Kadonneen kaakaon metsästäjä

Näinä eristyksen aikoina moni sohvapottu on potkaissut itsensä liikkeelle virtuaalisin apukeinoin. Minäkin olen yrittänyt pitää peruskuntoani yllä osallistumalla Jujun kanssa netin kautta tehokkaille barre-tunneille. Siinä missä minä teen plién toisensa perään, Juju venyttää sutjakkaa tanssijankroppaansa verhoja vasten. Seuraavat demi pointe -kyykyt teemmekin aina niin, että veijarimainen balettiripsuttaja on tiukassa kapalossa emon sylissä. Se pitelee etutassuja suorina ja nauttii tanssin hurmasta. Loppurentoutuksissakin on oma söpöyselementtinsä: kun venytän lattialla kyykkäämisestä väsähtäneitä reisiäni, Juju töppää kostean kuononsa poskeeni tai tulee kutittamaan nenääni viiksillään.

 

Oliko hyvä treeni, mama? Me ollaan tosi sporttisia toisin kuin ehkä eräs nimeltä mainitsematon...

Niin, missä on Nuppu silloin, kun me Jujun kanssa hikoilemme?

Vaikka taloutemme tylleröpyllerö ei ryhmäliikunnasta piittaa, sille on kehittynyt ihan omia kuntoilurutiineja. Se taapertaa ympäri asuntoamme ja huutelee ”Nesquik!” Oletan, että sen tekee mieli kaakaota, sillä aikansa piippailtuaan Nuppu löytyy aina kiipeilemässä keittiötasoilta. Kaakaota etsiessään se tulee treenanneeksi reisiensä pomppuvoimaa paljon tehokkaammin kuin emo barre-tunneillaan. Varsinkin, kun treenit jatkuvat öisinkin ja niihin liittyy eräs lisäliikunta-aspekti. Eilen aamulla mies nimittäin huomasi, että tomaatit olivat sikin sokin keittiön työtasolla. Ne joko osaavat kieriä itsekseen tai sitten JOKU kadonneen kaakaon metsästäjä on käynyt pelaamassa niillä.

 

Nuppu pahkeksuu moisia syytteitä! Ihan kuin sitä mitkään
ihmisten vihannekset inspaisivat! ”Nesquik!”

 

Mutta toisaalta...

Nuuh nuuh... Potk potk! Kivastihan nämä pyörylät pyörivät!

Hyvä on, Nuppu tunnustaa ja kertoo, mistä tässä on kyse:
se sekoitti tuotemerkit. Nesquikin sijaan sen piti sanoa Kinder!

Onhan nyt pääsiäinen, eikä Nupusta mikään ole yhtä kivaa
kuin pelata pääsiäismunilla potkupalloa!

Ihanaa pääsiäistä teille kaikille, ja loppuun vielä Nuppu-sarjistaiteilijamme hauska näkemys sisäliikunnasta Nupun tyyliin:

Kivoja treenejä joka katille! :-D

Aktivoivaa kissapilatesta

Kesken aktivointiviikon Nupun ja Jujun arkistruktuureita horjutettiin. Sen sijaan että olisin mennyt keskiviikkona perinteisesti pilatestunnille, tulinkin heti työpäivän jälkeen kotiin ja toin mukanani vieraan. Ystäväni on piipahtanut meillä kylässä ennenkin, mutta ei vielä koskaan kesken viikon. Outoa oli myös se, miten pitkäksi ilta venähti, ja possujunakin rymisteli ihan miten sattuu. Hauskaa meillä silti oli, ja Juju sai näyttää illan aikana koko sirkusrepertuaarinsa. Se oli myös onnensa kukkuloilla päästessään yöksi ihanan tädin söpöksi uninalleksi.

Juju oli nukkunut melko nätisti ystäväni jaloissa, tosin kerran se oli hellävaroen
tönitty syrjemmäs, sillä turkinnuolutuokio oli saanut koko hetekan tutisemaan.

 

Nuppukin viritteli jo vähän tuttavuutta tädin kanssa, eikä
ensimmäiseen suukkoon ole varmasti enää pitkä matka.

Koska keskiviikon pilates jäi välistä, olin sijoitellut taktisesti aktivointikalenteriimme torstaille yhteisen joogahetken kissojen kanssa. Jälleen kerran sain huomata, että toinen mussukoistani on innokkaampi yllätystempauksiin kuin toinen.

 

Yritin ensin perehtyä alan kirjallisuuteen, sillä en ole koskaan harrastanut
pilatesta kissan kanssa, mutta Jujun mielestä improvisointi rulettaa.

Periteoreettisena ihmisenä salakuljetin hakuteoksen joogastudiollemme,
mutta Juju uhkasi haukata minua isovarpaasta, jos vielä kupeksisin.

Niinpä aloitin samalla tavalla kuin normaalilla pilatestunnilla. Keskityin aktivoimaan
keskivartalon syviä lihaksia ja etsin imprint-asennon. Ja lisäsin siihen kissan.

Aktivoin uloshengityksellä vatsalihakset ja nostin kädet ylös.
Naminhimo aktivoi Jujun ojentamaan sorjasti vasemman etusensa.

Seuraavaksi etsin lapatukea risti-istunnassa. Huomasin, ettei
Juju muistanut tehdä samaa, vaan ryhti pääsi vähän löpsähtämään.
Mutta ei saa olla liian niuho. Tämähän oli Jujun eka sessio.

Harjoitin tasapainoani yhdellä jalalla seisten.
Juju taas leijutti etujalkojaan ilmassa,
mikä ei onnistuisi ilman vinoja vatsalihaksia.

Jossain vaiheessa treeniä minusta tuntui, että olemme
ennemminkin satubaletissa kuin pilatestunnilla.

Kun harjoitus oli ohi, kumarsimme toisillemme. Namaste!

Vaikka Nuppu ei osallistunut pilatesharjoitukseen, aihe kiinnosti sitäkin.
Ehkä jo seuraavalla kerralla saan treenikavereita kaksin kappalein!

Selkärangattomuutta

Jokainen jouluryysiksessä ryvettynyt ihmispolo tietää, miltä tuntuu, kun saapuu nahistuneena lahjakassien kanssa vihdoin kotiin. Toisaalta helpottaa, kun ovelle sipsuttaa vastaan unenlämpöisiä katteja, mutta samalla haluaisi vain lyyhistyä raprap-baanalle uikuttavaksi läjäksi. Jalat ovat tohjona, silmissä vilisee valopalloja, korvissa kaikuvat joulurallatukset ja alaselkä vetelee viimeisiään. Näin minulle kävi tänään, mutta sain onneksi ensiapua henkisiin ahdistuksiin Jujulta.

Juju Jung aistii emon kaikki mielenliikkeet. Tänään se tuli heti painautumaan väsyneitä
jalkojani vasten ja kurottamaan suukkoa kuumassa ratikassa lämmenneelle poskelleni.
Kuin taikaiskusta mieleni puhdistui ja unohdin kaikki punkuahdistukset.

Fyysisiin vaivoihini sain jos nyt en apua niin ainakin aitoa mielenkiintoa yllättävältä taholta. Kaikki varmasti tietävät, että Nuppu on kiinnostunut kauneudenhoidollisista asioista. Nykyisin sitä on alkanut kiehtoa myös kehon kokonaisvaltainen hyvinvointi. Se joogaa ja tanssii balettia mutta opiskelee myös fitness-guruksi. Kysyin Nupulta, mikähän alaselkääni vaivaa, ja syy selvisi saman tien: minullahan on selkäranka toisin kuin neidillä itsellään!

Nuppu tuumi asiaa pitkään. Ehkä emon voisi perata vähän niin kuin kalan?
Ruoto pois riuskalla kertanykäisyllä, niin eipähän selkää enää kolottaisi!

Selkärangattomana voisi istuskella joulupyhät tällaisessa asennossa suklaata mussuttaen.

Välillä voisi pyytää nätisti, että joku nostaisi vähän toisin päin.
Ja sitten kyömyistuttaisiin vaihteeksi esim. televisiota kohti. 

Jos oikein reippaaksi haluaisi ryhtyä, niin kuka muka kieltäisi treenaamasta
sivuttaisspagaatia? Ei ainakaan Nuppu. Onhan se suuri fitness-guru!

Kissafyssarien vastaanotto

Olen keskittynyt viime aikoina fysiikan lakien kumoamiseen eli oikeaoppisen juoksu- ja kävelyasennon treenaamiseen. Ei ole täysin sama, missä kulmassa läväytän räpyläni maahan, vaan kaiken täytyisi tapahtua juuri oikealla tavalla, jottei jalkakaareni kipeytyisi. Mallia olen yrittänyt ottaa Jujusta, joka liikkuu kuin pörröinen sporttigaselli. Sen askel on pitkä, lennokas ja joustava. Lantion tuesta en osaa sanoa, mutta voin vain olettaa, että sitä löytyy. Jujun syvät vatsalihakset ovat luultavasti silkkaa terästä, akillesjänteet joustavat kimmoisina eikä lihaskireyttä löydy. Mikä on Jujun salaisuus? Luulen, että se on joogaliike nimeltä bratwurst-tervehdys:

Liike aloitetaan täydellisen rentona bratwurstina:
Makaa pöydällä niin pitkänä pötkönä kuin suinkin osaat!

Venytä vielä aste lisää niin, että yletyt pöydän reunan yli.
Avaa silmäsi ja tervehdi lattialla joogaavaa ystävää tai emoa.

Kyyristelevä kontio on liike, joka pyöristää
kivasti selän nikamia ja vahvistaa eturaajoja.

Urkkivassa kirahvissa loihditaan vartaloon
miellyttävä mutka ja tyydytetään samalla
loputonta tiedonnälkää.

Vaikka fysiologiasta puhuttaessa katseeni kiinnittyy aina ensimmäiseksi Jujuun, kodissamme on myös toinen kissa, joka haluaa jakaa vinkkejä notkeampaan elämään. Se on venyttelystään ja joogataidoistaan tunnettu kaunokainen, Nuppu. On ilman muuta ok ottaa siitäkin mallia, mutta sivustomme ei kanna minkäänlaista vastuuta harjoitusten jälkimainingeista tai fysioterapeuttisesta oikeaoppisuudesta:

Nyököttävässä Quasimodossa on tärkeintä saada aikaan
mittava niskakyömy. Paina päätä ponnekkaasti eteen ja alas.
Asanan oppii hyvin esimerkiksi tietokoneella kökötellessä.

Sohvasuukotus sopii varsinkin todellisille sohvaperunoille.
Siinä hiljennytään kunnioittamaan tätä laiskuuden tyyssijaa.

Yllätetty kenguru ei vaadi lainkaan vatsalihaksia,
sillä tässä liikkeessä luotetaan totaaliseen
ryhdittömyyteen. Olennaista on jalkojen riittävän
suuri haara, koska muuten töpöjalkainen
 kenguru kellahtaa hetkessä kumoon.

Leuallaan kenottava toukka on yksi Nupun lempiasentoja.
Se ei kuitenkaan jaksanut itse demonstroida liikettä
vaan pyysi avuksi ystäväänsä, Idän pikajunaa.

Juju päätti session ryhdikkääseen poseeraukseen,
mutta Nuppu ei joko A) ymmärtänyt, milloin pitää
lopettaa tai B) oli joogannut itsensä umpisolmuun.

Varmaa kuitenkin on, että valitsi minkä tahansa
joogamuodon, lopputuloksena on euforinen rentous!

Yin Yang Nuppu

Olisi mahtavaa, jos kykenisin joskus sulkemaan ajatusteni virran ja saavuttamaan henkistyneen tilan. Viime viikolla päätin taas kerran kokeilla, olisiko minussa epäilyistäni huolimatta ripaus syvällistä joogia, sillä päätäni särki ja kaipasin kipeästi rentoutumista. Kuuntelin silmät kiinni sängyllä kiinalaista rentoutumisliverrystä ja solisevaa puroa ja tein harjoitusta, jossa jokainen kehonosa rentoutetaan yksi kerrallaan.

Olin juuri pähkäillyt oikean jalan varpaita ja päässyt henkisellä matkallani pohkeeseen, kun aloin kyseenalaistaa koko puuhaa. Vaikka kuinka yritin, jalkani ei tuntunut painavalta tai rennolta – kunnes tapahtui jotakin todella kummallista: Yhtäkkiä Nuppu nousi vierestäni, asteli vasemman  jalkani yli ja lötkähti oikean pohkeeni päälle rentona kuin rentukka! Kyllä, nyt minäkin tunsin, kuinka painavalta oikea jalkani tuntui. Rentoutumisharjoitus muuttui nauruksi, mutta mikäs sen parempi jännityksen ja päänsäryn karkottaja! Ehkä jooga voisi sittenkin olla minulle sopiva liikuntalaji – ei hatha tai astanga, vaan Yin Yang Nuppu.

Silmäluomet painavat sata kiloa... Anturat on valettu
betoniin... Häntä on tehty lyijystä... Zzzz...

Etualalla roikkuu Yin ja takaa kurkkii Yang.