Päivää, päivää!

Nupusta on aina kuulunut hurjan söpöjä ääniä. Se ei koskaan mau'u perinteisesti, vaan kujertaa, livertää, piipittää ja inahtelee. Pahimmillaan Nuppu sanoo korkeintaan ”mmähh!” niin kuin se teki muutama viikko sitten eläinlääkärissä rokotuskeikalla.

”Mmähh! Ritilä kiinni ja kipin kapin kotiin!”

Ihana eläinlääkäri ei liikaa hoputellut Nöpönenää framille, mutta häntäkin alkoi naurattaa, kun mieheni jossain kohden kutsui Nuppua peremmälle ja karvapalleromme suusta karkasi ihan toisenlainen kujerrus ja se hipsutteli häntä pörheänä esittelemään kaunista turkkiaan. Vaikka Nuppu on emon oma kulta, sillä on isikissin kanssa ihan omat jutut. Yksi niistä on kättely. Joka aamu Nuppu hyppää sohvalle väliimme, kun juomme kahvia, ja kättelee meitä vuoron perään. Silloin kuuluu tarttua sen pieneen pörröiseen tassuun ja sanoa ”Päivää, päivää!”

 

No mutta päivää päivää, neiti! Mitä kuuluu?

Kun tassupäiväätä on hoettu muutaman kerran, Nupulle asetellaan ruokakuppi siihen kohtaan, missä neidin sillä kertaa tekee mieli syödä. Joku saattaisi jopa sanoa, että tässä taloudessa Nupun sana on laki ja katti itse melkoinen lellikki.

 

”Saisiko olla vielä korvan puhdistusta tai kaulurin pesua, Arvon Prinsessa?”

 

”Muahhahaa! Etkö mamma muista, miten meidän perheessä
on jaettu virat jo kauan aikaa sitten...? Pitää kutinsa edelleen!”