keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Leijonaklaanin vapputervehdys

Jos eilen hätyytettiin sutta kiipeilypuusta, niin tänään päästiin hämmästelemään aitoa leijonaa. Se hiipi perässäni asuntoomme työpäivän päätteeksi, eivätkä kissat olleet uskoa silmiään. Kyykistyin eteiseen ja laskin taivaan tuulissa liihottavan ilmestyksen vierelleni. Silloin oma kotileijonamme Juju päätti tulla reippaana poikana tekemään tuttavuutta. Se nuuski leijonaa ja yritti sitten haukata palan sen rapisevasta folioharjasta! Pelastin viidakon kuninkaan pulasta ja laitoin sen ajelehtimaan makuuhuoneen kattoon kissojen ruokinnan ajaksi. Kammottava punaturkki vei kuitenkin Nuppu-paran ruokahalun, joten siirsin sen olohuoneen kauimmaiseen nurkkaan, jotta yllättäen ujoksi heittäytynyt Nuppukin pääsisi kana-ateriansa ääreen.

Siinä se nyt katselee valtakuntaansa!
Onneksi viidakossa kasvaa suuria puita, joiden takaa
pienen leijonan on hyvä kurkkia mallia isosta leijonasta.
Hetkeä myöhemmin ikuistin Jujusta näin hienon leijonapotretin.
Huomatkaa harja, joka on pörhistynyt ihan huomaamatta!

Vappuaattoa vietämme kissojen kanssa kaikessa rauhassa, mutta huomenna edessä on varsinainen hulinapäivä. Serpentiiniä on jo vähän kahisteltu ja ostoskassien sisältöä kummasteltu. Varmaa on, ettei yksikään hupsu tai tosi höpsö katti pääse tylsistymään leikkien ja ohjelmanumeroiden vilskeessä.

Juju auttaisi serpentiinien kanssa vähän liiankin mielellään...
Nuppu hassutteli vapun kunniaksi perspektiiveillä.
Iiiiiiso kissa, mutta pikkuruiset tassut.


Riemukasta vappua kaikille!

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Aamuauringon virkut ja torkut

Luulisi, että lisääntynyt valon määrä vaikuttaisi ihmiseen piristävästi. Minusta ei silti edelleenkään ole tullut auringon noustessa Anttilaa, joka ampaisisi ylös vuoteeltaan. Kun herätyskello alkaa plinkuttaa, sukellan vain syvemmälle peiton alle. Mieheni onneksi on sen verran valppaampi, että tajuaa päästää herätysmestari Nuppusen makuuhuoneeseemme. Siitä on perheen ainoana aamuvirkkuna tullut varsinainen vastuunkantaja, jonka kontolla on, ettemme myöhästy tärkeistä palavereista.

Nuppu on pesunkestävä partiolainen. Aina valmiina!

Herätysmestari Nuppunen toimii viiden minuutin sykleillä, joiden välissä uinun kuin prinsessa Ruusunen. Sata vuotta menisi hujahtamalla, ellei viiksekäs herätysmestari suikkaisi nenälleni kutittavia suukkoja. Kun havahdun hieromaan vimmatusti nenääni, se suuntaa jo seuraavaa kohdettaan kohti. Niinpä voin jatkaa uniani, kunnes viiden minuutin päästä vuorossa on uusi kierros. Näin aamumme jatkuvat, kunnes vihdoin ja viimein meidän on pakko antaa periksi sinnikkäälle torkkuajastimellemme ja lähteä työmatkalle ihastelemaan hiirenkorvia ja hiukan aivastelemaankin niiden kunniaksi...

Aurinko lämmittää myös kissankorvia. Niille en onneksi ole allerginen!
Yltiötaiteellinen aurinkopotretti Jujusta.
Nupun aurinkoiselle taivaalle leijaili pilvi: Lammas, joka varasti sen majan!
Hei! Se onkin susi! Onneksi Nuppu huomasi valeasun ajoissa ja ajoi tunkeilijan tiehensä.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Möröt, monsteri ja räggärit

Stressi on ärsyttävä mörkö, joka taklaa minut aika ajoin ja vetää mukanaan mutaan möyrimään. Nyt loman jälkeen kyseinen peikko ei onneksi hihhuloi luonani, mutta yleensä se löytää jossain vaiheessa tiensä takaisin. Tällä kertaa olen kuitenkin varustautunut ja päättänyt käyttää yhä paremmin kissoja suojakilpenäni. Faktahan on, että silkkiset ragdollit ovat kautta aikojen jahdanneet mörököllit tiehensä omistajiensa elämästä. Karhean kielen lipaisu on saanut taivaan taas selkenemään, ja viiksikarvojen kutitus kasvoilla on tuonut esiin auringon. Lisäksi olen varmistanut hyvien fiilisten valta-aseman hankkimalla Nupun ja Jujun lisäjoukoiksi tällaisen monsterin:

Diili on se, että pyydystän mieltäni vaivaavat huolet paperille. 
Sitten sujautan lappusen monsterin kitaan, ja Nuppu varmistaa, ettei otus 
sylkäise huoliani päiväpeitolle vaan purekselee suunsa tyhjäksi.

Sen lisäksi että kissat karkottavat negatiivisuutta ihan vain olemassaolollaan, ne osaavat myös antaa hyviä vinkkejä stressin hälventämiseen:


 Ensinnäkin kannattaa nukkua riittävästi:

Erityisen hyvin tutiminen toimiin silloin, kun voi painautua hupsun  tai tosi höpsön ystävän kylkeen.
Toisekseen täytyy muistaa, ettei peiton alle piiloutuminen ratkaise pidemmän päälle mitään:

Mutta jos murjotus muuttuu mukavaksi muumioleikiksi,
se on ilman muuta hyväksytty stressintorjuntatapa!

Kolmanneksi vielä tämä kultainen sääntö: Hyvälle ystävälle voi kertoa mitä vain, ja yhtäkkiä isoistakin möröistä voi tulla ainakin hiukkasen pienempiä ja säyseämpiä.

Voi vain olettaa, ettei kiipeilypuun yläkorista tule kiistaa
 vähään aikaan tämän lämminhenkisen keskustelun jälkeen.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pallerot pelikoukussa

Nykyisin huolehditaan kovasti siitä, että leikkimisen sijaan lapset vain pelaavat kaikenmoisilla älylaitteilla. Niinpä meidänkin kissajunnuilta kiellettiin iPadin pelaaminen ja emon läppärin ränkkääminen pääsiäispyhien ajaksi. Tilalle tuotiin perinteisiä leikkejä, jotka paitsi stimuloivat aivonystyröitä myös treenasivat lihaksistoa. Kotiympäristö on ollut niin supervirikkeistetty, että ensi viikolla Nupun ja Jujun on varmasti syytä levätä kunnolla kaiken pääsiäishulinan päätteeksi.


Jujulla on ollut ekstrapitkiä tehotreenejä,
 joita katsoessaan Nuppu aivan väsähti.

Vai oliko Nupulla sittenkin oma joogahetki? Tätä yläselän venytystä voi suositella ihan jokaiselle.

Juju on pujotellut, hyppinyt esteitä ja treenannut uusia temppuja,
mutta kuten katseesta voi nähdä, se kaipaa vielä lisää tekemistä.


Peleistä hauskimmaksi on noussut pääsiäislenksujen etsintä pahvilaatikosta. Keksimme sen vahingossa Jujun kanssa, kun satuin heittämään Nupun jäljiltä matolla ajelehtivan tuliaislenksun pahvilootaan. Juju hyökkäsi heti noutamaan hiuskoristeen, ja sillä oli niin hauskaa, että triplasin heti lenksujen määrän. Vielä jännemmäksi touhu muuttui, kun piilotin lenksuja pahviläppien alle niin, että niistä pilkisti vain vähän värikästä reunaa. Sitten pyysin Jujua etsimään lenksut, ja se hoiti homman iloisesti kehräten. Myös Nuppu innostui etsinnästä, joten kerrankin meillä oli kolmen hengen leikki, josta kukaan ei jäänyt ulkopuoliseksi. Mutta kaikissa peleissä on aina se vaara, että niihin koukuttuu – niin myös tähän. Leikki jatkui niin kauan, että lopulta ylläpidin sitä samaan aikaan, kun luin kiehtovaa kirjaa. Ja voi miten hyvin me kaikki viihdyimmekään!

Enpä haluaisi olla puolustuskyvytön pääsiäislenksu,
kun lenksukylää vaanii näin skarppi pikkukissa.

Tämä lenksu luuli löytäneensä hyvän piilon,
mutta kukaan ei pelastu superkattimatilta!

Näin näppärästi se astelee lenksujen valtakuntaan.

Yksi meinasi lentää yli käenpesän, mutta salamankaltainen
tassunleiskaus muutti veijarin suunnitelmat.
Nuppu rakastaa lenksua, joka kimmeltää
sävy sävyyn sen sinisilmien kanssa.

Ettei Nuppu vain keskittyisi nyt liikaa poseeraamiseen?

Gärräyh! Hurja peto tuli esiin sittenkin! Nuppu ei ole
tippaakaan nössö tai lälly, jos joku ehti jo niin ajatella.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Paluu Hupsuttamoon

Viimeisen viikon olen viilettänyt tuulimyllyjen katveessa Hollannissa ja vastaanottanut päivittäin useita raportteja kahden karvapalleron luksuselämästä "mummin" hellässä huomassa. Nämä onnenräggärit saivat nukkua sängyssä kaikki yöt, niillä kävi runsain määrin vieraita, ja niitä leikitettiin, ihasteltiin ja harjattiin enemmän kuin koskaan. Aloin äidin viestejä lukiessani olla jo hieman huolissani, mahtaisivatko muruset enää hyväksyä meitä "elättäjiä" laisinkaan takaisin. Onneksi Juju oli sentään osoittanut kaipauksen merkkejä moukumalla ulko-oven edessä töistäpaluuaikaamme. Nuppu sen sijaan oli touhunnut niin kuin Nuppu aina touhuaa. Sen elämä pysyy vankasti raiteillaan, kunhan rapsutusten ja ruoan määrä on vakio.

Tämä nuppu sai minut kaipaamaan Nuppua suunnattomasti!

Nämä tulppaanit olivat virkkuja kuin Pikkukissi.

Haarlemissa tapasin tällaisen pikku kaverin. Se näytti pennulta,
mutta tiedän jo kokemuksesta, että kyseessä oli normaalin kokoinen
aikuinen, jonka ragdoll-vääristyneet silmäni vain mielsivät pieneksi.

Tällaisenkin näyn kännykkäni tallensi. Jostain syystä
puolet kuvistani esittävät jonkinlaisia karvaotuksia.

Niin kuin tämäkin... Possumaailman Nuppu ja Juju.

Saavuimme kotiin eilen illalla yhdentoista jälkeen, ja ensimmäisenä vastaan hipsutti yllättäen Nuppu. Se näytti tunnistavan meidät ja tuli heti tutkimaan isoja reppujamme. Myös Juju töpsötti paikalle ja päätyi heti syliini pusuteltavaksi. Se painoi päänsä kaulaani vasten eikä edes yrittänyt esittää, ettei olisi kaivannut "mamaa". Yön kissat saivat liehittelymielessä nukkua kanssamme, sillä olihan minun voitettava takaisin niiden ylenpalttinen rakkaus. Niinpä minua ei edes haitannut, vaikka jouduin keskeyttämään puoli yhdeltä ininäksi muuttuneen nujakan ja takavarikoimaan kello neljältä Jujun pahvilaatikon. Hitusen myöhemmin heräsin, kun Nuppu kiskoi hiusrenksua nutturastani. Otin renksun unisena kokonaan pois ja piilotin sen yöpöydän kauimmaiseen kolkkaan. Puoli viideltä tosin kuului epäilyttävää ääntä ­­– ikään kuin joku heittelisi samaista renksua parketilla – ja molemmat kissathan siellä lattialla leikkivät riemumielin, kunnes sensuuri iski taas salaman lailla. Loput herätykset olivat lempeämpiä suukoista nuolemiseen ja kehräyksestä peiton alle mönkimiseen. Niin ihanaa kuin reissaaminen onkin, parasta on aina palata kotiin omien hupsujen luo.

Kerrankin tajusin olla törsäämättä tylsiin tuliaisiin
ja ostin paketillisen kevään värisiä hiuslenkkejä.
Lenksut olivat jättimäinen hitti varsinkin Nupun mielestä.
Se ei tiennyt, millä lenksulla se leikkisi, joten se leikki niillä kaikilla.

Näin pääsiäisen kunniaksi kiipeilypuuhun ilmestyi yksi tipu lisää...
Nuppu toivotti tipusen tervetulleeksi mutta vannotti sitä jättämään lenksut rauhaan.

Iloista pääsiäistä kaikille lukijoille! Toivottavasti teitä vielä on jäljellä pitkästä tauosta huolimatta! :)