Näytetään tekstit, joissa on tunniste leikkiminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leikkiminen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. huhtikuuta 2022

Tassut sutimaan!

Viimeiset pari postausta olemme puhuneet paljon haamuista, joten ei ole ihme, että sain hieman huolestuneen tiedustelun erään taideteoksen mahdollisesta osallisuudesta säpsyilyyni. Kysyjä oli kummityttöni, joka myös Nupun ja Jujun sarjakuvan kustantajanakin tunnetaan. Hän oli nimittäin yksi ensimmäisistä vieraista Itäisessä Hupsuttamossa ja toi mukanaan mielikuvitustani kovasti kutkuttaneen piirroksen talostamme ja ihanista jutuista, joita se toisi meidän Hupsujen elämään:
 
Juuri tältä Itäinen Hupsuttamo ja sinne pesiytyneet kaksi kattia näyttävät.
Luvassa on esimerkiksi leivontaa, pupuja, puutarhaelämää ja yksisarvinen,
mutta puheeksi nousivat myös haamu sekä pieni vihreä avaruusolio.

Kummitus ja alien olivat kuitenkin niin söpöjä, etteivät ne aiheuttaneet sydämentykytyksiä vaan pikemminkin toivat lisää turvallisuuden tunnetta. Ja mitä tutummaksi talo tulee, sitä helpompi on keskittyä sen ihaniin puoliin. Yksi niistä on ehdottomasti tila: miten auvoisaa onkaan vihdoin venyttäytyä ja vanuttautua useampaan kerrokseen, ja Nuppu ja Jujukin ovat olleet alusta asti innoissaan läänistä, jota riittää joka suuntaan. Hauskin paikka niiden mielestä on alakerran palloiluhalli eli yhdistetty ruokasali ja olohuone, jossa ei vieläkään ole huonekaluja. Aluksi tila täytyi pitää tyhjänä, koska alakerran lattiat hiottiin ja lakattiin, mutta nyt se taitaa kumista autiona vain siksi, ettemme raaski pilata kattien rakasta jumppasalia. Nuppu ja Juju ovat kuin pieniä rasavillejä kissanpentuja sutiessaan toistensa ja lelujensa perässä pitkin alakertaa. Olenkin ottanut paljon videopätkiä niiden tutkimuksista ja leikeistä uudessa kodissa, ja nyt on aika näyttää niitä teillekin:
 


”Ollaan me melkoisia kiito-oravia, vai mitä?”

  
Ja mitä yksisarvisiin tulee, pihalla on jo nähty ainakin yksi poni!

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Maskin haukkaama

Meidän ihmisten elämää on kutistettu viimeisen vuoden aikana mitä moninaisimmin tavoin, mutta kissoilla menee onneksi paremmin. Hupsuilla on ollut leikitystä tavanomaista enemmän, sillä Nuppu on hommannut itselleen niin sanotun ”leikkitakuun”. Se haistaa pienellä räggärikuonollaan, milloin makkariin on tulossa liikkumisrajoitus, ja menee jo hyvissä ajoin nököttämään sängyn alle kaukaisimpaan kolkkaan niin, ettei emo tai edes pitkäkäsivartisempi isikissikään saa hinattua sitä sieltä pois. Ruokakilkutukseen Nuppu ei reagoi, ja on aivan turha luulo, että maanitteluista olisi jonkinlaista apua.

Mamman oma rakas jääräpää. Kauniit silmät, untuvainen turkki ja valikoivat korvat.


Ainoa, mikä Nuppuun tehoaa on leikkilaatikon avaus: pelkkä naksahdus saa Nupun juosta töpsöttämään olkkariin. Silloin mies sulkee kiireesti makuuhuoneen oven ja minä leikitän Nuppua, kunnes se kyllästyy hyökkäilyyn, lelun kanniskeluun ja sen natisuttamiseen. Liikkumisrajoitukset eivät siis johda meidän tapauksessamme sohvaperunoitumiseen. Mutta mitä Hupsuille merkitsee maskipakko?

”No, jos haluaa hieroa tällaista söpön pinkkiä kuonoa maman nenua vasten,
olisi parasta viritellä käyttöön joko visiiri tai yksisarvismaski.”
 
 
”Aika epäilyttävän näköinen. Liekö tämä vähän pidempikuonoisille kotipanttereille?”
 
”Ennen maskin asennusta nenu kuuluu hinkata puhtaaksi taikaharjaksilla.”

 
”Hampaat taas pinnoitetaan hyperhygieenisellä kultahippukimalteella.”

 
”Sitten kartoitetaan, miten päin maski pitäisi asetella...”


”...ja pidetään huolta, että yksisarvista töppäillään vain puhtain tassuin.”

 
”Maski täyttää kaikki standardit ja on vielä iloisen värinenkin. Kyllä sen voi kuonolle laittaa!”

”Kas näin!”

Toivottavasti teillä kavereillakin on ihanan virikkeistettyä elämää nyt, 
kun emot ja isikissit on komennettu neljän seinän sisälle leikittäjiksi! <3

maanantai 23. marraskuuta 2020

Piipertävä taapero

Nuppu ja Juju ovat minulle ikuisia kissanpentuja: pienen pieniä nöyhtäpalleroita, joita hoivaan, möössään ja mössytän parhaan taitoni mukaan. Vaikka katit ovat usein melkoisia sylivauvoja, ainakin toinen niistä on saavuttanut jo taaperoiän. Ja siitä minun on kiittäminen äitiäni, joka kokeneena kasvattajana johdatti Nupun tukevasti taaperruksen polulle.
 
Ja sehän tapahtui siis jo heinäkuussa, kun Mummi Poppanen oli meillä kissavahtina
ja askarteli Nupulle maailman maukkaimman tikkunekun. Slurps!

Jonkin ihme taian avulla vanha, tylsäksi luokiteltu vauvakissain purulelu muuttui
rispaantuneen nauhan lisäyksen myötä superhauskaksi leikkihärveliksi!

 
Sen kanssa rellestettiin viikosta toiseen, ja odotin koko syksyn, milloin peput
painuisivat lattiaan ja Hupsut komentaisivat emon keksimään uusia leikkejä.

 
Kyllästyminen valtasikin Jujun syyskuussa, joten sille rakennettiin
tuoreutta tavoitellen jännittävä kiipeilytorni olkkarin pöydälle.

 
Lokakuussa viihdettä ja virkistystä haettiin kukkasia nuuhkimalla.


 
Mutta kullannuppu rakastui näkerryskilluttimeensa päivä päivältä syvemmin.


Aina kun lelu kaivetaan esiin, Nupun silmät alkavat loistaa ja se hölkkää heti paikalle!

 
Nömpäpömpä nappaa lelun suuhunsa ja lähtee kuljettamaan sitä inisten Isikissille.


Reitti on sille tuttu ja moneen kertaan taaperrettu.

Olkkarin kulmalta pitää kääntyä vasemmalle...


Sitten vaaputaan naru tassuissa tynnyrin ohi ja lopuksi hypätään piipittäen pöydälle.
Kun kehuja on tullut riittävästi, Nuppu aloittaa paluumatkan minun luokseni.

 
Toisinaan reitin varrella möllöttää kuitenkin toffeelaikkuinen hidastustöyssy.

 
Se vaanii viikset ja varpaat väristen Nupun koreaa laahusta...

 
...ja stoppaa epäilyttävät piiperryspuuhat!

 
Voi ei, Nuppuliini ehti nuolaista ennen kuin tipahti. 
Miten tästä enää pääsee piipertämään mihinkään?

 
Ainoa keino on käydä kantelemassa Isikissille. ”Mmmähhh! Ääh! Iiips!”

 
Toffeehidasteelle esitetään kaunis pyyntö, että se antaisi Nöpönenän taapertaa vapaasti.



Ja tokihan se Juicylle sopii. ”Taaperra vaan, Taapero!
Kunhan et omi maman syliä! Se on mun!”

 
Nuppu on niin ihastunut leluunsa, että aikansa välillämme seilattuaan se tulee aina viereeni ja käpertyy nukkumaan kuono näkertimen päällä. Illan leikkihetken ja söpöysunien jälkeen lelu hiippailee lelulaatikkoon lepäämään, ja voi sitä iloa seuraavana iltana, kun laatikko taas avataan!


Kuinkahan kauan Mummin keksimä aarre jaksaa Nöpöstiinaa inspiroida?


Ja sitten vielä loppuun pieni kirjallinen muistutus:

Käykäähän kommentoimassa edellistä postaustamme sunnuntaihin 29.11 mennessä,
 jos haluatte osallistua Hupsujen emon kirjoittaman nuortenkirjan arvontaan! :)

tiistai 31. joulukuuta 2019

Uudenvuodenpörriäinen

Vuoden viimeisenä päivänä Nupun ja Jujun äiskä on ollut melkoinen rähmäräpylä. Tallasin aamulla vahingossa Nupun hännälle (onneksi typsy rääkäisi ”mmmäh!” ennen kuin ehdin vierittää varpaille yhtään painoa!), unohdin lompakon kotiin ensimmäisellä kauppareissulla, missasin ostoslistan tärkeimmän reseptiainesosan toisella kauppareissulla ja pudotin kolmannen ostoskiekan jälkeen vitamiiniporetabletit lattialle niin, että ne murenivat pitkin keittiötä. Vähän hirvitti kaivaa esiin kameraa, mutta kun tarpeeksi monta kertaa mokeltaa, sähläyksen vastapainoksi jonkin ohjelmanumeron on kerrassaan pakko onnistua. Niin kävi virallisen uudenvuodenkuvauksemme kanssa, ja sain supersuloista kuvamateriaalia kullanmuruistani, jotka ovat tuoneet iloa elämääni joka ikinen päivä tänäkin vuonna.
 
Päivänsäde numero yksi: Ihana Nuppu, joka ei tarvinnut tötteröä kertaakaan koko vuonna!

Ja maman kultapusupoika Juju, joka oppi taas vuoden aikana paljon uljaita temppuja!

Kun viralliset potretit oli otettu, päästin Hupsujen uuden suosikkilelun vauhtiin...

”Kiitti, Mummi! Tää on tosi kiva!”

Juju pyydysti otusta kieli keskellä suuta.

Välilä näytti siltä kuin Jujulla olisi ollut IIISO riippanenä. 
 
Mutta eihän se mikään nenä ollut vaan söpö uudenvuodenpörriäinen!

Kun Nuppu huomasi pöristeliijän, se lipaisi söpösti huuliaan. Oliko suunnitelmissa suukko?
 
No ei tod!!! Vaikka Nuppu näyttää kävelevältä pehmolelulta,
se on oikeasti savannien hurja saalistaja! GRRAUH!

Pöfföleijona houkutteli pakenevan pörriäisen tassuetäisyydelle...

...ja sitten seurasi se piirretyistä tuttu mätkiminen, minkä takia muuten niin
söpö ja harmiton filminpätkä saa K7-väkivaltamerkinnän. HAJAA! THUMP!

Ennen kuin Hupsujen uudenvuodenjuhlat yltyvät yhtään hurjemmiksi, haluamme hempeyttää
 menoa viiksikarvan verran ja kiittää teitä lukijoita kuluneesta vuodesta.

Siihen on mahtunut paljon kaikenlaista, mutta päällimmäiseksi on
jäänyt mieleen kissablogiyhteisön lämpö: toisia tuetaan niin iloissa
kuin suruissakin - Bloggerissa, Instassa, Facessa ja mikä parasta
Ihan Oikeassa Maailmassakin. Olette ihania ja tärkeitä! <3

Me Hupsut lähetämme teille nyt pehmoisia, helliä kehräyksiä
ja toivotamme hyvää oloa, toiveiden täyttymistä, lämpöä ja rakkautta
niin ihanien eläin- kuin ihmisystävienkin seurassa!

 Ihanaa uutta vuotta 2020! Pysyttehän meidän seurassa vastakin?

perjantai 6. joulukuuta 2019

Itsenäisyysbanaani

Tänään on taas kerran Suomen synttäripäivä, ja koska Hupsuille ei vieläkään läpsähtänyt kutsua linnaan, olemme bilettäneet ihan vain oman jengin kesken kotosalla. Voisi kuvitella, että kaikki olisi tänään ylevää ja sinivalkoista, mutta ei – teemamme on huomattavasti eksoottisempi. Ja ironista kyllä sinikeltainen!

 
Tadaa! Hupsujen harras itsenäisyysbanaani!

En olisi ikinä kuvitellut, että pikku hampaiden moneen kertaan rei'ittämä kissanminttuhedelmä nousisi vielä uuteen kukoistukseensa, mutta niin se vain onnistui luomaan kulahtaneen ja moneen kertaan nuuhkitun nahkansa, kun sidoin sen ympärille pakettinarua.

 
Jopa Purpelo innostui tömistämään perääni,
kun juoksin asuntoa ympäri bansku kintereilläni.
 
Lopulta Nuppu ojensi tassunsa ja toivotti Banskulle läimäyksen kera hyvää itsenäisyyspäivää.

Eikä tässä suinkaan kaikki päivän banaanit, sillä itsenäisyyskahvihetkeämme ilahduttivat kummityttöni isän Japanista tuomat banaanileivokset:
 
Ne ovat pehmoisia pötkylöitä – melkein yhtä palleroisia kuin Nuppu ja Juipsi.
 
Niin ihanalta kuin Japanin banskut tuoksuvatkin, ne eivät ole pienten kisujen ravintoa.

Toisin kuin tämä Abu-apinan nassuttama päivän virallinen juhlamakupala!

Hupsut jatkavat nyt banaanipirskeitään ja toivottavat teille kaikille
oikein ihanaa itsenäisyyspäivää!