torstai 29. marraskuuta 2018

Laumanvaihtoviikot

Moi! Nuppu ja Juju täällä! Me päästään tosi harvoin tassuiksi tähän näppikseen, niin kuin ootte ehkä huomanneet. Me kyllä yritetään ”kaksytviis seittemän”, mutta emo tönii meidät aina pois. Nyt saatiin kuitenkin töpätä läppärin kansi ihmeen rauhassa auki ja loggauduttiin tänne blogin puolelle kuulumisia kertomaan. Niitä on kertynyt aika paljon, mutta äiskä sanoi, ettei niitä kaikkia saa miukulörpöttää kerralla. Sekin kuulemma haluaa jakaa asioita ja valokuvia, mutta ei oikein saa vielä aikaiseksi. Sen polla kun on tyhjentynyt laumanvaihdon myötä, eikä aivoissa leiju kuin pari pakkasesta sähköistynyttä karvatuppoa. Räggärinöyhtää kuulemma. 
 
Me ei tiedetä, mistä semmoinen voi olla peräisin. 

Emollahan on ollut sellainen lievästi laitostunut päivälauma jossain kaukana kotoa. Kun me on jääty tänne iskän kanssa opiskelemaan, niin mami on räpistellyt päivälaumansa luo. Ne on syöneet toimistolla raksuja, tehneet jotain kirjoja ja kakoneet ehkä karvapallon tai pari. Mutta viime viikolla kävikin niin, että se koko lauma teki yhdessä ihan uusia juttuja: pakkasi laatikoita, kirjoitteli alle papereita ja kiipesi alas sieltä yhteisestä kiipeilypuusta viimeistä kertaa.
 
Niillä oli plurrikakkaleivoksia… 

…ja ne rapistelivat yhdessä vielä isompaan kiipeilypuuhun,
jonka laella ne hörppivät vähän kuplavettä. 

Äiskä sanoi, että niitä työtyyppejä tulee kyllä ikävä. Olihan se jahtaillut hiiriä ja rottatouilleja niiden kanssa jo kolmetoista vuotta ja neljä kuukautta. Ja kyllä se kuulemma jää kaipaamaan jotain piirroshahmojakin, mutta me luvattiin olla niin ihania Aristokatteja, että se unohtaa ne muut pian ihan kokonaan. Toistaiseksi onkin mennyt hyvin sillä saralla, ja ollaan saatu emo kehräämään aamusta iltaan.
 
Tämän lauman jäsenenä saa venyttää ja vanuttaa aamupötkötystä ainakin ysiin asti!

Kun lauma on nassuttanut aamupalan, on aika vetäytyä lepäämään.
Lisukkeena on ipadia, kissaa, Netflixiä ja joulusuklaata...

Emolla on ollut tosi söpöstyttävää meidän kanssa, ja se on muistuttanut, että lähilauma muokkaa kaltaisekseen ja siksi on tärkeää olla parhaassa mahdollisessa seurassa. Niinpä me syödään yhdessä, leikitään yhdessä, nukutaan yhdessä ja mietitään yhdessä syntyjä syviä. Kuten että mikä emosta tulee isona...
 
...ja miksi Nuppu näyttää ihan huuhkajalta.

”Hu-huu hu-hu-hu!”

Kaikkein hassuin juttu tässä kaikessa on se, että meidän äiskä ja iskähän ovat siis peräisin samasta työlaumasta. Ja kun sitä laumaa ei enää ole, niin isikissikin kävi hankkimassa monon kuvan pehvettiinsä.


No niin, dädi-ou! Miltäs kuulostaisi pesti juoksupoikana?

Vaikka täällä nyt on sattunut ja tapahtunut, niin mitään hätää ei tietääksemme ole. Ruokakupposet ovat täyttyneet, nameja on näkynyt ja leikityskäyrät osoittavat ylöspäin. Loppuvuosi otetaan kuulemma iisisti - iskä tekee opinnot loppuun ja emo haaveilee uusista urista.
 
”Mä oon esittänyt tähdelle toiveen, että mama ryhtyisi
vapaaksi kissakirjailijaksi. Mutta aika näyttää...”

Miten teillä kavereilla menee? Onko laumassa kaikki hyvin? :)

maanantai 19. marraskuuta 2018

Karvatassu on puhunut!

Reilun viikon ajan täällä blogissa ja Facebookissamme sai osallistua Hupsujen emon kirjoittaman uunituoreen hepparomaanin arvontaan. Ilahduin, kuinka moni otti siihen osaa, ja haluaisin lahjoittaa jokaiselle Sonjan ja lumen hevosen. Arvottavana oli kuitenkin vain yksi romaani, ja päätin jättää voittajan valinnan kahden innokkaan karvaturrin tehtäväksi.

”Joko saa arpoa? Joko, joko, joko?”

Olin asettanut osallistumistakarajan sunnuntai-iltaan, ja kun kello lähestyi vihdoin kahdeksaa, molemmat pikku Onnettaret olivat taantuneet unen lämpimiksi lölleröpalleroiksi. Kun kaivoin arvontamyllynä käyttämäni kissapipon esiin, Nuppu käänsi vain kylkeä. Juju saapui sentään venytellen katsomaan, minkälainen muotishow oli alkamassa. Eipä se arvannut päätyvänsä itse töihin, ja kenties siitä syystä tämänkertainen arvontamme on melko velttoa katsottavaa. En ottanut selkoa Jujun epämääräisistä nuuhkaisuista, pusuista ja liikehdinnästä ja olin jo luopumassa toivosta, kun pikkupoika yhtäkkiä kohdisti katseensa ja täppäsi erästä arpalipuketta niin varmasti, ettei voittajasta jäänyt mitään epäselvyyttä. Katsokaapa vaikka:



Lämpimät onnittelut Pinjalle! Otan pian yhteyttä, 
ja kirja lähtee matkaan nyt alkuviikosta! <3 
Valtavan suuri kiitos myös kaikille muille osallistujille!

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Välkyt miumaut

Marraskuun kaamos ja yyteen viimeiset viikot heittelevät synkkiä varjoja maailman ylle. Kun aamulla polkaisee pyörällä pimeään, kylmään ja sateeseen, saattaa muuttua itsekin mustanruskeaksi mutapaakuksi. Jottei niin kävisi, Hupsujen emo on päättänyt paitsi näkyä ja kuulua myös pysyä lämpimänä. Ja sen kaiken voi tehdä totaalisen kissamaisesti:
  
Äitini neuloi minulle ihanat lapaset, joista heijastuu sinisimmuinen
Juju kuin peilikirkkaan lammen hennosti väräjävästä pinnasta.

Älä pölli niitä, kulta! Ne on emon lapaset! Sulla on karvatumput omasta takaa!

Lämpimien kissalapasten lisäksi on ehdottoman tärkeää varustautua kunnollisella lampulla. Ostin sellaisen lokakuussa työmatkaltani Frankfurtin kirjamessuilta, eikä kyseessä olekaan ihan mikä tahansa tuikku vaan kissa-led, joka tuijottaa vastaantulijoita säkenöivillä silmillään ja naukuu kaikki tupeksijat syrjään reitiltäni.

 
Kun välkkyvä miukumauku ei ole hommissa, se lojuu Jujun rahilla...

...ja leuhottaa hämmästyttävällä pimeänäöllään.

Jujua vähän hirvitti, kun sen paikan oli vienyt musta, sliipattu kolli.

Onneksi Nuppu tarttui tunkeilijaa korvasta ja antoi pienen kurinpalautuksen.

Askartelin teille pienen videon, jotta saisitte paremman kuvan Frankfurtin ihmeestä työn touhussa. Siinä näette myös Nupun ja Jujun ensireaktion, kun ne kuulivat kollegansa puhuvan saksaa:


 


Työmatkapyöräilyni sujuu siis loistavan lämpimissä ja naukuvissa merkeissä. Ja koska olemme tänään niin kovin välkyllä päällä, Nupun mieleen putkahti yksi muistutusluontoinen asia:

 
Heppakirja-arvontamme on käynnissä sunnuntai-iltaan 19.11. asti.
Vielä ehtii osallistua edellisen postauksen alle!

Valoisan välkkyjä kaamospäiviä teille lukijoille. Muistakaahan laittaa kissaheijastimet heilumaan! :)

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Voita ”Sonja ja lumen hevonen”!

Joitakin viikkoja sitten postiljooni raahasi meille vapisevin hauiksin laatikon, joka sisälsi viisitoista Nupun ja Jujun muusuuden hedelmää. Niitä oli odotettu pitkään ja hartaasti, ja meille kaikille tuli kovin epäuskoinen olo, kun loota vihdoin saapui. Ennen avausseremoniaa Juju halusi nousta hetkeksi kukkulan pörröturkkiseksi kuninkaaksi:
 
Mitä ihmettä laatikosta paljastuisi?!
Helpotus oli suuri, kun ”Pörröturkkien rallin” sijaan boksissa nökötti
tekijänkappaleita uunituoreesta romaanistani ”Sonja ja lumen hevonen”.

Vinkkasin teille lähes vuosi sitten, että Sonja-sarjaan oli tekeillä kolmas osa. Kirjoitin romaania joululomalla, nakutin sitä kylminä tammi- ja helmikuun iltoina, jatkoin tarinointia pääsiäislomalla ja valoisina kevätviikonloppuina, kunnes vihdoin ja viimein sain käsikirjoituksen valmiiksi. Puunasin romaania kesälomallakin, ja kun luin elokuussa taittovedoksen, ymmärsin, miksi tekemistä oli riittänyt: seikkailua oli hersynyt 339 sivun verran!
 
Ei lopu Nupultakaan lukeminen kesken!

Nyt kirja on siis valmis, ja olen jopa bongannut sitä kirjakaupoista. Tuntuu paitsi jännittävältä myös hiukan pelottavalta nähdä oma hengentuote hyllyllä miljoonien muiden opusten ohessa. Ostaakohan joku oikeasti minun kirjani? Ja onnistuuko tarina ilahduttamaan lukijaansa? Saankohan vielä kirjoittaa neljännenkin osan?
 
Muusat ainakin lupaavat jatkaa inspiroivaa kehräystään!

Koska olemme arponeet kirjojani blogissa aiemmin, haluaisin tehdä niin tälläkin kertaa. Arvottavana on siis yksi kappale ”Sonja ja lumen hevonen” -kirjaa, ja kuka tahansa saa osallistua kommentoimalla tämän postauksen alle tai Facebook-päivitykseen. Muista laittaa mukaan sähköpostiosoitteesi (jos emme tunne ennestään), niin saan yhteyden, jos voitto osuu kohdallesi. Vaikka romaani on Sonja-sarjan kolmas osa, se ei vaadi aiempien osien tuntemista, ja lukijaksi sopii kuka tahansa, joka pitää eläimistä ja jaksaa lukea pidemmänkin tarinan. Mukana on jännitystä, joulukatrilli, lunta, aaveita, seurustelusuhteita, kaverisolmuja ja tietenkin hevostelun ihanuutta. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 18.11. klo 20:00 asti, ja arvonnan suorittaa H-hetkellä fiilisten mukaan joko Nuppu tai Juju. Ilmoitamme voitosta viimeistään seuraavana päivänä, ja romaaniin on mahdollista saada omistuskirjoitus.
 
Kirjan esilehdelle on painettu omistuskirjoitus rakkaalle heppaystävälle,
joka on esiintynyt usein tässäkin blogissa ja jonka ansiosta Sonja päätyy
uudessa osassa issikan kyytiin....

Ja tässä on se hurmaava hymy, josta puhun! :-D

Sonjasta saa ilomielin kysellä kommenteissa (ei ole pakko ilmoittautua arvontaan) - ja olisi huippukiva kuulla, jos olet sarjaan joskus törmännyt ja ehkäpä siitä pitänyt.

Onnea kaikille arvontaan – ja mukavia marraskuun päiviä!
 
Meidän kalenterikuu on omistettu Marraskuun murusten Ruffelle,
joka on sydämessämme nyt ja ikuisesti. Tässä kuvassa Nuppu lähettää
suukkoja ja ikävämihhausta pilven päälle.