Synttäriherne kopterissa

Sanotaan, että viulut ja viinit paranevat vanhetessaan, ja sama pätee suloisiin kissaneiteihin. Pieninä vaaveina ne ovat ihanan villisti viipottavia minituholaisia, ja isoina vaaveina ne piipertävät aamulla kainaloon hurisemaan eivätkä pane pahakseen suukkomylläkkää tai synttärilauluja. Ovathan ne niihin jo vuosien saatossa tottuneet. Niin myös ikuinen kissanpentumme Nuppu, jota on juhlittu tänään hillityin mutta hellyttävin menoin.

 

Isikissi laskeskeli, että jokos meidän pikku Pullervo täyttää kuusi tai seitsemän...

...ja Mummi Poppanen veikkasi viittä vuotta!

 

Emo sentään oli pysynyt paremmin vuosissa mukana vaikka laskeekin yhä sormilla.

Kullannuppumme täyttää nimittäin tänään jo kokonaiset kahdeksan vuotta! 

”Ai siksikö mun pitää pönöttää tylsästi pölyisten kirjojen edessä
papparusetti kaulassa?! Actionia, äiskä! Nyt heti!”

”Just. Tää on sitä paitsi ihan vanhan hiiri...”

Jotta Nupulla ei menisi herne nenään pitkäveteisissä synttärikuvauksissa, ryhdyimme vastaanottamaan juhlavieraita.

 

Tämmöinen hurja resuturkki änkesi ekana sisään.
Eihän siihen uskaltanut koskea kuin pitkällä tikulla.

 

No ei vaiskaan! Nupun synttäreille päästetään vain ja ainoastaan kilttejä kisuja.

Tämä väitti olevansa sellainen, ja sen söpö nuhjunaama näytti luotettavalta.

 

Se myös väitti tuoneensa hyvän lahjan. Meistä paketti
näytti vähän tutulta, mutta uteliaisuus heräsi...

Höh! Paketista paljastui käytetyn näköinen lentolaite, johon oli kiinnitetty jo vakimatkustaja.
Samaan aikaan päivänsankari oli kadonnut, ja nukkavieru juhlarohmu piti ottaa puhutteluun.

Se antautui heti ja myönsi pienen jujutuksensa. Lupasimme olla nuhtelematta sitä,
jos se keksisi oikeasti jotain kivaa tekemistä Nöpperströmin puiseviin bileisiin.

Nuhjupoika kävi tutkimassa kaikki lelulaatikon helmet
mutta käski sitten emoa keksimään jotain ihan uutta!

 

Ja koska on Nupun tärkeä päivä, pinnistin aivosoluni äärimmilleen
ja loihdin ihan uuden, kesäisen hernejahtileikin!

 

Juitsi testasi ekolelun ja totesi sen kelvolliseksi!

Kun laitoin kameran syrjään, Nuppu putkahti paikalle ja pinkoi pöllyävänä karvamylläkkänä herneenpalon perässä ympäri asuntoa. Eikä tämä herne mennyt nenään vaan oli juuri sellainen loistava ohjelmanumero, jota kissanpentumme synttäreille kaivattiin!

 

Bileiden lopussa Nuppukin näytti jo vähän rähjäiseltä - mutta niin onnelliselta!
Hyvää synttäriä, meidän rakas pieni kullanmuru! <3

Uudenvuodenpörriäinen

Vuoden viimeisenä päivänä Nupun ja Jujun äiskä on ollut melkoinen rähmäräpylä. Tallasin aamulla vahingossa Nupun hännälle (onneksi typsy rääkäisi ”mmmäh!” ennen kuin ehdin vierittää varpaille yhtään painoa!), unohdin lompakon kotiin ensimmäisellä kauppareissulla, missasin ostoslistan tärkeimmän reseptiainesosan toisella kauppareissulla ja pudotin kolmannen ostoskiekan jälkeen vitamiiniporetabletit lattialle niin, että ne murenivat pitkin keittiötä. Vähän hirvitti kaivaa esiin kameraa, mutta kun tarpeeksi monta kertaa mokeltaa, sähläyksen vastapainoksi jonkin ohjelmanumeron on kerrassaan pakko onnistua. Niin kävi virallisen uudenvuodenkuvauksemme kanssa, ja sain supersuloista kuvamateriaalia kullanmuruistani, jotka ovat tuoneet iloa elämääni joka ikinen päivä tänäkin vuonna.

 

Päivänsäde numero yksi: Ihana Nuppu, joka ei tarvinnut tötteröä kertaakaan koko vuonna!

Ja maman kultapusupoika Juju, joka oppi taas vuoden aikana paljon uljaita temppuja!

Kun viralliset potretit oli otettu, päästin Hupsujen uuden suosikkilelun vauhtiin...

”Kiitti, Mummi! Tää on tosi kiva!”

Juju pyydysti otusta kieli keskellä suuta.

Välilä näytti siltä kuin Jujulla olisi ollut IIISO riippanenä. 

 

Mutta eihän se mikään nenä ollut vaan söpö uudenvuodenpörriäinen!

Kun Nuppu huomasi pöristeliijän, se lipaisi söpösti huuliaan. Oliko suunnitelmissa suukko?

 

No ei tod!!! Vaikka Nuppu näyttää kävelevältä pehmolelulta,
se on oikeasti savannien hurja saalistaja! GRRAUH!

Pöfföleijona houkutteli pakenevan pörriäisen tassuetäisyydelle...

...ja sitten seurasi se piirretyistä tuttu mätkiminen, minkä takia muuten niin
söpö ja harmiton filminpätkä saa K7-väkivaltamerkinnän. HAJAA! THUMP!

Ennen kuin Hupsujen uudenvuodenjuhlat yltyvät yhtään hurjemmiksi, haluamme hempeyttää
 menoa viiksikarvan verran ja kiittää teitä lukijoita kuluneesta vuodesta.

Siihen on mahtunut paljon kaikenlaista, mutta päällimmäiseksi on
jäänyt mieleen kissablogiyhteisön lämpö: toisia tuetaan niin iloissa
kuin suruissakin - Bloggerissa, Instassa, Facessa ja mikä parasta
Ihan Oikeassa Maailmassakin. Olette ihania ja tärkeitä! <3

Me Hupsut lähetämme teille nyt pehmoisia, helliä kehräyksiä
ja toivotamme hyvää oloa, toiveiden täyttymistä, lämpöä ja rakkautta
niin ihanien eläin- kuin ihmisystävienkin seurassa!

 Ihanaa uutta vuotta 2020! Pysyttehän meidän seurassa vastakin?

Sataykköset yllä

Tänään on Suomen sadasensimmäinen synttäripäivä, ja vaikka Nupulle ja Jujulle ei tullut tänäkään vuonna kutsua linnaan, mikään ei estä niitä pukemasta ykkösiä ylleen. Itsenäisyyden ja kissamaisen itsepäisyyden lisäksi ne juhlivat myös sitä, että emo ja iskä ovat pitkästä aikaa hetken muissa maisemissa ja Mummi Poppanen on tilattu kattien juhlaemännäksi.

 

Kyllä Jujun kelpaa olla Mummin itsenäisyyspäivädeittinä!

 

Komean kissaherran kostyymi on hieno kuin
pingviinien frakki tai punatulkkujen saketti.

Ja jos kättelee Mummia oikein nätisti,
 saa ihan varmasti jonkin ylimääräisen namin.

Juhlien pörröisin daami taas nimetään kultaisen ruusun ritarittareksi.

Miten sattuikaan – Nuppu on kaikkein somin karvaturri!

Kun kruunajaiset ovat ohi, Nupulla olisi enää yksi toive...

...jonka Mummi kyllä kuuli: perisuomalainen herkkuillallinen.

Ihanaa itsenäisyyspäivää teille lukijoille! <3

Totaalista nurinkurisuutta

Nuppu ja Juju ovat kuulleet kesälomareissustamme kyllästymiseen asti, mutta antoivat minulle luvan tehdä vielä yhden matkapostauksen. En nimittäin millään malta olla bloggaamatta hassusta piirteestä, joka vaivaa Britteinsaaria: kaikki, mikä suinkin voidaan tehdä ylösalaisin, väärinpäin ja mukkelis makkelis, tehdään todellakin niin – hämmentyneen turistiparan kustannuksella.

 

”Aika paha, koska emon spatiaalinen älykkyys ei ole lähtökohtaisestikaan ihan Picasson tasolla.”

”Muistatte ehkä sen kerran, kun äiskä asensi meidän talon ihan katolleen?”

Oikeanpuoleinen liikenne on tietenkin yksi brittien suurimmista kummallisuuksista. Vaikka olen elämäni aikana viettänyt paljon aikaa Englannissa ja käynyt monesti Irlannissa, ei pääni millään kääntyisi suojatietä lähestyessä oikealle. Luulen, että niskaani on kasvanut jonkinlainen vaijeri, joka kiskoo päätä vasemmalle, vaikka pinnistelen kaikin voimin toiseen suuntaan. Päivien harjoittelu tietenkin löystyttää vaijeria jonkin verran, joten loppulomasta saavutetaan yleensä tila, jolloin en enää rehellisesti tiedä, mihin suuntaan milloinkin pitää vilkuilla.

 

Välillä auttaa, jos muistaa painaa katseensa nöyränä varpaisiin lisäohjeiden toivossa.

Liikenteen lisäksi tarkkana saa olla myös monissa muissa paikoissa. Ovet pitää vetää auki ulospäin mennessä, avain pujotetaan lukkoon ylösalaisin ja valonkatkaisinta naksautetaan alaspäin lisävalaistuksen toivossa. Nämäkin nurinkurisjutut ihmetyttivät meitä:
 

Miksi bussikatokset avautuvat kadulle päin? Siksikö,
ettei bussi roiskuta pysähtyessään vettä ihmisten tassuille?

Miksi suihkusta tulee kylmempää vettä,
kun isoa vipua kääntää ”hot”-suuntaan?

Tulin siihen tulokseen, että kyseessä on jokin laajamittaisempi aivojen peilikuvarakennelma, jonka kautta maailma näyttäytyy briteille täysin erilaisena kuin meille muille eurooppalaisille. Olen varma, että omat pienet sahanpuruilla täytetyt aivoni saivat loman aikana tuiki tarpeellista jumppaa, joten päätin järjestää vastaavanlaista virkistystoimintaa myös pikkukisuille. Millaista oli elo nurinkurisessa Hupsuttamossa?

Kanaa ja kania tarjoiltiin kumotulta kupilta.

Lomalukemiset tavattiin ylösalaisin ja lopusta alkuun päin.

Agilityssa vallitsivat viidakon lait...

...ja tynnyriinkin mentiin ihan kummallista reittiä.

Emo ripusti rusetin tällä kertaa Nuppusen häntään…

...ja kuonon sijaan mussukka sai suukon vasempaan peppukannikkaansa.

Sen verran rankkaa käänteinen elämä oli, että emon oli lopulta vihellettävä (säkki)pilliin ja pyöräytettävä Hupsuttamoa 180 astetta vasemmalle.

 

Nyt on taas pakko ladata akkuja, jotta jaksaa emon seuraavatkin lomatempaukset!

MacMiau vs. Nauguson

Brittilomastamme on kulunut jo muutama helteinen viikko, mutta Edinburghin kaikuja heijastuu yhä Hupsuttamon arkeen. Nautimme iltapäiväkahvin kyljessä skotlantilaista kermatoffeeta, tapitan iltaisin Netflixistä Outlanderia ja verhoilen välillä pienet kissani tuliaistartaaniin. 

Katsokaapa tätä laddieta! Se on klaanipäällikkö Juju MacMiau. 

Kilttiin pukeutunut kiltti Juippi ei pelkää kastaa tassujaan
Loch Tummelin aaltoihin tunaa pyydystäessään. 

Sen seiväsmäiset koivet säikyttävät paitsi kalat myös viholliset...

 

...ja se ulottuu pystysuunnassa yhtä korkeaksi...

...kuin Edinburghin maailmanpyörä ja Scott's Monument yhteensä.

Tämä soma lassie taas on lady Nuppubelle.

Naugusonin klaanin sankaritar istuskelee mielellään
tartaanipäällysteisellä pehmotyynyllä Blairin linnassa… 

…ja piipittää kilpaa säkkipillien kanssa.

Nuppubellen ei tarvitse uhota voimalla tai viiltävällä älyllä,
vaan se sokaisee klaania uhkaavat muukalaiset söpöydellään. 

Onhan se soma kuin metsälammen suloisin lumpeenkukka...

...ja makeampi kuin peliluolan sokerisin tikkunekku!

Jos Juju MacMiau ja Nuppubelle Nauguson päättäisivät aloittaa
opinnot Tylypahkassa, ne perustaisivat sinne aivan omat tuvat.

Laddie pelaisi innokkaasti huispausta Arkalikon riveissä...

...ja lassie kehräisi hartaasti Pöfföhöh-tuvan pehmeillä löhösohvilla.

Tai sitten se tuijottaisi Iseeviot-peiliin raksuista haaveillen.

Koska tämän postauksen aiheena on hurjapäinen klaanien sota vanhaan skottityyliin, ei vastakkainasetteluilta voida välttyä. Kumman klaanin tupaan sinä liittyisit?

 

Arkalikkojen joukossa saisit ujostella, jos siltä tuntuu.
Torstaisin syötäisiin tunaa, ja helteilläkin sportattaisiin.

Pöfföhöh taas olisi omiaan lekottelun, piippailun ja herkuttelun
 ystäville. Sipsejä ei tähän tupaan kuitenkaan saisi tuoda!

Arkalikko vai Pöfföhöh? 

Nyt on aika tehdä päätös ja ilmoittaa se perustelujen kera kommenttiboksissa! 

Juju MacMiau ja Nuppubelle Nauguson kiittävät jo etukäteen ja muistuttavat, 

ettei molempia saa valita. Ne myös vakuuttavat, että pöfföhöhit ja arkalikot 

kyläilevät ilman muuta toistensa luona.