”Tiedetään, mama! On meillä ennenkin kiltti hauva kyläillyt.” |
Juju on ihan oikeassa, sillä niiden bordercollieserkku Batman on käynyt meillä jo kahdesti. Vaikka Juju on aina luikkinut yläkertaan, visiitit ovat sujuneet leppoisasti, ja Jujun on nähty kurkkivan portaikosta serkun perään.
Ei ihme, että Bättis ihastuttaa! Onhan se komea ja osaa kaikenlaisia bordercollie-temppuja. |
Kissat olivat yläkerrassa päivätorkuilla, kun Siiri tassutteli Itäisen Hupsuttamon kynnyksen yli. Se tulla tupsahti sisälle hyvillä mielin häntää huiskuttaen ja nuuskutteli kiinnostuneena paikkoja. Eikä mennyt kuin hetki, kun Jujua alkoi poltella. Sen oli kerrassaan pakko tyynnyttää uteliaisuuttaan ja laskeutua alakertaan tilannetta tarkkailemaan.
”Moi! Juitsi täällä, kuka siellä?” |
Siiriä tietenkin kiinnosti kynnyksellä nököttävä toffeelaikukas miumau-serkku, mutta koska se ei suinkaan ollut ensimmäistä kertaa ”kattia kyydissä”, se osasi ottaa iisisti. Siiri ei haukkunut kertaakaan vaan meni ystävällisesti vähän lähemmäs Jujua. Sitten se pysähtyi, katsoi hetken kissakamua ja palasi luoksemme.
Kun Juju ei paennut yläkertaan, Siiri teki uuden kierroksen ja meni nyt pari askelta lähemmäs. Sitten se taas kääntyi ja lähti pois. Tällä tavalla Juju rohkaistui lopulta niin, että se hiippaili luoksemme olohuoneeseen. Siiri pääsi jo vähän nuuskuttelemaan Jujua, mutta silloin Juju köyristi aavistuksen selkäänsä ja ilmoitti, ettei ollut vielä valmis niin läheiseen kontaktiin. Siiri ymmärsi yskän ja antoi Jujun mennä rauhassa eri huoneeseen. Sydämeni oli pakahtua hellyydestä, kun tutustuminen sujui niin hienosti ja kaksi eri lajin eläintä osasi tulkita ja kunnioittaa toisiaan valtavan hyvin. Siitä meidän ihmistenkin olisi syytä ottaa mallia!
Siiri ansaitsisi korkeimman tason kissakuiskausmitalin! |
Juju kävi portaikossa hengittelemässä hetken, ja vaikka se olisi voinut kipittää yläkertaan, se palasi aina vain rohkeasti olohuoneeseen. Se naukaisi pari kertaa, ja Siiri vastasi söpöllä narinalla. Mietimme, että ehkä sekin kokeili naukaista, kun kissakodissa kerran oltiin. Suloisinta oli, kun Siiri istui rennosti sohvalla oman emonsa vieressä vain parin metrin päässä meistä ja Juju tuli minua puskemaan kuin olisi kiittänyt uudesta kaverista.
Siirin lähdettyä Juju malttoi vihdoin palata yläkertaan. Se köllähti kiepille nukkumaan, kehräsi hyväntuulisena ja pumppaili tassuillaan. Luulen, että tänään syttyi aivan erityinen ystävyys pienen rohkean kissan ja pienen lempeän koiran välille. Jotta tärkeä hetki ei unohtuisi, teimme siitä pienen videon:
”Entä missä oli Nuppu?” kuulen teidän kysyvän. No, Nuppu kävi kyllä tekemässä pienen tilannekatsauksen portaikon ylätasanteelta, mutta sitten se töpsötti buduaarin puolelle kauneusuniaan jatkamaan. Sattumaa vai ei? Vain Nöppö tietää sen...