perjantai 30. toukokuuta 2014

Kassi-Elmo

Joskus Nuppu ei voi ymmärtää veljeään sitten alkuunkaan. Juju on tunnetusti kapinallinen nuorimies, ja mikäs sen trendikkäämpää, mutta viime aikoina poitsusta on tullut hivenen liiankin katu-uskottava. Se pössyttelee itsensä tilaan, jossa se heittää kuperkeikkaa kuin pieni, karvainen permantovoimistelija. Koska Jujun yhteydet ulkomaailmaan ovat erittäin rajatut, se ei voi diilata itselleen mitä tahansa virvokkeita. Niinpä se tyytyy täysin laillisesti huumaavaan tuotteeseen: kissanminttuun.

Juju haaveilee kesästä Amsterdamin jokilaivaoilla.

Mjaaauuu, kissanminttua!

Mistä Juju sitten saa tällaiset pään nolosti sekoittavat tuotteet? Voisi luulla, että se olisi moukunut tai viittonut tilauksensa jollekin ikkunan takana hiipivälle sliipatulle kujakatille, mutta ei. Totuus on niinkin karmiva, että oma "iskä" tuo kauppareissuiltaan tällaisia kyseenalaisia leluja. Uusimmassa hupsutuksessa yhdistyvät Jujun kaksi suurinta intohimoa: paperikassit ja kissanminttu. Siinä missä ennen muinoin muotia oli "wash & go", tilalle on tullut "scratch & sniff", eli sangaton paperikassi, josta eritty raapiessa kissanminttua. Nuppu ei kestä katsoa, kuinka antaumuksella Juju ruskeassa pussukassa rapistelee. Yksi asia on varma: Nupusta ei tule ikinä Kassi-Almaa, sillä Kassi-Almat eivät pääse Voguen kanteen.

Nupun tulevaisuus näyttää näin kirkkaalta,
eikä menestykseen tarvita kissanminttukokeiluita.

Kassi-Elmo Juju sen sijaan esittelee mielellään
uuden pössytuoteensa, Supercat-luolat.
Luolaan on pakko päästä, oli se sitten maassa tai puussa.

Mutta hetkinen? Mitenkäs tämä katti puuhun lennähti? Kassi-Elmo taisi tehdä Dumbot.
Mitä pidempään Juju puussa kökkii, sitä enemmän sitä hymyilyttää.

Mitä kauemmin tämä meno jatkuu, sitä pikemmin nähdään tällainen ilmoitus...

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Epäonnen puhuri

Tänään oli juuri sellainen kesäpäivä kuin sääkin antaa ymmärtää: vastatuulta, tihkusadetta ja kylmää kyytiä joka käänteessä. Se ei vielä maailmaa kaada, että superkiireisenä työpäivänä lounas on louskaistava viidessä minuutissa ja kymmenet hoputtavat sähköpostit saavat tunnollisen pikku puurtajan miltei hyperventiloimaan. Senkin vielä kestää, että kaikki tavarat kimpoavat käsistä ja liikennevalot vaihtuvat sarjatulituksella punaisiksi. Vähän enemmän sen sijaan kirpaisee esimerkiksi lompakon unohtuminen kotiin juuri sinä päivänä, kun täytyy käydä ostamassa kissoille ruokaa tulevan pyhäpäivän varalta. Pulman pystyi onneksi ratkaisemaan lainarahalla, vaikka bonuksia ei kertynytkään. Aavistuksen verran tuskastuttaa myös jäinen vesitihuutus silloin, kun on teeman mukaisesti unohtanut sateenvarjon töihin.

Kurjinta tässä keskiviikossa kuitenkin on se, että Nuppu-paran tassuun on palannut se tuttu punoitus, jonka kanssa olemme kamppailleet niin monesti ennenkin. Luulin pulman ratkenneen tammikuussa, kun antibioottikuuri paransi tassun eikä vaiva enää uusinut uuden, hyväksi havaitun ruokavalion myötä. Neljä kuukautta saimme riemuita  Nupun siloisista, vaaleanpinkeistä söpöstelyanturoista, mutta nyt on taas pilvi madellut ilkeänä möykkynä  päämme päälle.

Tässä sitä taas ollaan, lähtöruudussa. Onneksi läheisestä eläinkaupasta löytyi nätti, uusi tötsä.
Samanlainen kuin poikaystävän suloisella pikkuveljellä, Cocolla. Se lohdutti Nuppua kummasti.

En ole mikään kokenut kissaekspertti, joten jos jollakulla lukijoistamme olisi jokin ehdotus, mistä Nuppusen tassuvaiva saattaisi johtua, olisin erittäin kiitollinen jokaisesta villistäkin vinkistä. Tässä hieman tietoa, mikä neitosta siis vaivaa:


Oikean etujalan tassun varpaanväleissä on pilkullista punoitusta, joka leviää noin varpaiden puoleenväliin. Kaksi eläinlääkäriä ja kasvattaja ovat sitä mieltä, ettei kyse ole allergiasta, koska muita oireita ei ole. Fuciderm Vet -voide auttoi tassuun hetkellisesti, mutta kuurin jälkeen punoitus tuli takaisin. Vasta antibiootti karkotti pöpön näin pitkäksi aikaa. En itsekään enää usko allergiaan, koska Nupun nykyinen, täysin viljaton ruokavalio on toiminut hyvin neljä kuukautta, eikä sitä ole muutettu missään vaiheessa. En myöskään jaksa uskoa, että Nuppu nuolisi tassua stressin takia, koska tyytyväisempää ja hyväntuulisempaa kissaa en ole koskaan nähnyt. Ulkona emme käy, eikä mikrohiekankaan pitäisi olla allergisoivaa. Olemme toki menossa jälleen kerran eläinlääkäriin, elleivät kotikonstit (= laimennetulla Betadinella huuhtelu + Bacipact + kauluri) toimi, mutta pahoin pelkään, että lääkärikin on taas ymmällään. Haluaisin oireen hoitamisen (yleensä antibiootilla) sijaan päästä perille, mistä vaiva johtuu. Muutenhan tästä tulee ikuinen noidankehä. Niin ihanaa kuin kissan omistaminen onkin, sairastelu vetää mielen matalaksi. Toivottavasti saisimme tällä kertaa selvyyden, mikä oikein on vialla, ja tassun kuntoon lopullisesti. Ehkä sitten höpsöydymme taas hupsuttamaankin!

Murhemonsteri sai puputettavaa suun täydeltä. Ne taitavat kuitenkin
olla minun huoliani, sillä potilas itse vaikuttaa varsin riemukkaalta.

Kolme iloista sisarusta.

Älykkö-Juju alkoi heti funtsia, miten
satelliitin voisi lähettää takaisin kiertoradalleen.

Nuppu on jo konkari tassuntervehdytysoperaatioissa.
Toivotaan, että puhdistettu tassu kuivuu ja paranee pian.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Nerokas haastattelu

Nupun ja Jujun suosikkikoira, amerikanbulldoggi Nero, on esittänyt niille jännittävän haasteen. Vastattavana olisi nyt viisi kiperää kysymystä ja kehotuksena innostaa mukaan uusia karvakuonoja.  Säännöt tuntuvat melko lailla selviltä. Kas tällaiset ne ovat:

Haasteen tehtävänä on
1. Vastata saamiisi kysymyksiin.
2. Keksiä viisi uutta kysymystä.
3. Haastaa viisi bloggaajaa tekemään samoin.

Vaikka yleensä kirjoittelen omavaltaisesti Nupun ja Jujun puolesta, tällä kertaa ne saavat tulla luvan kanssa itse näppistä lätkyttämään. Toivottavasti kyynärpäämeininki jätetään ruokakupille, eikä kenenkään tassu mäjähdä virransammutusnäppäimelle niin kuin yleensä...

Nyt niitä kyssäreitä tulemaan!


1) Mieluisin tv-ohjelma?

Nuppu: Parasta seurattavaa on Netflixin The Happy Cat" -leffan traileri. Sitä katson pää kallellani, ja saattaapa suustani kirvota muutama "mmmmih" ruudulla pomppiville pikkulinnuille ja hiirulaisille.

Juju: Kun muut katsovat televisiota, minä kiipeilen sen takana. Kun muut laittavat leffatykin laulamaan, minä istun jo sen päällä (mutta vain hetken, sillä "iskälle" tulee jostain syystä kiire saada minut syliinsä). Toisinaan olen sentään mukana katseluelämyksessä: loikoilen ihmisemon päällä, ja silmieni edessä vilkkuu suloisia unikuvia.

Tositeeveessä Juju.

2) Miksi kissat syö eri nappuloita kun koirat?

Nuppu: Nappuloita...? Eli papanoita... eli raksuja? Missä on raksuja? MÖRRRRIUH! Syövätkö koiratkin raksuja, ja miksei kukaan anna niitä minulle? Koiran raksuja tähän kuppiin, kiitos!

Juju: Luulenpa, että Neron nappulat saisivat häntäni vispaamaan niin kovaa, että se voisi vaikka irrota. Jos Nero taas söisi minun raksujani (joita saan välillä niin sanotusti tiskin alta), hän saattaisi haukkumisen sijaan alkaa mouruta, kirnuttaa tai (jos oikein pahasti kävisi) mihhata.

Tiedän kyllä, missä niitä on.
Eikä auta,vaikka tassua antaisin.

3) Kesän paras tuoksu?

Nuppu: Mummin käsivoide tuoksui hempeiltä kesäkukkasilta. Tuoksuin itsekin yhtä namilta, kun hän innostui minua silittelemään. Ei sillä, etten muuten tuoksuisi hyvältä, sillä nuuskun kuulemma luonnostani ihanalta ympäri vuoden. Quattro stagioni siis.

Juju: Taisin haistaa kaikkien aikojen ihanimman parfyymin juuri hetki sitten, kun emo saapui kotiin musta samettipotta päässään. Jalassaan sillä oli kireät joustohousut ja jaloissaan mustat, varrelliset kumitohvelit täynnä eksoottisia tuoksuja. Hansikkaat vihikuonotin sentti sentiltä, ja kutittelinpa viiksilläni myös emon pölyn peittämiä käsivarsia ja auringon suolaamaa nenää. Luulen, että tuoksu, josta kiinnostuin, on itse asiassa eau de islanninhevonen.

Mmmm, apilankukkia, heinänkorsia, sahanpuruja...
Vivahteita pörröisestä karvasta ja tuulen tuivertamista jouhista...
Häivähdys töltistä hiekkatiellä ja kiitolaukasta voikukkapellossa!

4) Jos et olisi kissa niin mikä eläin olisit ja perustelut?

Nuppu: Olisin melko varmasti luppakorvakani. Porkkanoista tai salaatista en ole kiinnostunut, mutta olen yhtä pehmoinen ja hupsu pupeltaja kuin monet jänislajikkeen edustajat. Onpa minua verrattu myös pikkuruiseen teddynalleen, koska olen yhtä pörröinen lyllertäjä ja herttainen talviunikaveri.

Juju: Olisin varmaankin koira, tarkemmin sanottuna bordercollie. Mama on arvellut, että olen jo nyt puoliksi sellainen, sillä selvitän pujotteluradat, tunnelit ja korkeatkin esteet leikiten. Saattaisin olla myös villi ja vapaa mustangi tai savannilla lönköttävä leijona.

Pupu mikä pupu.

5) Ihmisen kolme parasta ominaisuutta?

Juju: MAMAAA, UU-UU-UU! <3 Vaikka joskus voisi luulla, että ihmisissä olisin erityisen ihastunut heidän kykyynsä avata peukalon avulla kanaherkkupussi, tämä piirre on vasta toisella sijalla. Paras ominaisuus on ehdottomasti seuranpito. He keksivät hauskoja temppuja, saavat strutsihiiren liikkumaan ja jopa lentämään, harjaavat, silittävät, ottavat syliin, pussailevat ja höpöttelevät hassuja. Ihmisten jalat ovat ominaisuus, josta pidän erittäin paljon. Niiden päälle on hyvä käpertyä nukkumaan, ja niitä on myös mukava nakertaa. Erityisesti pohkeista ja varpaista.

Nuppu: Kaikki kolme ominaisuutta liittyvät palvelualttiuteen ja kykyyn ymmärtää hienovaraisia vinkkejä. Sananen vain, ja he tottelevat, oli kyse sitten ruoan antamisesta, peiton alle päästämisestä tai masurapsutuksista. Niitä raksuja vain ei jostain syystä tipu. Siitä pieni miinus.

Mama tietää, miten kuuluu rapsuttaa.

Koska kone on vielä ehjänä ja tiedostot tallessa, kirjaan seuraavaksi ylös Nupun ja Jujun kysymykset. Me olemme suurelle yleisölle harmillisen tuntemattomia (lukupiirimme on pieni mutta sitäkin arvokkaampi!), ja moni tutuistamme onkin jo haastettu mukaan. Vienosti naukaisten ehdotamme kuitenkin, että jos suinkin ehditte ja haluatte, niin meistä olisi mukava kuulla, kuinka Marraskuun muruset, Karvakorvien valtakunta, Kissaklaani, My Ragdolls ja Small Paws Big Results vastaisivat. Kuka tahansa muukin saa osallistua haasteeseen, jos siltä tuntuu – me lukisimme vastauksia innosta huristen.

Tässäpä kysymykset:

1. Mikä olisi sinulle sopiva intiaaninimi?
2. Mikä touhusi sai omistajasi viimeksi nauramaan?
3. Mitä toivot kesän tuovan tullessaan?
4. Minkä taikavoiman haluaisit ja miksi?
5. Kuinka pidät huolta suloisesta ulkomuodostasi?

(HUOM! Nuppu haluaisi lisätä kuudennen kysymyksen Rufukselle: Kuinkahan paljon kyseinen herra tykkää Nupusta asteikolla yhdestä kymppiin + minkä takia?) :o)

Entäs jos vastaus on 4,5?! Tykkää, ei tykkää, tykkää...?

lauantai 24. toukokuuta 2014

Haikukattien lukupiiri

Vaikka Nuppu ja Juju ovat äärimmäisen viihdyttäviä höpönassuja, haluaisin tänä kesäisenä toukokuun iltana muistuttaa, ettei korkeakulttuuri ole suinkaan niiden tassujen ulottumattomissa. Siinä missä Nuppu kokoaa mallikansiota ja keräilee hiuslenksuja, se myös kuuntelee klassisen musiikin helmiä, joista tämänhetkinen suosikki on Brahmsin klarinettikvintetto. Se käpertyy pienen kaiuttimeni äärelle ja pumppaa tassuillaan sointujen tahtiin. Jos erehdyn hyräilemään mukana, Nuppukin alkaa inistä joko minut hiljentääkseen tai solistisiin osuuksiin valmistautuakseen.


"Mistä tätä toosaa saa kovemmalle?"

Jujukin on sisimmässään pieni, pirteä kulttuuripupu, eikä sille riitä, että harrastamme agilityä, pallottelua ja sturtsihiiren pyydystämistä. Herkkä runopoikamme on päätynyt viime aikoina muutamaan otteeseen etsimään hengen ravintoa kirjallisuuden piiristä:

Yllätin Jujun selaamasta
kirjahyllyn tarjontaa...

Se valitsi luettavakseen Waltarin Jujuel Karvatassun.

Jotta Jujun ja Nupun ei tarvitsisi taas nolostella hömpänpömppää, jota tänne blogiin suollan, päätin tuottaa vaihteeksi jotakin jalompaa: kissoilleni omistettuja, aistillisia haikuja, jotka tuovat esiin yhteiselomme erilaisia sävyjä ja merkittäviä hetkiä japanilaisen tavutuksen keinoin (linkkivinkit uusille lukijoille, jotta kukaan ei putoa kärryiltä):

Hirmuinen peto
raksuja vailla

Kirjaimet ylväät
hiekalle pursotetut
lapioon poimin

Muumio pieni
peiton alla pötköttää
huristen kovaa

Minkutus hurja
portit avaa Narniaan
vuohien luokse

Trendikäs lenksu
laminaatilla liukuu
jääkaapin alle

Kun lausuin tuotokseni ääneen, yleisönä oli kaksi kulttuurinnälkäistä kattia, jotka hotkivat joka sanan kuin ne olisivat olleet tonnikalaliemessä dipattuja broilerinsydämiä:

Nupun mielestä hiekkisruno ei ollut korkeakulttuuria.
No, makuasioista ei voi kiistellä.

Kun minun vuoroni oli ohi, Nuppu halusi esittää vielä bravuuritemppunsa. Siinä ballerinamme nousee kurottavaan asentoon ja heiluttaa tassujaan kuten Joutsenlammessa kuuluukin. Arkisemmassa yhteydessä käyttäisimme tempusta nimeä "leijona":

torstai 22. toukokuuta 2014

Aalloilla Nuppu-line

Kesä alkaa olla jo vehreimmillään, eikä viralliseen lomaamme ole enää kuukauttakaan. Niinpä suunnitelmissa siintää jo monenlaista pientä kivaa "perheen" kesken. Nuppu on jo ilmoittanut, mitä se tahtoisi tehdä: Sen kesähaave olisi lähteä merille luksusristeilijä Nuppu-linella. Nuppu saisi aluksella kaulaansa lein, ja se kärrättäisiin parhaalle kansipaikalle nauttimaan divaanissa juomaansa, Sunset Choco Chickeniä.

"Say mice!" Laivaan tullessa otetaan toki kuva muistoksi.

Paatin natina sai Jujun kalpenemaan.

Loistoristeilyn kohokohta olisi buffet, jota varten Nuppu on harjoitellut ahkerasti viimeiset kaksi viikkoa. Herkuttelijakissa aloittaa ruokahetkensä aina perinteisin menoin oman kuppinsa ääressä. Se nassuttelee kaikessa rauhassa märkäruokaa Jujun rinnalla (melkein kuin normaali kissa), kunnes on aika "peitellä" loput ravinnosta jemmaan. Kupeilla käydään tuon tuostakin, kunnes Nuppu alkaa vaatia buffettia kiehnäämällä ja komentamalla kuin viimeistä päivää. Silloin ei auta muu kuin kipata kaikki loput pöperöt yhteen kuppiin. Toiseen kuppiin rapsautetaan tilauksen mukaisesti kuivalihapaloja. Toisin kuin luulisi, Nuppu ei suinkaan kiiruhda aterioimaan, vaan sitä täytyy maanitella kupille kuin nirppanokkaista pikku prinsessaa. Kun se lopulta saapuu kainostellen herkkujen ääreen, se parkittaa itsensä strategisesti keskelle buffettia. Ensin neiti maistelee aina märkäruokaa. Sen päälle se mussuttaa pari lihalastua. Tämän jälkeen maistuu taas märkäruoka, kunnes sen on saatava palanpainikkeeksi lastuja. Jotta nautinto olisi täydellinen, Nuppu ei yleensä istu tai seiso seisovassa pöydässä vaan makoilee kuin mikäkin Afrodite...

Näin nätisti syödään à la carte.

Buffetissa röyhkeimmät käyttävät
kyynärpäätaktiikkaa. "Mama, help!"

Koska buffetissa ei ollut tilaa,
Juju siirtyi pallomereen.

Näin mukavia muistoja meille jäi Nuppu-linesilta.
Kun meri kutsuu seuraavan kerran, olemme
taas piirun verran valmiimpia!

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11619389/?claim=hhyqfc49zaz">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>