Nätit nakuina

Kuten blogimme pitkäaikaisimmat lukijat tietävät, Nuppu ja Juju kylpevät vain kaksi kertaa vuodessa. Juhannuksena ne vihtovat itsensä koivun tuoksuisiksi, kun taas jouluna hygieniasta huolehditaan saunaosastolla. Tänä vuonna mama halusi pelata aattona lautapelejä, joten kissat eivät päässeetkään paljuun lotraamaan. Juju ehti jo pelätä, että joulukolli nyrpistelisi niiden nuhjaantuneille nukkaturkeille pinkkiä nenäänsä, mutta niin kurjasti ei sentään käynyt. Muikkaria ei läpsähtänyt, tosin kollipoika jätti jälkeensä viiden pisteen vihjeen: beigen pyyhkeen, jota se soisi käytettävän. Niinpä joulun laiskuus paikattiin tänään, vuoden toisiksi viimeisenä päivänä.

Nuppu ilmoitti, ettei se suostu sekasaunaan. Onneksi
ei tarvinnutkaan, vaan ensiksi oli tyttöjen vuoro.

Nupusta tuntui hyvältä kuoriutua kesästä asti kerääntyneestä kuonasta. Koska poikia ei
näkynyt, Nuppu heitti uuden pyyhkeen syrjään ja hengaili rennosti Eevan asussa.

Neiti meinasi jo lähteä mutta palasi sittenkin vielä siemailemaan limonadia lauteille.

 

Saunan päätteeksi oli vielä ihana lämpöhoito yhdistettynä solariumiin.

Turkista tuli ihanan kuohkea ja tuoksuvainen. Fiilis olisi ollut täydellinen, ellei ovelta
olisi kuulunut kolinaa ja mourua. Poikien saunavuoro oli alkamaisillaan!

Spa-tiloihin marssi määrätietoinen nuorimies.

Se tarkasti, että pukkari oli varmasti tyhjä hihittävistä tyttösistä.

Tytöiltä oli jäänyt saunatiloihin jotain tököttiä. Mitä lie.

Sen verran ihanalta se kuitenkin tuoksui, että sitä oli ihan pakko vähän lainata.

Kun turkkia oli vaahdotettu ja vaivattu, tämä poika astui suihkusta rempseästi Aatamin asussa.

Se meni partsille vilvoittelemaan ja katseli kaunista kuunsirppiä.

Naapurista soitettiin, että voisiko herra hyvä kietaista edes pikkuisen lannevaatteen ylleen.

Jostain syystä nuorukaista alkoi ujostuttaa, kun span henkilökunta
saapui paikalle suorittamaan turkin kuumapöyhötyshoitoa.

Nössöttelyn takia saunomiskuvia ei voitu ottaa enempää. Tässä kuvassa
Juju-herra esittelee kuitenkin pöyhkeää ja ihanan puhtoista turkkiaan.

Voi Nuppu pieni pesusieni! Nyt saa avata silmät! Juju on jo täysissä pukeissa...

Joulun parhaat hitit

Nuppu on yleensä aina kotona silloin, kun vellikello kilahtaa. Se töpsöttelee määrätietoisesti ruokakupille ja alkaa mussuttaa ruokaa tasaisen varmasti paitsi silloin, jos kukaan ei ehdi jäädä neidille ruokaseuraksi. Jostain syystä Nupun ateriaan tulee maittavia lisäaromeja ihan vain siitä, että joku katselee, kuinka lihakimpaleet tai lastut vaihtavat paikkaa posliinikupista kissaneidon satakertaan. Parasta on, jos joku vähän rapsuttaa ruokailevaa räggäriä samalla, kun se mutustelee herkkujaan.

Nuppu ei silti ole pullea, vaan pörheän muppettikarvan alla majailee
varsin solakka ja sporttinen misu niin kuin tästä kuvasta voi huomata.

Nuppua ei siis haittaa, että joululahjaesittelyt aloitetaan sille tärkeimmästä asiasta eli joulupöperöistä.

Joulukolli toi lihaisaa ja viljatonta märkäruokaa monen purnukan verran.
Uusia muonia ei ole vielä maisteltu, mutta Nuppu ainakin haluaa testata niitä pian.

Kissat saivat heti maistiaiset hampaita hoitavista kissaspagettinameista, ja ne tekivät
kauppansa niin hyvin, että matto imuroitiin yhdessä tuumin herkkuhetken jälkeen.

Kontista paljastuvat kauneudenhoitotuotteet saivat myös suuren suosion:

Nupulta onkin puuttunut kampaussetistään vielä luonnonharjaksinen pehmoharja.
Sitä käytetään ilmeisesti hampaiden hinkkaamiseen.

Jujua hävetti, kun tulkkasin sille, mitä ”sensitive area cleaning” tarkoittaa.
Siksi kuvakin otettiin hämyisästi varjoisalla kujalla.

Seuraavaksi Nuppu pääsi esittelemään uutta, superimukykyistä lemmikkipyyhettä.
Ilmassa väreili kuitenkin kummallista kireyttä, eikä typykkä pystynyt keskittymään kuvauksiin.

Pian tajusin, että meitähän lähestyi uhkaavasti katti, jonka suupielet ja viikset roikkuivat alaspäin.

Juippi motkotti siskolleen, ettei pyyhkeeseen kuulu kietoutua, jos jätti joulupesut väliin.

Muistutin poitsua, ettei se itsekään käynyt vuosittaisessa spa-hoidossa, mikä on emon
laiskuuden syytä. Asiasta keskusteltuamme kävi ilmi, että oikeasti Jujua harmitti, että se oli
joutunut esittelemään peppupyyhkeitä, kun taas Nuppu sai pukeutua trendikkäästi beigeen. 
Niinpä lupasin, että otan molemmista ihan omat, uljaat pyyhepotretit.

Tässä Nuppu näyttää, millaisessa asussa se lähtee ensi kesänä biitsille.

Juju taas ehdotteli, että se voisi reippaana kissinä kokeilla avantouintia heti tammikuussa.
Emo vähän epäili, sillä kissapoika näytti hytisevältä jo lämpimissä sisätiloissakin.

Loppuhuipentumana kissat tahtoivat vielä esitellä lahjatarjontansa loistokkaan härveli- ja härpäkeosion:

Koska vanha sulkalelu on höyhennetty niin repaleiseksi,
joulukolli toi tilalle uuden, virheettömän viiriäisen.

Nuppukin oli sulkasieposta näin tohkeissaan.

Eniten kohahduksia juhlakansassa aiheutti kuitenkin bordercolliepaketti
eli huima vaahtomuovieste, jonka emo osasi kuin osasikin kasata ihan itse.
Nuppua nauratti, sillä Juju ei ikuna hyppäisi noin korkean esteen yli!

Juju otti siskon kiusoittelun haasteena. Se väitti, ettei noin pientä nysäestettä viitsi edes kokeilla.

Näin korkea este sen olla pitää, jos Juju halutaan agilityradalle!

Kun Juju ryhtyi todistamaan sanojaan, estettä piti sittenkin hieman mahdaltaa.
Sitä piti myös nuuskuttaa ja töniä kumoon hännän huiskauksilla.

Kun Juitsi Nevada pääsi vihdoin vauhtiin, se ylitti esteen leikiten jopa
kaikkein korkeimmalta tasolta. Joulun suurin hitti ei siis ollut Stiga tai
Whamin ”Last Christmas” vaan tämä iki-ihana bordercollie-unelma!

Ihana aattopiina

Juju tassutteli aatonaatosta alkaen tulisilla hiilillä. Olimme jo luopuneet toivosta, että joulukolli ehtisi tuoda Hupsuille saksalaissyntyisen joululähetyksen, kun tiistai-iltana viiden maissa summeri korahti pari kertaa käskevästi. Kissat vilahtivat kiireesti sängyn alle, sillä huhu oli kertonut, että joulukollilla on ainakin kolmen metrin korkeuteen köyristyvä selkä ja kahvin kellastamat torahampaat, joita se käyttää huvin vuoksi pienten, kilttien kotikissojen säikyttelyyn. Ihmettelin, mistä kissat ovat tuollaisia höpöjuttuja lukeneet ja menin avaamaan oven. Joulukolli oli punaposkinen ja ystävällinen ojentaessaan minulle suuren ja kauan odotetun, salaperäisesti kahisevan lahjalaatikon.

Nuppu oli niin helpottunut lahjan saapumisesta ja joulukollin lempeydestä,
että se haukotteli, käänsi kylkeään ja jatkoi rauhallisesti aatonaattouniaan.

Jujua sen sijaan alkoi heti poltella paketti niin hirmuisesti, että se onnistui talttaamaan pienen teipinpalan irti aarteen kyljestä. Niinpä joulukollin joulukolli kiikutettiin kylppäriin turvaan, ja ovi suljettiin visusti aina suihkutiloihin mennessä ja sieltä poistuttaessa. Onkin siis ihan ymmärrettävää, että lahjapaketin odotus muuttui sietämättömäksi piinaksi, ja varsinkin Juju jankutti asiasta koko pitkältä tuntuvan aattopäivän.

Joko haetaan se paketti suihkusta? Joko joko joko joko?!

Nyt on mennyt jo viisi minuuttia, ja paketti on varmaan jo vettynyt homeeksi!

Joo joo, kyllä voitit tämän pelin, emo! Nyt olisi hyvä hetki avata se loota!

Vinkkulasikin on jo imetty kuiviin! Arvaa mitä se merkkaa?

Sitä, etten suostu enää odottamaan YHTÄÄN! MMMMooooOOOOOUUUUU!

Lopulta oli pakko antaa periksi, ja ilo oli ylimmillään, kun joululahjalaatikko hilattiin vihdoin esiin. Nuppu hieroi yhteisten päiväuniemme jämiä silmistään ja katseli, kuinka velipoika iski paketin kimppuun kuin joulukinkku limppuun.

Jahuu! Pakettihan on ihan urheiluauton muotoinen!

Hhhhh! Voisikos joku peukun ja sakset omaavista perheenjäsenistä tulla vähän jelppimään?

Täältähän löytyy vaikka mitä! Nuppuuuu?

Ei kai tuo voi olla bordercollieiden pehmoeste? Ei kai, ei kai, ei kai?! Jihaa!

Nuppu hei, täällä on ruokaakin!

Puhuiko joku pöperöistä? Kas, täältä Nuppu jo saapuukin suorinta reittiä!

Joulukollin kirjeessä kiitettiin Nuppua ja Jujua kiltteydestä ja toivotettiin ihanaa joulua. Seuraavassa postauksessa tutustumme tarkemmin Hupsujen uusiin vekottimiin vempeleistä nyt puhumattakaan, joten älkää karatko vielä kovin kauas blogimme ääreltä, ja viettäkää ihanan letkeänlötkeä joulupäivä!

Kun joulupukki suukon sai...

Pitkän töhnäröhnäsadesyksyn jälkeen talvi näyttää melkein yhtä kauniilta kuin silkkinen ragdoll sinisine silmineen. Niinpä olen aloittanut joululomani katsomalla täydellistä näkyä: kahta maailman suloisinta otusta ikkunalaudalla taustanaan lumiset puunrungot.

Kuka olisi uskonut, että hupsutkin pääsevät ihastelemaan talven ihmemaata!

Tonttu tutustui ikkunalaudalla tällaisiin kehrääviin joulukoristeisiin.

Hupsuttamossa ollaan siis jo hyvin hartaissa tunnelmissa. Ainoa huoli on enää se, ehtivätkö joululahjat saapua ajoissa vai jääkö pakettien availu uudenvuodenaattoon. Kissat eivät onneksi ole tietoisia tästä jännitysnäytelmästä vaan ottavat ilon irti juhlan odotuksesta.

Juju on paininut tonttusten kanssa. Tyypeistä saattaisi olla vastusta,
jos ne kerrankin vetäisivät hiippahatut silmiltään.

Nupun illat taas ovat kuluneet kynttiläin valossa tanssien.

Seuraavien jouluisten kuvien myötä haluamme toivottaa teille kaikille hassuja kissantassuhetkiä, puuhkahäntiä, pulleita massuja, hellyttävää hurinamurinaa ja oikein onnellista joulua!

Jujun mieli on lämmin ja sydän hellä.

Tällainen neiti olisi nyt selvästi suukkoa vailla...

Kiipeilypuussa on aina tilaa sokkotontuille ja niiden poikasille.

Koska Rufus-poikaa ei vielä näkynyt, suukon saikin joulupukki!