Juju on ollut kissoistamme aina se epähygieenisempi. Se ei törsää arvokasta aikaansa turhaan puunaamiseen, vaan nuolaisee pari kertaa vasenta kylkeä ja kerran oikeaa, ja pesu on sillä hyvä. Nuppu taas käyttää siistinä tyttönä paljon aikaa turkkinsa sukimiseen, mutta silti molemmilla kissoilla on tätä nykyä sama ongelma: liian pitkiksi venähtäneet kaulurikarvat, jotka luikertelevat kuin itsestään niiden suuhun. Haivenet kiertyvät kattien kieleen, kastuvat ällöttäviksi kuolasuikaleiksi ja jäävät kuivuessaan tönöttämään kuohkeasta kaulurista kuin kurjat risut.
Fakta tietenkin on, etteivät edes kitalaessa uiskennelleet karvat saa ragdollien kauneutta katoamaan, mutta helläsydämistä emoa on riipinyt katsoa, kuinka tuhmat tupot kiusaavat kullanmurujani. Jouduin vähän väliä kiskomaan kaulurihuituloita takaisin kuivalle maalle, joten lopulta päätin loihtia molemmille kissoille kevyemmät kevättukat. Siihen tarvittiin vain sakset ja kaksi lisäosaa:
...ja Nupun päähän sujautettiin pörppä eli tötterö estämään piraijamaista hampaiden naksuttelua, jota saksien esiinmarssi aina aiheuttaa. |
Jujun kanssa askaroidessani pystyin käyttämään hieman taiteellista silmääni. Poitsu istui nätisti aloillaan, kun ohensin pörheimpiä leuanalustuppoja ja lyhentelin pisimpiä huituloita tyylikkääksi polkaksi. Nupun parturointi oli kuitenkin hektisempää. Se räpiköi miehen sylissä ja käski heittämään sakset (ja emon) jorpakkoon. Pysyin silti rauhallisena ja silppusin karvaa kuin mikäkin Saksikäsi-Edward. Lopputulos onnistui sikäli, ettei Nupun tarvitse enää käyttää suurinta osaa päivästään karvatuppojen syljeskelyyn, mutta uuden lookin trendikkyydestä voi olla montaa mieltä.
Onneksi Juju lupasi hoitaa kuvausbisnekset, kunnes Nupun kauluri kasvaa takaisin ennalleen tai neiti oppii käyttäytymään kampaajalla. |
Onko teillä muilla pitkäkarvaisten kissojen omistajilla vinkkejä,
miten kaulurin saisi trimmattua nätiksi?