maanantai 23. joulukuuta 2013

Meeerrry Christmas, vuf, vuf, vuf!

Vuosi sitten joulun kynnyksellä Nuppu ja Juju olivat minulle vielä varsin uusia tuttavuuksia. Kissaelämä ei ollut asettunut vielä lainkaan uomiinsa, ja pikkuiset olivat melkoisia Duracell-pupuja. Jos yöllä yritti käydä vessassa, retki venyi aina vähintään vartin mittaiseksi, sillä kissat menivät aivan sekaisin innosta. Ne seurasivat minua kuin hai laivaa ja livahtivat sekunnin sadasosassa makuuhuoneeseen, eikä niitä saanut sieltä millään pois. Aamupalaa ei pystynyt syömään rauhassa, sillä kissat hyppivät koko ajan syliin ja pöydälle – tai nakersivat jotakin kiellettyä. Lehteäkään ei voinut lukea, sillä kissat asettuivat sen päälle makaamaan ja rei’ittivät sen kulmat. Muistan, kuinka kissakirjan lupaukset rauhallisista ragdoll-kissoista kaikuivat päässäni ja ihmettelin, kuinka meille olisi käynyt, jos olisimme valinneet perheenjäseniksi esimerkiksi bengalinkissat.

Tältä Juju-vilperi näytti vuosi sitten.

Nuppu-taapero oli silloin muka meidän iso kissa...

Harvinainen hetki: molemmat lapsukaiset olivat hetken paikallaan.

Ja vielä yksi nostalgiapläjäys Nuppusesta.


Joulukoristeet toivat kuitenkin pentuelämään yllättävän helpotuksen. Esittelin kissoille pienen joulukoiran, josta tuli heti niiden idoli. Kun koiraa painaa kyljistä, sen kuonoon syttyy punainen valo ja koira kimittää ”Meeeerry Christmas, vuf, vuf, vuf!” Nuppu ja Juju eivät voineet vastustaa koiran riemukasta kutsua. Olivatpa ne minkä tahansa tihutyön kimpussa, ne juoksivat heti haukkuvan koiran luo. Niinpä siitä tuli arvokas apuväline kissavauvojen kasvatukseen. Ne sai koiran avulla hetkessä pois niin sängyn alta, komerosta kuin kukkaruukuistakin, ja joulukoira oli ainoa koriste, joka säilyi meillä kevääseen asti. Nykyisin kissat ovat jo hillitympiä, joten emme ole enää tarvinneet joulukoiraa yhtä usein. Vieläkin sen tenho on kuitenkin olemassa, ja Nupun ja Jujun joulumieli kohosi heti, kun Pepi punakuono teki kuukausi sitten comebackin.

Onneksi Juju ja Nuppu ovat yhä kissanpentuja ainakin sydämestään.
Nykyisin hauvelin kanssa voi kuitenkin ottaa jo päikkäritkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti