maanantai 30. syyskuuta 2013

Vihikissan nuuskutusta


Olen toitottanut aina kaikille, etten ole kissa- tai koiraihminen, vaan yhtä lailla molempia. Siksi onkin hienoa, että asunnossamme majailee sekä kissa että koira. Tai ainakin joku kovasti koiraa muistuttava: Juju. Kun ovisummeri surahtaa, Nuppu vaipuu yhä rennompaan uneen. Juju puolestaan juoksee ovelle, ja joudun usein nostamaan innokkaan tervehtijän syliini, kun vieraat astuvat sisään. Kun Jujun tassut taas koskettavat lattiaa, se töpsöttää vieraita nuuskimaan. Se venyy metrin mittaiseksi lakupötköksi ja nuuhkii, nuuhkii ja nuuhkii. Myöhemmin erityisnuuhkun saavat vielä vieraiden kengät.

Yhtä tarkka Juju on myös muiden tuoksujen suhteen. Se bongaa heti, jos olen vaihtanut vaikkapa kasvovoiteen merkkiä, ja on vain reilua antaa Jujun totutella uuteen tuoksuun. Sen pienet viikset ja söpö, pinkki nenä kutittavat kasvojani, kun se perehtyy tuotteen tuoksuun sentti sentiltä. Juju myös haistaa heti, jos olen syönyt suklaata tai vaikkapa tonnikalaa, ja huomauttaa siitä hellääkin hellemmillä nuuhkaisuilla.

Sinisilmäinen salapoliisi

Kaksi samanmoista söpönöpökissaa. Juju haistaa tässä palaneen käryä.


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Lelujen aatelia


Blogiani alusta asti seuranneet muistavat ehkä herra Apinamiehen, Nupun ensirakkauden. Se hilautui lattialla sinnikkäästi vaikka menetti molemmat jalkansa ja irtosi lopulta kokonaan kepukastaan. Herra Apinamies ei ole kuitenkaan vielä saanut viimeistä leposijaansa Lassila & Tikanojan kulkuneuvossa vaan hengailee nostalgiasyistä yhä lelulaatikossa. Seuranaan sillä on jos jonkinlaisia hiiriä (pieniä, isoja, mustia, harmaita, valkoisia, ruskeita, vinkuvia ja jopa yksi viritettävä lelurotta), huiskia, palloja ja mummilta saatu papiljotti, joka on ”yllättäen” Nupun omaisuutta.
Nuppu <3 Hra Apinamies

Nupun leluna on varmasti ilo olla: saa loputtomasti huomiota, kanniskelua paikasta toiseen ja ihastunutta ininää, mutta toisaalta joutuu kestämään paljon. Nuppu nimittäin haluaa pestä lelunsa säännöllisesti, ja juomakupista olen kalastellut moneen kertaan niin flamingon, kalkkunankoiven kuin hiuslenksunkin. Ne ovat alkaneet muistuttaa kovasti toisiaan: jokainen niistä on kovettunut, nyppyinen ja järsitty. Juju kohtelee omia lemmikkejään kauniimmin, sillä paijaamisen sijaan pojumme todella leikkii leluillaan. Niiden parhaimmistoa ovat pallot, lenkkarilaatikko ja villalankaan solmittu hiirulainen, jota Juju jahtaa riemukkaasti kuperkeikkoja heitellen.

Nuppu osoittaa flamingolle rakkauttaan jyrkänteen reunalla.
"Tehdäänkö taas Marilyn-kiharat?"
Kun Nuppu saa hampaisiinsa tämän hiuslenksun, ei ininällä ole rajoja.
Juju valitsee aina tarkasti, millä lelulla
se milloinkin haluaa leikkiä. Etualalla kanankoipi
ja etutassun takana "Lättysenä" tunnettu villafrisbee.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Lemmikkinä skunkki


Pienten kissojen ensimmäiseen karvanlähtöön liittyy paljon muutakin kiinnostavaa kuin valtavat villavuoret. Viikkojen vieriessä kissoista tulee kameleontteja, joita ei edes tunnistaisi aina samoiksi otuksiksi ellei tietäisi, ettei asunnosta ole päästetty ulos yhtään kissaa tai otettu sisään ainuttakaan uutta. Nuppu varsinkin kävi läpi sellaisen metamorfoosin, että jouduin hieraisemaan silmiäni kerran jos toisenkin.

Nuppu aloitti muuttumisleikkinsä sävyttämällä turkkiaan vain hentoisesti, astetta tummemmalla nougat’n vivahteella. Koska lopputulos miellytti kaikkien silmää, se rohkaistui lotraamaan vahvemmilla väreillä. En tiedä, mitä tapahtui lomaviikkomme aikana, mutta kun palasimme kotiin, eteisessä vastaan taapersi täysin vieras kissa. Ei mikään blondi vaan aito brunette, jolla oli selässään omituinen valkoinen raita! Kysyin äidiltäni, oliko hän vaihtanut Nuppu-kissamme haisunäätään, mutta siitä ei ollut kyse. Kun sain skunkin syliini, huomasin sen otsassa ja kuonossa tutut, valkoiset merkit. Kehräys ja suukot myös paljastivat, että vieraan turkin sisällä oli yhä tuttu, suloinen Nuppuni.

Tältä Nuppu näytti aluksi. Sävynä Valkosuklaamousse.

Nuppu seuraavassa vaiheessa. Sävynä Coconut and Nougat.

Skunkkivaiheesta ei voi sanoa muuta kuin että onneksi se
päti vain ulkonäköön. Nuppu tuoksui silti hyvältä lähes 24/7.

Nuppu nykymoodissa. Sävynä Sweet chocolate espresso.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Fifteen feet of pure white hair


Nupun ja Jujun ensimmäinen karvanlähtö oli jännittävä kokemus tuoreelle kissanomistajalle. Ensimmäiset epäilykset siitä syttyivät, kun asuntomme alkoi kevättalvella muuttua aavemaisen haaleaksi. Vaikka siivosimme tuttuun tahtiin, huonekalumme näyttivät aivan tuonpuoleisesta haalituilta: nojatuoli oli kuin valkoisen homeen peitossa, ja tummanruskea makuuhuoneen matto näytti vuosisatoja vanhalta, hämähäkin verkkojen päällystämältä muinaismuistolta. Seuraava mielleyhtymäni oli, että asuntomme päälle oli satanut ensilumi – hiutaleiden sijaan kolattavanamme tosin oli monta kiloa hienon silkkistä ragdollien karvaa.

Kuinka monta karvaa näet kuvassa? Suurin osa niistä
päätyy vielä vaatteisiini, ruokaani ja silmäripsiini.
Silti jaksan ihannoida Nupun upeaa turkkia.


Ostin eläinkaupasta uuden, tehokkaamman harjan, ja varsinkin Nuppu nautti jokapäiväisistä karvankeruusessioistamme. Se katsoi silmät pyöreinä jättimäisiä villapalleroita, joita esittelin sille aina harjauksen päätteeksi. Veikkaan, että Nuppu mietti samaa kuin minäkin: sellaisesta karvamäärästä saisi kudottua vaikka mitä muotiluomuksia maailman säkenöivimmille catwalkeille. Kerrankin kirjaimellisesti.


Jujun silkkiseen turkkiin käytetään yleensä pehmoharjaa
mutta välillä myös vähän ydympää kampauskalustoa.

Kampaamokäynti saa Nupun unohtamaan arjen kiireet.

Syksyn karvanlähtömylläkkä ei ole vielä alkanut. Sitä odotellessa...

torstai 26. syyskuuta 2013

Vieraskoreutta


Juju ja Nuppu ovat toki aina kilttejä ja kauniskäytöksisiä kissoja, mutta vieraiden läsnä ollessa ne ovat usein tavallistakin enkelimäisempiä. Juju käy ovella nuuhkimassa tulijoita, ja Nuppu tervehtii heitä lempeällä katseella. Kissat ottavat mielellään silityksiä vastaan, mutta tuntemattomien sylissä ne eivät yleensä viihdy. Yritän selittää vieraille, miten vekkuleita Nuppu ja Juju ovat, mutta kohtaan usein hieman epäileviä katseita, kun kultamussukkani vain lekottelevat vieretysten sängyn päällä.

"Kyllä nämä ragdollit ovat oikein seurallisia kissoja!" :)

Mutta annas olla, kun vieraat lähtevät! Silloin unenrippeet karisevat sinisistä silmistä ja kissat juoksevat ympäri asuntoa niin, että matot lennähtävät tuhannelle rullalle. Pienokaiset painivat ja leikkivät – ja ovat koko ajan aktiivisesti mukana kaikessa, mitä sitten teenkin. Hampaita pestessä lavuaariin saattaa yhtäkkiä hypätä innokas kissapoika – ja televisiota katsellessa kanavia voi tulla vaihtelemaan huomionkipeä kissatypykkä.

Juju haluaa olla mukana hampaita pestessä.
Silläkin on oma, pieni hammasharja.
Jujusta on mukava rullailla vessapaperia.

Mikään ei silti ole yhtä huippua kuin lakanoiden vaihto!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Ragdollien letkeyttä


Sekä Nuppu että Juju ovat rentoustasoltaan perinteisiä ragdolleja. Ne molemmat taitavat velttouden salat, ja yritän omaksua edes hippusen niiden ihastuttavaa elämänasennetta. Mieluiten molemmat kissat ovat sylissäni selällään niin, että niiden nassu on  omien kasvojeni vieressä. Tässä asennossa voin samanaikaisesti rapsuttaa niitä masusta ja suukotella leuan alle tai otsaan. Jos Nupun ja Jujun ottaa syliin toisinpäin, ne onnistuvat venkoilemaan itsensä selälleen. Sitten ne vain venyttävät jalkansa pitkiksi, ja varsinkin Jujun tapauksessa huomaan piteleväni sylissä ainakin metrin mittaista kissapötköä.

Kun olen ottamassa Jujua syliin, ehdin hädin tuskin saada kädet sen tassujen alle, kun se jo heittäytyy räsynukkemaisen veltoksi valmiina paijaukseen. Rentous näkyy myös kissojen mitä moninaisimmissa istuma- ja nukkuma-asennoissa. Ragdollit kuitenkin hallinnoivat itse lötkeyttään, ja jos ne sylissä ollessaan keksivät jotakin kiinnostavampaa puuhaa, ne pyristelevät tiensä hetkessä vapauteen. Ne eivät myöskään viihdy pitkiä aikoja sylimakkaroina, elleivät maisemat vaihdu. Siitä syystä kissataksi ajelee usein asuntoamme ympäri ja pysähtyy pyynnöstä kiinnostaviin kohteisiin - kuten tassuetäisyydelle naulakosta roikkuvasta hapsuhuivista.

On mukavaa olla metrilakuna näin päin...

...mutta vielä hauskempaa se on näin päin varsinkin,
jos saa hyvän otteen omistajan hiuksista.

Tänään Nupusta sai näin muhkean sylipötkylän.