsensä verhojen taakse, naukuu innosta ja tamppaa pölyjä.

Kun yhden puolen verhot on puisteltu, homma toistuu toisella puolella.

Ja vaikka kuinka haluaisin pitää Huipille aiheesta vakavan puhuttelun...

...päädyn aina antamaan pusun sen täydelliseen suukko-otsaan.

Ja mitä verhoihin tulee, ne viikataan pian tähän tapaan
ja palautetaan takaisin liinakaapin uumeniin.

”Juju 1 – äiskä 0! Adios, kevätverhot!”

Kujeileva kevätkukka

Pääsiäinen on mämmin ja tipujen kulta-aikaa, mutta meillä on panostettu tänä vuonna suklaamuniin ja pupuihin. Käkättävät noidat eivät ole aiheuttaneet ainakaan toistaiseksi hämminkiä, vaan silkkipallerot ovat saaneet nauttia hauskoista leikeistä, joita ne loihtivat keväisen toivomuskukan avulla.

Juju lumoutui, kun se tajusi, että emo oli suunnannut kohti
toista leskenlehteä oikealta ja poiminut sen mukaansa!

Tämä se on! Alempi on silkkaa hämäystä.

 

Kun tuli aika esittää toive, Jujulle tuli paineita ja se meni sängyn alle.

Niinpä paikalle houkuteltiin kylmähermoisempi kissanroikale.
Nuppu tuhahti, kun ojensin sitä kohti vahingossa hämäyskukkaa!

Onneksi se tiesi itse, kumpi rehu oli oikea toivomuskukka
ja puhalsi sen sammuksiin. Samalla se sulki
siniset silmänsä ja toivoi ikiomaa pääsiäismunaa.

 

Ja kappas! Siinä samassa Nupun kainaloon putkahti Kinder!

Juju yritti elvyttää toivomuskukkaa, mutta Nuppu oli valitettavasti näännyttänyt sen.

Nuppu hautoi hetken munaa kevätauringon porotuksessa,
ja sieltä (tai emon tukasta) tiensä ulos nokki iki-ihana hiuslenksu!

Sellaisen Nuppu olikin aina halunnut!

Pääsiäistyllerömme sinkoili lenksun kanssa ympäriinsä...

...kun joku toinen reppana oli ihan ilman leluja.

Nuppu ei ehtinyt pohtia Jujun tilannetta, sillä se oli
keksinyt yhä hauskemman leikin lenkkariboksissa.

   

Juitsi pyyhki kyynenleensä tai ainakin viiksensä ja tuli kysymään, saisiko sekin osallistua.

 

Eikä Nuppua turhaan pupuksi kutsuta, sillä totta kai se jakoi lelun pikkuveikan kanssa.

Kun lenksu alkoi menettää tenhoaan, Nuppu kuiskutti Jujulle,
että se oli toivonut kukalta Jujullekin omaa Kinderiä.

 

Pieni poika lönkötteli Kinder-jahtiin, ja pian aarre jo löytyikin!

 

Koska Juju on poika eikä siksi haudo, se antoi Kinderinsä emolle.
Ja tällainen pikku apina herkun sisältä sitten putkahti! 

Jujusta apina oli ihan ookoo, kunnes poitsua alkoi kutittaa ihan kamalasti!

 

Äääh! Kutka, kutka, kutka!!! Päällään seisova rontti olikin oikea kirppusäkki!

 

Nuppu korjasi toivomuskukan läimäyttämällä sitä karvaisella avotassulla.

 

Sitten se esitti uuden toiveen: lisää hyviä ja kirputtomia leluja paitsi
Nupulle ja Jujulle myös kaikille teille kissakamuille ruudun toisella puolen!

 

Täällä näyttää jo oikein hyvältä – toivottavasti sielläkin! Ihanaa pääsiäistä! <3