Hau hau pus pussissa!

Viime viikonloppuna Nupulla ja Jujulla oli todelliset kissanpäivät, joiden rinnalla mammuttimarkkinat, hintahulinat ja kaikenlaiset Black Fridayt ovat pientä lientä. Lanttiakaan emme tuhlanneet, mutta silti Hupsujen kaapit täyttyivät ihanista yllätyksistä ja herkuista. Eikä siinä vielä kaikki, vaan kissat saivat myös hurjasti huomiota ja emokissi mukavaa seuraa.
 

Ja kaikki tämä ihanuushan sai alkunsa hartaista marraskuvauksista...

Jälleen kerran sain huomata yesman-filosofiani iloiset puolet: kun lupautuu yhteen hauskaan juttuun, siitä saattaa seurata toinenkin mukava juttu. Niin kävi myös kissablogikalenterin kanssa. Tilausta tehdessäni nimittäin selvisi, että asumme melko lähellä tempauksen organisaattoreita, Pikkukissaa ja piipittäjää. Olisin mielelläni kutsunut pikkukisut meille tekemään kokovertailua räggärimötkäleiden kanssa, mutta koska kissaemot ovat liikkuvaisempaa sorttia kuin heidän pienokaisensa, meille piipahtikin lauantaina kylään Amen ja Tuiken kirjuri Tiuke.

 

”Katsokaa, mitä kaikkea Amen ja Tuiken äiskä meille toi!
Meidän emokin sai levyn lempparisuklaatiaan!”

Kuten arvata saattaa, kissaihmisiltä ei juttu lopu kesken, ja Nuppu ja Juju käyttäytyivät oikein reippaasti eivätkä menneet aneemiseen lapamatomoodiin. Juju varsinkin esitti innokkaasti temppujaan ja nuuskutteli niin kuin kunnon vihikoiran kuuluukin. Hauvamaisuus huipentui, kun puudelimme pääsi maistelemaan Tiuken tuomia nameja:

  

Jujua nauratti, kun se huomasi pussissa Hau Hau Champion -logon!

Sitten se pyysi, että mama sanoisi taas
”Se on hau hau” ja avaisi pussin näppärillä sormillaan.

Kis kis löysi pus pussista jotakin, joka on niin hyvää, ettei sanotuksi saa!

Autuas ilme puhukoon siis puolestaan!

Juju jäi heti koukkuun kanakierteisiin, mutta Nuppu-reppana
on jo niin tottunut omiin ruokarajoitteisiinsa,
ettei edes tajunnut kerjätä uutuusherkkuja.

Voisi kuvitella, että meillä oli jo joulua riittämiin, mutta sunnuntaina luoksemme saapui vielä kaksi serkuntyttöä, jotka olivat päättäneet niin ikään hemmotella Nuppua ja Jujua:

 

Herkkukokoelmamme kasvoi lohinameilla, jotka nekin saivat
Jujun huulet lopsuttamaan ja suun maiskahtelemaan!

Juju esitti taas vieraille parhaat shownumeronsa, ja koska meillä on nyt niin paljon oppimisintoa buustaavia palkintonekkusia, päätin istuttaa Jujun pitkästä aikaa koulunpenkille uusia taitoja harjoittelemaan.

 

Mallorcalta hankittu kilikello teki paluun.
Mitähän haluaisin sun tekevän, Huitsi?

Ihanaa bachataa, mutta keksitkö jotain muuta?
Voisiko se liittyä jotenkin tuohon kelloon?

Niin musikaalinen kuin Juju onkin, se vierastaa kellon kilahdusta.

 

Se yritti soittaa kelloa ihan hiljaa ajatuksen voimalla mutta päätti lopulta ottaa tassut käyttöönsä.

Hieno poika! Tuollainen hellä hipaisu riittää! Maistuisiko Hau Hau?

 

Vai riittääkö palkinnoksi eskimopusu porkkanahiiren kanssa?

  

Tämä herkku sopii Nupunkin ruokavalioon!

Suurkiitos Tiukelle kivasta visiitistä (josta voi lukea lisää täältä) ja upean kissablogikalenterin järjestämisestä! Tämä kissaemo aikookin tehdä lähiaikoina kävelyretken, joka suuntautuu kohti Pikkukissaa ja Piipittäjää. Paluumatkalla kainalossa onkin sitten se kaikkien aikojen paras kalenteri!

Pörröistä vieraanvaraisuutta

Hupsujen kotikolo on karvalla vuorattu kammio kaukana todellisesta maailmasta. Neljän seinän sisäpuolella on tuttua ja turvallista kehräillä läpi syksyn, talven, kevään ja vielä alkukesänkin, mutta lokoisten heinäkuun lomapäivien myötä nynnyttelyyn on tullut muutos. Jättimäinen kivi on vieritetty vihdoin kotiluolamme suulta, ja kynnyksen yli on käyskennellyt sisään jo monta vierasta.

 

Juju on kuitenkin löytänyt luolan sisältä
toisen luolan, josta sitä ei aina edes huomaa.

Ihan ensiksi matalaan kissamajaamme asteli mieheni veli. Juju toivotti hänet tervetulleeksi hieromalla suupieltään innokkaasti kaapistoon, mutta Nupulta unohtuivat käytöstavat. Neiti ei edes moikannut vierasta päiväsaikaan, mutta yön pimeydessä se löysi tiensä vieraan tyynylle ja heittäytyi lämpöiseksi karvareuhkaksi hänen päänsä päälle. 

 

Ei, Nuppu, ei! Näin kesälämpimillä olisi ollut korrektimpaa
käyttää puuhkahäntää viuhkana ja viilennellä vieraan kasvoja.

Jujukaan ei muistanut öiseen aikaan, missä kulkee ystävällisen kohtelun ja kohtuuttoman tungettelun raja. Herra Kissaherra oli hypähtänyt vieraamme vatsan päälle ja alkanut nyhtää siinä kynsiään.

 

Juitsi hei! Pedikyyrille on oma aikansa ja paikkansa. 

 

Eikä muuten ole kivaa sekään, että koiraihminen säikytetään
kissamaisen hiljaisella hiippailulla ja yllätyshypyllä jalkopäähän.

Muutamaa päivää myöhemmin Hupsuja tervehtimään saapui todellinen kissafani Tassulinna-blogista. Pepsi, Max ja Jaffa olivat lähettäneet emonsa meille kylään, ja koska visiitti paitsi kuvailtaisiin myös kuvattaisiin, pyysin Nuppua ja Jujua käyttäytymään priimasti. Ei siis nahistelua, keittiöntuolin ripsuttamista, löysää hajukakkaa tai matolle pyöräytettävää karvaoksua. Pliis!

Ai niin, unohdin listalta kaihdinten narun järsimisen,
mikä on niin ikään kiellettyä.

Ei sillä, että Nuppu moista tuhmuutta koskaan harrastaisi.

Katit eivät onneksi tuottaneet emolle karva(i)sta pettymystä, vaan molemmat saapuivat tervehtimään tulijaa eivätkä kyyröttäneet sängyn alla ainakaan ihan koko aikaa. Ne uskaltautuivat lopuksi jo syliin asti, ja ellen vallan väärin nähnyt, Juippi-Puippi antoi jopa pienen tuhinasuukon vieraan korvaan. Kun hän lähti, tutkimme vielä ihanan tuliaisyllätyskassin tarkasti läpi.

Miten voi olla, että joulukolli tuli meille jo toisen kerran
keskellä kesää? Täällä taitaa asua tosi kilttejä katteja.

 

Mama sai tosi söpön keittiöpyyhkeen ja Juju
ikioman kassin, jota voi keilata kivasti nurin.

 

Lisäksi Juitsi sai jännästi leijuvan kissanminttutyynyn! Siinä täytyy olla magiaa.
Hiirikin näyttää nousseen ilmaan tyynyn kyydissä. Oliko tämä Pikku taikuri -setti?

Oli mikä oli, Juitsilla oli hurjan kivaa pössyttelyä mukavan tapaamisen päätteeksi!

Tänäänkin summeri surahti, ja meillä kävi kylässä ihan tuttu tyyppi – ystäväni, jonka Nuppu ja Juju ilman muuta tuntevat niin hyvin, ettei hän voi välttyä pötkähdyksiltä, retkahduksilta ja niiden myötä teekupin reunaan liimautuvilta karvahahtuvilta. Kissat olivat selvästi visiitistä tohkeissaan, vaikka perhekissa Nuppua ihmetytti, mikseivät pikkuihmiset olleet tällä kertaa mukana sitä leikittämässä.

 

Ihan yksin oli palloa pyöritettävä. Höh. Mutta tämä asia korjataan vielä loman aikana!

Vaikka vilinää on riittänyt, trafiikki jatkuu yhä vain Hupsujen luo. Huomenna meille tosin saapuu vieras, joka ei oikeasti edes ole vieras vaan osa Hupsujen omaa, rakasta kotikalustoa. Mummi Poppanen on jo pakannut laukkunsa, ja Nupulla ja Jujulla on edessään kissanpäivät. Sillä välin kun ne saavat luksusaikaa Mummin kanssa, me palvelijat lähdemme viikoksi lomaturneelle niin länteen kuin itäänkin. Tavoitteena on kerätä paitsi kesäfiilistä myös hupsutusakkuja lataavia kohtaamisia ja reppukaupalla rentoja hetkiä. Aurinkoisia kesäpäiviä teille lukijoillekin!

 

Ja leppoisia unia omissa kotiluolissa!

Hupsujen vappu-comeback

Nupulla ja Jujulla on ollut jännä päivä. Kotona on liidellyt omituisia rapina-aluksia, vieraita kävi aina Läntisestä Mummolasta asti ja emo päätti yht' äk' yllättäen kaivaa blogin naftaliinista ja julkaista hupsuista muutamia pirskahtelevan pirtsakoita vappukuvia! Muistattekohan vielä, keitä nämä kaksi hömppäpalleroa oikein ovat?

 

Aivan niin, tässä hiirenkorvanvihreään vappupalloon tutustuu hemaiseva blogitähti
Nuppu Nöpönenä Nöpperssön, kaikkien kehrääväisten sankaritar ja taivaallisen
pehmeä karvapörhellys, joka sulattaa sydämet pinkiksi vaahtokarkkimönjäksi.

”Hei, mama! Nyt meni vähän överiksi”, huudahti Juippipuippi, tuo nappisilmäinen halikone,
joka pussaa, puskee ja puhaltelee korvaan niin, että emon iho menee väkisinkin kananlihalle
silkasta ylenpalttisesta rakkaudesta pientä, vekkulia kissapoikaansa kohtaan.

Vuolaasta ylisanaryöpytyksestä voi myös päätellä, etten ole taukomme aikana kirjoittanut juuri mitään. Olen värittänyt kissakuvia, käynyt kävelyretkillä, lukenut monta hyvää romaania, käyttänyt hädissäni Jujua päivystyksessä ja lomaillut Amerikan-mantereella.

 

Kylläpä emon sydän rysähti kurkkuun, kun eräänä huhtikuun aamuna oli nojatuolin alla tämän
näköinen katti! Diagnoosi oli ärhäkkä silmätulehdus, jonka syy jäi täysin hämärän peittoon.
Juju sai lyhytvaikutteisen kortisonipiikin ja antibioottitipat, jotka auttoivat välittömästi.
Onneksi opimme myös sihtaamaan lopulta tipat niin, ettei Juju saanut kovin monta kertaa
geelikulmakarvoja, intialaisia kastimerkkejä tai liivatekuorrutettua nenänpäätä.

 

Kun lähtö Suureen Maailmaan koitti, Juju katseli dollareita
jo näin kirkkain silmin. Kissat jäivät hyvillä mielin mummin
hoteisiin, vaikka ne yrittivätkin ensin ängetä matkalaukkuihin.

 

Nupun mielestä emoon tarttui Amerikasta ripaus mahtipontisuutta,
jonka Nuppu on handlannut ilman reissujakin. Tämän kuvan myötä
neitokainen haluaa lähettää sulhaselleen hellät nenäpusut
ja vappulupauksen ikuisesti roihuavasta räggärirakkaudesta.

 

Jujukin halusi lähettää hempeitä vapputerkkuja mm. Mimmille ja muille ihanille tyttökisuille.

 

Aiempina vuosina vappupallot ovat aiheuttaneet karvamakkaroideni vatsanpohjassa ikäviä väänteitä. Pari vuotta sitten Nuppua vaani hulmuavaharjainen leijona, ja vuosi takaperin Jujun kimpussa häärivät kamalat kolmoset. Kun kiikutin eilen kotiimme tämän kevään sydämelliset tulokkaat, en osannut oikein odottaa, kumpaa kattia folioduo pahemmin röykyttäisi.

 

Vaikutti siltä, ettei Juju ainakaan saanut pahoja traumoja.

Nuppukin oli suorastaan innoissaan nähdessään tynnyrin yllä leijuvan pallon.

Juju on tykännyt kiiltokamuista niin kovasti, että otti ne päikkäreillekin mukaan.

Parasta Jujusta on kuitenkin ulkoiluttaa palloja samalla,
kun antaa kevätauringon paahtaa ihanasti viiksikarvoja...

Yhtä nautinnollista vappua kaikille teille, jotka olette vielä blogiimme löytäneet! Aktivoidumme taas vähitellen, ja luvassa on yksi pieni yllätyskin. Älkäätte siis kaikotko kovin kauas! :)

Pupupusuja ja tiputanssia

Niin ihanaa kuin minusta onkin muistella lomaamme ja kertoa loputtomia tarinoita juustonaksukuusta ja muista Kanarian erikoisuuksista, kissoilta on tullut vienon naukaisun muodossa toive, että lomajaaritukset vihdoin päättyisivät. Koska Hupsu ja tosi höpsö ei ole matkablogi (vaikka emo tuntuu niin kuvittelevan), olisi syytä kohdistaa fokus taas oikeisiin päätähtiin, Nepponauttiin ja Juitsipupuseen.

Ai mikäkö on Nepponautti? Se ei ole juustokuussa piipahtava
astronautti vaan pääsiäislomasta nauttiva Nepskukkuu-kissa.

 

Juitsipupunen taas on se pääsiäispehmo, joka kävi munimassa kupit täyteen pikku herkkuja.

Pääsiäinen on vierähtänyt meillä ihanan lötköisesti. Emo on parannellut viimeviikkoisen flunssan jämiä katsomalla kattien kanssa Downton Abbeya ja ollut kiitollinen, että suloinen ja vaatimaton kamarineito Nuppu beige pehmoinen ei hylännyt häntä edes taudin vihdoin hellitettyä.

 

Nuppu oli koko sairastelun ajan kainalossani ja jopa nukkui selällään nassu kasvojani vasten.
Se hoitomenetelmä toimi paremmin kuin yksikään muu troppi!

Kissojen suureksi riemuksi meillä kävi eilen mieluisia vieraita läntisestä mummulasta. Pikkuiset nöyhtäkerät eivät tienneet, miten päin ne kiittelisivät isovanhempia kivoista hiirituliaisista: Nuppu hieroi suupieltään läntisen papan sukkaan ja suoritti läntiselle mummulle perusteellisen kämmenselkäkuorinnan karhealla kielellään. Juju taas esitti uuden estebravuurinsa, jossa se pujottelee ensin jalkojeni välistä, sujahtaa sitten tunnelista ja ylittää lopuksi valtaisan esteen.

Suopeutta vieraita kohtaan löytyi myös silloin, kun mummu säikäytti kisut pudottamalla
haarukan kalahtaen lattialle. Katit olisivat voineet nököttää pidempäänkin suurisilmäisinä
 suolapatsaina sängyn alla, mutta koska vieraat käyvät niin kovin harvoin,
haarukkaepisodi painettiin pian villaisella.

Nuppu rakastui heti hiiriin ja pallotteli niiden kanssa olkkaria ympäri
kuin naispuolinen, pörröturkkinen Ronaldo.

”Öp öp! Eipäs karata! Olen Nöp Nöp, suuri saalistava peto ja aion kohta syödä sinut!”

”No ei vaiskaan! Kuka nyt noin söpön pikku hiirulaisen popsisi?”

”Kiitos, mummu ja pappa, ihanasta kukkakimpusta! Tätä lähemmäs en
saanut sitä mennä, mutta onhan se nätti näin kauempaakin!”

 

Juju halusi läntätä tämän pääsiäispostauksen perään vielä videonkin. Toivottavasti iloiset melodiat tartuttavat teihinkin korvamadon riehakkaan pääsiäistunnelman!

Käytöskukkasia

Suloiset pikku miukumaukuni ovat ehdottomasti salonkikelpoisia karvaturreja. Niiden turkki kuohkea ja kammattu, eikä kumpikaan niistä livahda silmän välttäessä pesukoneen taakse tupakoimaan (tai ainakaan käry ei ole koskaan kantautunut sieraimiini saakka). Eilen kuitenkin huomasin, että olettamukseni hienokäytöksisyydestä oli vain viisikymmentäprosenttisesti oikea.

Kumpi ei pääse salonkiin? Kas siinä pulma!

Juju tunnusti heti, että sen turkki oli tänään
päikkäreiltä noustessa aika pörrössä, mutta
 kyse ei ole nyt niin pinnallisista seikoista.

Saimme eilen iltapäivällä vieraaksi hyvän ystäväni, jota Juju kiiruhti heti huomaavaisesti tervehtimään. Täysipainoinen hurmaaminen alkoi ensihetkestä ja jatkui läpi koko vierailun molemminpuolisena hellittelynä. Juju kuuli olevansa komea, taitava ja ihana, ja ystäväni sai vastineeksi nuuskukutitusta, kiehnäilyä, nenusuukkoja ja jopa harvinaisia kallistushaleja (= kissapoika istuu pöydällä ja näyttää suopealta. Kun ihminen menee lähemmäs, nuorukainen aiheuttaa onnellisella kallistuksellaan suloisen yhteentörmäyksen). Mutta entä se toinen katti? Se Nuppuna tituleerattu? Oliko se paikalla ollenkaan?

Kuka kaipaa Nuppua, kun Juju on täällä valmiina kallistumaan?

Anna sinisten silmien, pinkin nöpönenän ja maidonvaalean toffeeläikkäturkin hurmata!

Kun ystäväni alkoi kysellä Nembo-Embosta, pelästyin ensin, että kissageist on anastanut koko neitosen. Olin kuitenkin väärässä, sillä Nöppersön röllytteli karva-ameebana sängyn alla. Non-stoppina pyörivä touhotus oli kerrankin tyrehtynyt, ja kattiin tuli liikettä vasta, kun lattialle nostettiin pallorata. Hetken palloa laiskasti töppäiltyään Nuppu kuitenkin vetäytyi sängylle palautumaan sosiaalisesta uroteostaan. Vakuutin ystävälleni, että Nuppu on yleensä oikein pirtsakka hassuttelija, mutta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja sillä hetkellä visuaalinen viesti oli se, että Nuppu on satavuotias mummeli, jonka virkein teko on virsien vapiseva veisaus puoliunessa.

”Mömmömmöö”, Nuppu ynisi ja jatkoi lojumistaan.

Vaan toista oli meno esimerkiksi pari viikkoa sitten, kun kylässä oli miespuolinen vieras. En ollut itse paikalla, mutta mieheni kertoi, kuinka Nuppu oli häikäilemättä liehitellyt hänen kaveriaan. Neiti oli sipsutellut viehkosti vieraan ympärillä häntä pörheänä ja istahdellut likelle silitysten toivossa. Olen myös itse todistanut, kuinka Nuppu kiehnää kahdeksikkoa isäni jaloissa ja kehrää hempeästi veljeni kainalossa. Vaikuttaa siis siltä, että Marilynimme räpyttelee suloisia sinisilmiään aina, kun paikalla on kaksilahkeista yleisöä. Mutta toki Nupulta riittää rakkautta muillekin. Se on esimerkiksi kiepauttanut molemmat mumminsa hellästi tassun ympärille, eikä Nuppu Poppanen ole koskaan liian kiireinen lastenvahdiksi. Jos Nupulle vielä antaa kämmeneltään pari raksua, saa kuka vain siitä uuden, parhaan ystävän.

Nuppu on erittäin suosittu tyyppi kaveripiirissään.

Jos salongin ovet avautuvat, niin kyllä sinne otetaan mukaan sekä Hinku että Vinku! <3