lauantai 23. toukokuuta 2020

Velmua elmuilua

Tällä viikolla uutisissa on vilahdellut jänniä eläimiä: pullonokkadelfiinejä. Niitä on jostain syystä uiskennellut Saaristomerelle, ja tapahtuman välitön seuraamus on, että Nuppua on alettu kutsua pullakuonoksi. Se on meistä kuvaava nimi monessakin mielessä: delfiinit ovat söpöjä, ja niin on Nuppukin. Delfiinien nokka on pullomainen ja Nupun palleroinen kuin vasta pyöritelty kanelipulla. Olemme myös varmoja, että Nuppu vetää delfareille vertoja myös älykkyydessä, vaikkei sillä vielä olekaan tohtorintutkintoa takatassussa. Todistaaksemme Puffikissan (ja sen luikeromman) ÄO:n virittelin Hupsuille pienen aivopähkinän, jonka Roope ja Ilmo tässä taannoin jo hienosti selvittivät...
 
Puup, Pullakuono! Ootko valmis Mensa-testeihin?

Koe meni siis niin, että keittiön ja eteisen väliseen oviaukkoon viriteltiin elmukelmua Huppanoiden huomaamatta. Sitten katit kutsuttiin paikalle ja ihan vain tarkkailtiin, kuinka nopeasti varsinkin Pullakuono a) keksisi tulla eteiseen ja b) selvittäisi tiensä luokseni näkymättömän seinän toiselle puolelle.

 
Lähtötilanne oli siis tämä.
Enempiä paljastamatta on aika siirtyä videotallenteen pariin:

 
Kuten huomata saattaa, Hupsut eivät ole pelkkää söpöä ulkokuorta vaan karvaisissa pikku päänupeissa raksuttaa hyvinkin tehokkaat aivorattaat – toisilla vähän vauhdikkaammin kuin toisilla.

 
Tässä Nupun ilme, kun se kuuli oman aikansa. Ups.
 
Pullakuonolla on kuitenkin selitys, jonka emokin haluaa teille nyt kertoa:
sillä välin, kun Juippi suoritti tehtävää, Nuppu tankkasi toisella ruokakupilla.

Kuka sitä massu pullollaan mitään älypelejä jaksaisikaan rämpsyttää?!
 
Paitsi tämä pikku pinko! 

Tämän postauksen loppuun Nuppu toivoi myös kummityttöni taiteilemia Nuppu-lehden sarjiksia, joissa on hienosti todistettu myös neitosemme fiksua, filmaattista ja nokkelaa puolta:

Kovin moni katti ei osaa enkkua, mutta Nupulta se (melkein) sujuu!

 
Haaverin sattuessa tarvitaan välillä tämäntapaista älliä!


Ja ettei tässä vain höynäytettäisi perheen bordercollieta!


Nokkelaa viikonloppua teille lukijoillekin! :)

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Miau, mamit!

Sanotaan, että ragdollit ovat kissoja, jotka pysyvät ikuisesti pentuina, ja sen olen itsekin saanut ilokseni huomata. Vaikka vuosia on jo vierinyt yksi jos toinenkin, Nuppu ja Juju eivät tunnu saavuttavan ikää, jolloin olisi noloa nenuttaa mamaa muiden nähden tai luopua söpöistä sylittelyistä. Se on minusta kissaemona tietysti ihaninta maailmassa, ja tänään Hupsuttamossa on vietetty äitienpäivää hyvin hempeissä halitunnelmissa.
 
Juju malttoi odottaa melkein aamukahdeksaan ennen kuin
luikautti serenadin makkarin oven alta ja toi äiskälle kukkasen.
Nupun mielestä Juitsin olisi pitänyt tuoda enemmän kukkia.
Yksi Mummi Poppaselle, toinen Läntiseen Mummulaan
ja kolmas Nupulle. Koska Nuppu vain on niin ihana.

Äitienpäivän lisäksi juhlimme tänään myös blogimme viidettäsadatta postausta. Alussa hupsutimme niin usein, että moisen rajapyykin olisi kuvitellut tulevan vastaan parissa kolmessa vuodessa, mutta aikaa myöten emon sormet ovat hakeutuneet näppiksen sijaan yhä useammin Nupun ja Jujun turkkia rapsuttamaan.
 
”Ja se on ainaskin mun mielestä ihanaa!”

Nupunkin näkemys on helppo päätellä, kun tutustuu uusimpaan hassutukseen, joka juolahti eilen mieleeni, kun katselin sängyn päällä nyyköttävää Nuppua.



Ilmiselvä karvapäärynä! Ei tippaakaan raaka
vaan täydellisen pehmoinen ja herkullinen!

Hoksasin, että keittiössä oli yksi Nupun sukulainen, ja esittelin sen ensin Jujulle.
”Ihan on samat mittasuhteet. Iiiiso peppu ja pieni pää”, Juju tokaisi.

 
Meitä huvitti Huipsin kanssa, mutta Nuppu otti hatkat. Onhan se
Miss Ragdoll World eikä mikään Miss Perfect Pear.

Seuraava kaverikuva ei onnistunut yhtään paremmin.

Niinpä sysäsin kameran käsistäni ja muistutin Nuppua, että päärynä on lempparihedelmäni ja Nuppu rakkainta ja kauneinta mitä on. Ja silloin Nuppukin suostui päärynäpotrettiin:

 
Kuin kaksi marjaa.

Ja leikkisiäkin molemmat!

Me Hupsut lupaamme jatkaa postailua edelleen – ties vaikka saisimme joskus tonninkin täyteen!

 
Puhuiko joku tunasta?

Mutta nyt: onnea kaikille äideille, isoäideille, kissaemoille ja emokissoille!
Erityisonnittelut Naukulaan pienokaisiaan hoivaavalle Hertalle
ja Just Kittying -blogin lempeälle Cinnalle!


Haluamme myös lähettää lohduttavat hurinat Frieden ja Neron emoille. <3
Meillä on ikävä rakkaita blogikamuja, ja Friede ja Nero ovat aina meidänkin sydämessämme.