torstai 6. tammikuuta 2022

Serkkujen terkkuja

Vaikka ragdollit ovat geeniperimältään periamerikkalaisia rutaleita, Nupulla ja Jujulla on paljon sukulaisia myös Savon sydämessä. Niinpä niiden joululomaohjelmaan kuului söpöä sosialisointia sukulaisten kanssa. Mummi Poppanen kävi murusia paijaamassa, samoin Nupun ihana kummisetä sekä molempien kattien eno. Juitsia alkoi vähän jännittää, kun mama teki lähtöä Tallin tarinoiden kotitilalle: miten sujuisi tapaaminen kissojen ihka uuden serkun, bordercollie Batmanin kanssa?

”Äiskä hei, kantsii harjata hiukset ja pestä hampaat, jotta olet 
edustavana, jos se Batman vaikka sattuisi antamaan sulle pusun!”

 
”Hammastikkua ei saa unohtaa! Jos sulla on raksu
hampaan välissä, niin johan sulle hepatkin hihittää.”


Noudatin Hupsujen ohjeita, ja hyvä niin, sillä häntää iloisesti heiluttava uusi sukulaishauva tosiaan moiskautti minulle heti suukon jos toisenkin. Ilma oli sakeana rakkautta ja lumihiutaleita!

 
Isot korvat, älykäs katse, hieno häntä, komea kuono, tomerat tassut,
lempeä luonne... Aivan täydellinen serkku Jujulle ja Nupulle!

Seuraavaksi rapsuttelujonossa oli kisujen
nallekarhumaisen pörheä shettisserkku Prinssi...
    
...ja suloinen suomenheppaserkku Eemeli.

 
Lähetin myös lämpöiset ajatukset Sónatalle,
joka on laukannut vehreämmille laidunmaille
mutta asustaa ikuisesti sydämessämme. <3

 
Nelsonille ja muulle vuohijengille kuului hyvää,
samoin pupuserkuille, kanaserkuille, kukko-
serkku Elmerille....

...sekä emosta aina yhtä pikkuisilta näyttäville Pipsalle ja Misselle. <3


Illalla Hupsut saivat lomahuoneistoonsa hurjasti terveisiä ja nuuhkuja sukulaisilta, ja Juitsista oli hauska kuunnella jännittäviä bordercollietarinoita. Olihan emo päässyt livenä näkemään, miten taitavasti Batman osasi tehdä temppuja ja hakea pyynnöstä eri leluja, kuten letkeän pikku laiskiaisen, jonka se oli saanut juuri joululahjaksi. Ei ihme, että Jujunkin tempputassuja alkoi poltella...

      
”Miten ois pienet agilitytreenit, mama?”

Hetken aikaa olin harmistunut, sillä jujucollien esteet eivät olleet mahtuneet takakonttiin, mutta sitten puskimme Jujun kanssa pienet aivomme hellästi yhteen ja saimmekin loistoidean. Palaset loksahtelivat kirjaimellisesti kohdilleen, ja tuossa tuokiossa olimme rakentaneet omin tassuin Kaikkien Aikojen Lomaesteen!

     
Zädäm! Hieno, vai mitä? Valitettavasti puhelimella ei saanut yhtään
loikkakuvaa, mutta Juju liiteli rakennelman yli varpaat suloisesti harallaan.

 
Nuppu jätti agilitypuuhat suosiolla bordercollietyypeille
ja keskittyi itse olennaiseen: pusuihin ja söpöstelyyn.

Lomakuvat on nyt plärätty läpi mutta Joulukollin tuomat lahjat
ovat yhä esittelemättä - ja niillä on ollut kiva leikkiä täällä
kotosallakin. Palataan siis niihin tuota pikaa!
Leppoisaa loppiaista, kamut!

lauantai 1. tammikuuta 2022

Ilon naukaisuja

Vuosi on taas vaihtunut, ja Hupsuttamossa siirtymä kakskakkoseen tapahtui erittäin rauhallisesti, sillä kaikilla perheenjäsenillämme tuntuu olevan täysimmuniteetti räiskettä, suhahtelua ja ritinää vastaan. Nuppu ja Juippa vetäytyivät unosille jo yhdentoista maissa, emmekä me kaksitassuisetkaan jaksaneet sinnitellä kovin montaa minuuttia yli puolenyön.

Tässä demonstroidaan Hupsujen loistavia unenlahjoja.
 
Tai ehkäpä meillä on riittänyt unta siksi, että palautuminen joulureissusta on vieläkin käynnissä? Teoria pitää takuulla paikkansa ainakin Jujun kohdalla, sillä pikku kissanretaleella oli hurja vauhti päällä koko loman ajan. Se liikkui huoneistossamme lähinnä juoksemalla, ja aina kun avasimme laatikon tai oven, Juju työnsi päänsä innokkaasti uuteen paikkaan. Mikä hellyttävintä, se naukaisi ilosta löytäessään jotakin jännää tai kivaa!
 
Juju tutki sisätilat heti läpikotaisin
ja piti silmällä myös ympäristöä.

Se tarkasti, että lämpötila pysyi riittävän korkealla...

...ja huolehti, ettei pöytäliinalle jäänyt leivänmurusia.

Yöt Juipsi horrosti emon tassuihin liimattuna...

...ja aamulla se osallistui tietenkin kiinnostuneena aamupalalle.
 
Nähtiinpä aamupalapöydässä myös tällainen pöffeli.

Nuppu ja Juju kotiutuivat ennätysnopeasti hotellihuoneistoomme, mikä ei ole ihme, sillä ne olivat olleet siellä jo aiemminkin, joskin eri huoneessa. Nyt meillä oli vielä edellistäkin isompi tila, jotta kateilla olisi kunnolla tilaa temmeltää. Puulattia vain tömisi samettisten tassujen alla, kun Hupsut vetivät rallia huoneesta toiseen kuin villit gepardinpennut. Välillä ne myös asettuivat tutkimaan perhesviitin erikoisuuksia:
 
Jujusta oli hassua, että ison talon sisällä oli pieni talo!
Tästä pitää ehkä kysyä lisää Pepsiltä ja Maxilta.

Huoneistossa asusti lisäksemme myös hieman erikoisia tyyppejä.
Muistaako Juipsi, mitä isikissi sanoi tästä kyseisestä nukesta?
 
”Joo, se kuulemma näyttää ihan sulta, mama,
kun asiat ei mene just niin kuin haluat!”


Jep jep. No mitähän tästä nukesta voisi vastineeksi lohkaista?
 
”Ainakin se on isikissiä tyylikkäämpi ja
juoksee maratoninkin ehkä kovempaa?” 

Meillä oli hupaisia hetkiä nukkejen kanssa, mutta illan pimetessä mietin, lähtisivätkö ne vaappumaan sänkyämme kohti ja tukistaisivat hiuksiani pulleilla pikku nyrkeillään kostoksi hihittelystä, mutta niin ei onneksi käynyt, vaan nukuimme yömme jälleen niin levollisesti kuin me Hupsut suinkin osaamme. 

Kroohheli pyyhheli!

Seuraavassa postauksessa kerromme vielä, mitä kivaa joulukolli toi pienille matkailukateille ja millainen on Jujun uusi serkku, mutta nyt toivotamme teille kaikille oikein ihanaa alkanutta vuotta...

...ja paljon uusia seikkailuja, jotka saavat naukaisemaan ihastuksesta!