keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kirnuttava kissasanasto

Lapsena tein aina Valittujen Palojen ”Laajenna sanavarastoasi” -testit, koska oli hauskaa lukea selityksiä käsittämättömiltä kuulostaville sanoille, joiden väitettiin olevan suomea. Huomaan usein tuottavani uusiosanoja itsekin – varsinkin kissoihin liittyen – joten ajattelin hieman listata niitä ylös siltä varalta, että kyseisiä kummallisuuksia lipsahtelisi toisinaan tähän blogiinkin.

Kirnuttaminen: Jujun harjoittama äännähtely silloin, kun sillä on aavistuksen tylsää tai se on vankasti sitä mieltä, että joku voisi oikeasti kerätä luunsa ja antaa ruokaa. Kyseessä ei ole naukaisu, vaan hiljainen, tasapaksu narina.

Kökkyhuone: Kissojen wc-tila, jossa mm. ”Nöpperssön” käy ”kökkerssönillä”, joka taas siivotaan ihan vain lapiolla pois.


Jujukin tietää, että tällaisen "lapion" kanssa
plussapisteiden keräily on yhtä jongleerausta.

Tällainen sen olla pitää!

Minkutus: Jälleen Jujun ääntelyä, jota kuuluu yleensä lukitun oven takaa tai edestä riippuen siitä, onko kyseessä makuuhuone vai liinavaatekaappi. Minkutus alkaa helposti jopa kuuden kinttailla ja yltyy lopulta moukutukseksi.


Liinakaappiminkutusta rapsutuksella höystettynä
Pyyhkeiden ja lakanoiden keskellä asuu
varmaan jokin pieni hiirulainen,
jota Juju yrittää mennä tervehtimään.

Murina: Synonyymi substantiiveille ’hurina’ ja ’kehräys’. Luontevinta sitä on käyttää ilmauksessa ”En nyt halua säikäyttää, mutta tuossa sängyllä on tosi pelottava kissaeläin, joka murisee ihan hurjasti.”

Mikä murisija vaanii peittomme alla?!

Silkkupiste: Paikka, joka voi sijaita sängyllä, sohvalla, raprap-baanalla, ikkunalaudalla tai miehen silmän välttäessä keittiön pöydällä. Kyseisessä kohdassa yksi kissa saa suukkoja ja ”nuuttausta” (=paijausta) siinä määrin, että toinenkin saapuu niitä hakemaan.


Joskus aamukirnuminkutuksen aikaan vannon, että aloitan itse saman konsertin,
kun Juju menee nukkumaan. Koskaan minulla ei silti olisi sydäntä moiseen...


Skviikkaus: Nupun kimeää naukumista, johon liittyy sinnikäs kiehnääminen jaloissa. Skviikkaus on aina vuorovaikutteista. Kun Nuppu sanoo ”skviik”, sille vastataan ”skvääk”, ”piip”, ”miip” tai ”iik”. Tästä Nuppu innostuu entisestään ja kellahtaa jalan päälle rapsuteltavaksi. Joskus ”sviik” tulee niin korkealta, että sen kuulee korkeintaan kaikuluotaava lepakko.


Nupun intiaaninimi on "Hän-ken-skviikkailee-lepakoiden-kanssa".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti