Olen joskus kertonut teille, miksi Hupsu ja tosi höpsö ei ole ruoka- tai muotiblogi. Tällä kertaa aion kuvien ja selostusten avulla valottaa, miksi sivullemme ei koota näppäriä Niksi-Pirkka-vinkkejä tai ohjeita erilaisiin tuunausprojekteihin. Pääasiallinen syy on yksinkertainen: Hupsujen emolla on peukku keskellä kämmentä. Tai tuskin ihan keskellä, koska se vaatisi jo liikaa mittailua ja asemointia. Todennäköisesti peukkuni on vähän (paljon) keskipisteestä luoteeseen päin – ja vinossa kuin vanha variksenpelätti. Sitä ei lähistöllä asuva naapuribloggaaja Tiuke tiennyt, kun hän kutsui minut kylään ja valmisteli meille säväyttävän yllätysohjelmanumeron.
 |
”Pakene vielä, kun voit!” Ame yritti viestittää,
sillä toki se kissana vaistosi mämmikouran saapuneen. |
En ollut erityisen tarkkaavaisella päällä, joten Amen varoitukset menivät samalla tavalla silmieni ja korvieni ohi kuin matkan varrella möllöttäneet maamerkit, jotka laiminlyötyäni eksyin ainakin kolme kertaa ennen kuin löysin perille pyörineni. Syötin Amelle herkkuja ja hihittelin, kun se kiipeili päälläni ja kutitti kaulaani pienellä nenuviiksi-combollaan, enkä huomannut lainkaan, mitä Amen emo viritteli esille. Järkytys oli suuri, kun vihdoin tajusin, että alkaisimme pian askarrella kissoille upeita viihdebokseja, jotka vaatisivat erilaisia käsityötaitoja leikkaamisesta liimaamiseen ja jopa sahaamiseen asti. Niin, sahaamiseen, kuulitte oikein!
 |
Päätin esittää reipasta ja onnistuin piirtämään rullan avulla laatikkoon
kaksi reikää. Sitten tartuin tutisevin rähmäräpylöin mattopuukkoon. |
 |
Kissat siirtyivät fiksusti kauemmas, ja Porvoon kissamuseosta
hankittu nallereppu sijaisti niitä työnvalvojana. Kas, kenkälaatikko näytti
pian Emmental-juustolta, vaikka minulla oli yhä kaikki sormet tallella. |
 |
Projektin pelottavin vaihe oli pyökkikeppien mittaus JA sahaus. Jätin molemmat
Tiuken vastuulle ja keskityin ottamaan kuvia ja katsomaan parvekkeelta maisemia. |
 |
Hiekkapaperiin sentään uskalsin itsekin tarttua. Tikkujen päistä tuli melkein
symmetrisen pyöreitä, ja yritin miettiä, milloin olen viimeksi nähnyt hiekkapaperia.
Varmaan joskus ala-asteella, jolloin kohtasin myös neulatyynyn. Nostalgian huminaa! |
Kun puukko- ja sahausvaiheet olivat onnellisesti takana päin, alkoi askartelun hauskin osio. Tiukella oli kasapäin kissojen vanhoista leluista irronneita höyheniä, erilaisia papereita, piippurasseja, teippejä, nyörejä sun muita kissoja inspiroivia riekaleita, ja tarkoitus oli koristella keppien päät pikku tiikerien aisteja kutkuttaviksi. Jouduin hetken hengittelemään etteivät ala-astetraumat nostaisi mörrimöykkymäistä päätään, mutta kun ylitin luovuuden kynnyksen, homma muuttui hulvattomaksi. En tehnyt suunnitelmia, millaisen kuorrutteen mikäkin kepukka saisi, vaan lätkin vain villisti osasia yhteen ja huomasin nauravani samalla tavalla spontaanisti kuin Tukkijoessa silloin, kun kylmää vettä roiskuu päälle. Kyhäelmäni olivat niin rumia ja outoja, että tunsin itseni melkeinpä väärinymmärretyksi taiteilijaneroksi. Miten vapauttavaa!
 |
Valmis taidenäyttely! Vasemmalla puolella ovat Tiuken loihtimat boksit
ja oikealla Hupsujen maman epäilyttävät viritykset. |
 |
Amelta tuli hieman kritiikkiä siitä, että levittäydyimme parvekkeellekin
askartelujemme kera. Eikö pieni kissa saa hengailla missään rauhassa? |
 |
| Onneksi Ame leppyi, kun se pääsi tarkastamaan työn jälkeä. |
 |
| Hei, Ame! Se ei ehkä ole ihan symmetrinen, mutta yritin silti parhaani... |
 |
Miten minusta tuntuu, että Ame puree poskiaan tässä kuvassa,
jottei röhönauraisi askartelemalleni 70-luvun jumppatädille? |
 |
| Ja tässä korkkiruuvissahan on ihan oikeasti tyyliä. Jos ei zoomaa teippauksiin... |
Kukapa olisi uskonut, miten virkistyneenä lähdin pyöräilemään kotiin päin laatikkokassi pyöränsangasta keikkuen! Eksyin kotimatkalla vain yhden kerran, ja Hupsut olivat tohkeissaan, kun saavuin kotiin tuliaisten kera. Minuakin jännitti, miten Nuppu ja Juju suhtautuisivat niiden uuteen, itse askarreltuun pelikonsoliin.
 |
| Ei, ne eivät ole X-box ja pleikka, mutta voisitteko te silti kokeilla? |
 |
| Hyvä Nuppu! Just noin! Sehän on tosiaan ihan kuin Frendien foosball-pöytä! |
 |
| Nuppu tekee kohta maalin, Nuppu tekee kohta maalin...! |
 |
| Höh! Maalivahti ei ole lukenut sääntökirjaa! Nupulle piste! |
 |
Pyysin pelurit boksin ääreen, jotta voisimme testata, mikä kepukka
on kivoin, mutta pupuja kiinnosti vain keskenäinen nahinointi. |
 |
| Nuppu kuiskutti Jujulle, että boksista kurkkaa chicken sticksi. |
 |
| Ja johan alkoi Juippia kiinnostaa! |
 |
Mutta ei se ollutkaan kanakierre, vaan...? Öö?
Papukaijamerkki sille, joka keksii, mitä kissaemon
mielessä pyöri, kun se väkersi tämmöisen! |
 |
| Nupun suosikki löytyi helposti! Tämä pinkki unelma on i-ha-na! |
 |
| Vai onko sittenkään?! Läheltä katsottuna se onkin aika hir-ve-ä! |
 |
| Kyllä näillä silti voi vähän mätkiä! |
 |
| Nuppu teki taas maaleja, ja huumekoira Juju alkoi haistaa huijauksen käryä... |
 |
Vaikuttaa siltä, että biccaaja on saattanut käyttää kiellettyjä piristeitä.
Niinpä Nupun suoritus diskattiin. Nuppu tiskaa, Nuppu kuivaa...! |
 |
| Salkoon nostettiin Jujulandian lippu. |
 |
| Sitten oli aika pakata kimpsut... |
 |
| ...ja kampsut ja ryhtyä odottelemaan seuraavaa pelituokiota. |
 |
Kiitos, Tiuke, Ame ja Tuike hupaisista hetkistä!
Viralllinen näkökulma tapahtumiin löytyy täältä! :-D |
