Pientä suurta rokkiterapiaa

Ennen uudenvuodenaaton ilotulituksia sain kokea paljon ekologisempaa ja ihanampaa poksetta ja ritinää, sillä sydämeeni pirskahteli piristävää kissanpenturiemua! Siitä saan kiittää Kiskatit-blogin henkilökuntaa, joka kutsui minutkin juhlimaan kahden suloisen kissapoitsun ristiäisiä. En ole yleensä kovin innokas bilehile, mutta kun tarjolla on kissanpentuterapiaa, kattiteemaisia tarjoiluja ja kivoja kissabloggaajakamuja, niin villit jaguaaritkaan eivät pitelisi minua loitolla.

 

Niin kovasti nämä pikkutiikerit vetävät minua puoleensa!

Onko söpömpää kuunaan nähty?!

Pienokaisten unta tarkkaili myös kaunis Rudi-täti...

...ja varpaitaan tuulettava Eppu!

 

Patea puolestaan kiinnosti enemmän tipu-tv:n tuijotus - ja emokissa Eddiellä
olivat uudet hurmurikollit mielessä niin vahvasti, että poseeraukset unohtuivat.

Toisaalla pienet kissapedot heräilivät ja lähtivät liikkeelle,
mutta vähän eri suuntaan kuin olin kuvitellut!

Kukkuu! Kuka siellä?

Vaikka kissanpentuja oli vain kaksi, ehdin mennä niissä
ihan sekaisin. Pentuja tuntui hyppelehtivän nallen päällä...

...nallen takana...

...ja nallen sylissä!

 

Kun pikkukisut menivät taas latautumaan, me vieraat maltoimme siirtyä tarjoilujen pariin.

Olin otettu, kun minulle oli varattu taas Aristokattien Marie-kahvikuppi, ja tarjoilut olivat suussasulavia jopa siinä määrin, että unohdin kuvata niitä ja vain santsasin lisää. Kun kaikilla oli masu täynnä, vuorossa oli juhlien odotetuin hetki: ristiäiset. Hopeanhehkuinen ”kastemekko” oli levitetty sohvalle, paparazzit asettuivat aitiopaikoille ja ensimmäinen pikkukisu noudettiin paikalle kuulemaan ensi kertaa oman nimensä.

 

Hänestä tuli Vinha Vauh... Mikä mikä mikä? 

Vinha Vauhko? Höh, malttaisitko siirtyä ihan hippusen vasemmalle?

Kiitti, nyt näkyy hyvin! Satu-pojasta tuli siis virallisesti Vinhaviiksen Vauhtiveikko!

 

Pikkuinen näytti hyväksyvän uuden nimensä, ja onhan se nyt huomattavasti edellistä machompi.
Ihan puolueeton mielipiteeni siis. :)

 

”Hei, veikka! Sun vuoro saada rokimpi nimi!” ex-Satu hihkaisi veljelleen Aulille.

Ja niin lauteille kammettiin toinen pikkurokkari. Viiksen elä? Ei kai vain vetelä?!

Vielä mitä! Vinhaviiksen Veli Vikkelähän se siinä poseeraa kuin kokeneempikin blogikatti!

Se kallisteli päätään ja testasi erilaisia asentoja...

Kummitätirivistö hihkui innosta ja laulatti kameroitaan!

”Nyt riittää!” ex-Auli sitten tuumasi ja alkoi nimensä mukaan leikkiä varsin vikkelin tassuin.

Koska minulla ei ollut salamaa mukana, en saanut pienistä Vinhaviiksistä kummoisia vauhtikuvia. Mutta pienen pienellä videollani pennut leikkiä vipeltävät ja jopa pomppivat kuuluisilla blogikoivillani, jotka ovat aina pienten kissanpentujen (ja isompien katinrötkäleidenkin) käytettävissä:

Kiitoksena leikityksestä Veli Vikkelä eli Auli arpoi minulle rasiallisen Wiener Nougat'a, ja se kainalossani ja hymy huulillani palasin illansuussa omien Hupsujeni luo. Kiitos Naukulan Mammalle turvallisesta kyydistä – ja kaikille paikalla olleille mukavasta seurasta! Erityissuitsutus tietenkin Kiskateille ihanien juhlien järjestämisestä. Toivotamme pikkuisille ihanaa elämää uusissa kodeissa, kun se aika koittaa!

 

Sitä ennen vinhat veljekset saavat vedellä yhdessä vielä monet pehmoiset päikkärit!

PS. Älkää ihmetelkö, että Hupsut loistavat nyt hetken aikaa poissaolollaan somen puolella: jostain syystä tämä blogi on blokattu sekä Facebookista että Instagramista. Toivomme, että vika korjataan tauon aikana ja pystymme pian taas linkittämään Hupsujen juttuihin.

 

”No niin, äiskä! Mitäs oot hassutellut otsikoimalla meidän spa-seikkailuja
vaikka millä nimillä ja muutenkin vitsaillut hyvin, hyvin kyseenalaisilla jutuilla!”

”Niin että kannattiko kirjoittaa ihan oikeilla nimillä niistä ruskeista jutuista, joita joskus
tosi harvoin matkustaa mun taaemman osan matkassa? Senkin sanan oot sanonut täällä
monta kertaa, niin ei oo äiskä ihme, jos meidät yritetään kaapia piiloon!”

Onko meillä ketään kohtalotovereita? Vinkit otetaan ilomielin vastaan!

Kissakodissa ja kissojen kodeissa

Hupsuille on vuosien saatossa kertynyt ihanan paljon kissablogikamuja, joiden kanssa emme temmellä pelkästään bittitantereella vaan ihka oikeassa maailmassakin. Kesällä Pepsin ja Maxin ja Rokkimimmien emot järjestivät mukavan mutta myös silmiä avaavan blogitapaamisen Hämeenlinnassa. Vierailimme kissakoti Kattilassa, jossa en tajunnut edes kaivaa kameraani esiin, sillä järkytyin sen verran pahasti kodittomien kissojen määrästä ja ihmisten ajattelemattomuudesta. Kattilassa omaa kotia odottaa noin 80 kissaa, enkä voi kuin nostaa hattua vapaaehtoisille, jotka paiskivat hartiavoimin töitä eläinten hyvinvoinnin eteen. Matkatoverini Taru laati Kattilasta erinomaisen postauksen, jossa myös kerrotaan, miten meistä kukin voi auttaa kissakodin asukkaita.

 

Nuppu ja Juju lahjoittivat Kattilaan ruokaa, ja emo teki tilisiirron verkkopankissa. 

 

Sydäntäni riipi nähdä kodittomia kissoja, mutta vastapainoksi oli ihanaa viettää aikaa Triolassa, jossa useampikin rescue-kissa viettää nykyisin hemmoteltua, onnellista kissanelämää.

 

Tässä niistä yksi! Herra Nilsson on melkoinen pusukullanmuru satunnaisista öykkäröinneistä huolimatta! <3

Ihastuttava Madame toivotti minut lempeästi tervetulleeksi valtakuntaansa.

Matzonkin kanssa löytyi yhteinen hellyttelyaaltopituus...

 

...ja suloinen Elli oli taas rakkautta täynnä! Kunpa kaikilla kissoilla olisi onnelliseksi tekevä koti!

Koska olen suuri Trio MiuMaun ja herra Nilssonin fani, palasin porukan luo elokuussa Roopen ja Ilmon palvelijan kanssa. Kissapäivämme tosin alkoi täältä Hupsuttamosta, ja hupaisa selonteko Nupun ja Jujun vieraanvaraisuudesta löytyy aussikamujemme postauksesta. Triolassa pääsin tällä kertaa seuraamaan kissanelikon mani- ja pedikyyriä, mutustamaan herkkumuffinssia ja laulattamaan kameraani:

 

Börje oli löytänyt vekkulin vilvoittelupaikan.

Nisu kirmasi tuhatta ja sataa juoksupyörässä mutta malttoi vähän poseeratakin.

 

Mimmissä ja Nupussa on paljon samanlaista
hienostunutta hellyyttä, johon olen ihan hupsuna.

Ja Elli... Katsokaa nyt, miten ihana hän on taas kerran! En kestä! <3

Jos kuvittelitte, että fanikerhotapaamiset päättyivät tähän, olette aivan väärässä, sillä kävin moikkaamassa myös ikisuosikkejani Ilonaa ja Zetoria. Ihana kaksikko oli päässyt paluumuuttamaan omaan kotiinsa remppojen jälkeen ja jaksoi leikittää tätä höpsöä kissatätiä!

 

Miten kovasti olinkaan ehtinyt ikävöidä pientä Zet-poitsua...

...ja sametinpehmoista Iltsu-kaunotarta!

Pallot kierivät, langat liehuivat ja silittääkin ehdin molempia!

Nii-in, Ilonaakin! <3

On ollut mahtavaa päästä käymään näissä ihanissa kissakodeissa (Kattila mukaan lukien) ja tavata suuri määrä kissaihmisiä, jotka pitävät niin hyvää huolta omista pienokaisistaan ja välittävät jatkuvasti eteenpäin tärkeää sanomaa vastuullisesta kissojen ja toki muidenkin eläinten kohtelusta. Kiitos kaikille teille siitä – ja tietenkin ihanista tapaamisista ja yhteisöstä ylipäänsä!

 

”Just noin, mama! Veit naukaisun mun kuonosta! Jatketaan samaan malliin!”

Pirskeitä ja pökälekakkua

Viikko sitten oli edessä jännä päivä. Hyppäsin Naukulan Mamman kyytiin, ja kurvasimme moottoritielle, joka vei meidät kissamaiseen valtioon nimeltä Miukumaa. Kaunis kesäpäivä oli omiaan suloisen Olgan 10-vuotissynttäreille, ja samalla juhlittaisiin myös lähistöllä majailevan Penan 5-vuotismerkkipäivää. Ennen kuoharin kilistelyä minulla oli kuitenkin tärkeä missio. Hiivin makuuhuoneeseen, jossa kissatyynyjen keskellä lekotteli hiljattain 13 vuotta täyttänyt kaunotar nimeltä Sofia...

 

Sain osakseni epäluuloisen katseen, ja sille oli hyvä syy: onnittelin toukokuussa
Sofiaa Instagramissa sydänten kera mutta kutsuin sitä OLGAKSI!

 

To-del-la noloa, koska erotan varsin hyvin Sofian ja Olgan!
Olin kuitenkin nukkunut heikonlaisesti euroviisukarsintojen takia,
ja pääni oli pörrössä ja silmät sikkurassa...

Supattelin Sofialle vilpittömät anteeksipyynnöt, ja kivi vierähti sydämeltäni,
kun ystävystyimme ja sain silitellä tätä upeaa kilpparileidiä.

Ja niin kuin tästä kuvasta voitte huomata, Sofia (vas) ja Olga (oik) ovat aivan eri näköisiä.

Keventynein mielin kohotin lasiani, vaihdoin kuulumisia blogikollegojen kanssa ja ihailin kissamaisia koristeluja ja veden kielelle nostattavaa juhlamenyytä.

 

Sulosydämiä ja auringon valossa kimmeltävä kymppi Olgan kunniaksi!

Suuni alkoi napsua, kun näin, mitä kaikkea oli luvassa.

Kun vatsa oli täytetty herkkukeitolla, pöytään kannettiin HIEKKIS ja TORTTU...

Ta-daa! En voinut mitään sille, että hiekkistä lusikoidessani
kuononi kipristyi ihan väkisin. Plöräykset ja paakut olivat kuitenkin
oikein herkullisia – ja Penan torttu vei kielen mennessään!

Herkuttelun jälkeen oli vuorossa tietokilpailu, ja vaikka yritin edustaa Hupsuttamoa parhaani mukaan, jäin auttamatta hännille. Jumbopalkinto oli kuitenkin erittäin inspiroiva, ja lupaan kertoa siitä pian erään ihastuttavan julkkisvieraan kera.

 

Miukumaan juhlat huipentuivat, kun esirippu vedettiin sängyltä,
ja sen alta paljastui juhladaami itse. Tässä on 10-vuotias Olga!

Ilman palkkiota ei vieraskaartia tarvinnut tulla moikkaamaan.

 

Henkeä pidätellen seurasimme, yltäisikö Olga nappaamaan namipalan kaulaa ojentamalla.

 

No totta kai! <3 Sitten synttärisankari vetäytyi taas hellyttäväksi
kohoumaksi päiväpeitteen alle, ja rauha laskeutui Miukumaahan.

 

Juhlat eivät olleet kuitenkaan vielä ohi, vaan jatkoimme matkaa Penan ja Punkun paikkaan. Siellä meidät vastaanotti kaksi vekkulia punanuttua: abessinialainen Pena ja somalikissa Punkku.

Pena teki meihin heti vaikutuksen valtavalla loikalla ovenkarmille!

 

Vastaavaan eivät Hupsuttamon omat räpistelijäräsyt pystyisi ilman nosturia ja turvavaljaita.

 

Näin kauniilta ja gepardimaiselta synttärisankari näytti maan tasalla.

 

Myös Penan kaveri Punkku oli sporttista sorttia!

 

Spurtin päälle piti tietenkin venytellä...

 

...ja tankata vähän protskuja, jotta jaksaisi viihdyttää ihastuksesta huokailevaa juhlakansaa.

 

Kas näin! :) Ihana, pehmoinen Punkku!

 

Kukaan meistä ei olisi pahastunut, jos kotona kassista
olisi putkahtanut esiin pieni punainen salamatkustaja...

Suurkiitos ihanista juhlista ja vieraanvaraisuudesta molempiin

kissakoteihin, ja olipa mukavaa nähdä teitä kanssabloggaajia!

Heinäkuussa toivottavasti törmäillään taas! :)