maanantai 30. joulukuuta 2013

Symbioottinen jatkopalauni

Nupun ja Jujun joululoma on edennyt melko unettavissa merkeissä. Päiviä rytmittävät ruokailut ja leikkihetket, mutta muuten olemme hengailleet varsin rennosti. Meille on kehittynyt paha mutta ihana tapa mennä vielä hetkeksi vällyjen alle aamupalan jälkeen. Juju etsii sopivan alustan jalkojeni päältä, ja Nuppu tulee ihan viereeni. Jos en tajua ottaa sitä kainaloon, se sanoo ”iuvviuh”, jonka jälkeen kierrän käsivarteni sen ympärille. Silloin alkaa kuulua hurjaa hurinaa ja toisinaan myös äännähdys tyyliin ”mmöyh”. Sen olen tulkinnut merkitsemään ihmiskielen merkkijonoa ”silitä”. Kun sitten rapsuttelen Nuppua, siitä tulee maailman onnellisin kissa, kunnes kuumuus lopulta yllättää. Silloin se siirtyy aavistuksen kauemmas mutta pitää silti huolen, että kontaktipinta säilyy.

Onko pienokaisistani tullut vihdoin isoja kissoja? Joskus nimittäin tuntuu kuin
vieressäni köllöttelisi lämpimiä, tuhisevia merileijonia karvapalttoot yllään.

Jotta emme vaikuttaisi aivan laiskamadoilta, on syytä kertoa hieman hetkistä, jolloin meistä nukkavieruista ja unen pörheistä lomailijoista tulee puuhapaketteja täynnä energiaa, intoa ja kevättä lupaavia auringonsäteitä. Uusi joululahjakala on saanut kissoihin melkoista säpinää samoin kuin Ajax Amsterdam -henkiset jalkapallotreenit. Jujun kanssa olen harjoitellut banaanipotkua pinkillä pallolla, ja Nuppu on höntsännyt muuten vain. Viimeisimmäksi rutatulla After eight -paperilla, jota se pallotteli ympäri asuntoa. Molempien kissojen suosikki on tätä nykyä silti suuri valkoinen pingispallo, joka pitää kamalaa mekkalaa parketilla vieriessään. Ja hyvä niin, sillä lomazombimaisen omistajan on syytäkin pysytellä skarppina...

"Mitähän joulukolli mietti, kun se toi
meille tällaisen vekottimen?"

Nuppu arvelee, että kala täytyisi
saada ulos isosta reiästä. Duh!

Nupulta petti hermo ja se sipsutti toisaalle,
mutta Juju aikoo selvittää tämän dilemman.
Kuten olen monet kerrat sanonut, meidän Juju on oikea älymiuku. Se tietää, että
jos lippua järsii tarpeeksi kauan, kala tipahtaa hökötyksen pohjalle ja sen
saa ronkituksi tassulla. Tästä syystä lelulla leikitään valvotuissa oloissa.
Tässä vielä Juju jalkapallokentällä. Se on joukkueensa sähäkin hyökkääjä. Oikea pikku Messi.

5 kommenttia:

  1. Onpas kiva tuo kalajuttu :) Meillä ei juuri jakseta keskittyä leikkimään, mutta rallit on kivoja. Yleensä juoksee täysiä seinää päin, sanoinkin ettei noin kannata tehdä kun lähtee loppukin äly päästä :D Mäkin laitoin eilen kuvia omaan blogiin tosta hupsusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kaksi jaksavat yleensä innostua kaikista peleistä ja härveleistä. Vaikka palloratakin on ollut meillä jo iät ja ajat, Nuppu lätkii sitä yksinään yhä vain, ja välillä Jujukin intoutuu mukaan. Voi ei Jamia - nämä kaksi eivät sentään ole vielä seinää päin juosseet. :-D Mutta Nuppu-höppänä teki viimeksi eilen ihan älyttömän suihkariliirron sohvan alle. Sinne se sitten jäi jumiin, ja sohvaa piti nostaa, että se pääsi pois. Tai kai se muutenkin pääsisi, mutta en uskaltanut riskeerata... Ragdollit... :)

      Poista
    2. On näistä kisuista vaan niin paljon iloa! :)

      Poista
  2. Löysin just tän sun blogin sattumalta, ja tuo kalajuttu sai mut heti nauramaan. :D On kisut vaan niin suloisia ja hassuja. Itsekin just sain ensimmäisen kissanpentuni ja hän seikkailee blogissani:)
    http://catnesslife.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että harhailit meidän blogiin ja vielä nauroit! :-D Toivottavasti tulet toistekin näiden hassunassujen seikkailuista lukemaan. Kävin tutkimassa heti teidän blogia, ja Bea on ihastuttava pikkuinen! <3 Olipa myös kiva juttu, että kirjoitat vegaaniudeesta ja treenaamisesta. Haaveilen itsekin täysin vegaanisesta ruokavaliosta, mutta se vaatii aika paljon tietoa ja vaivannäköäkin ainakin aluksi. Siksi onkin hyvä, että aiheesta blogataan, niin että tieto ja vinkit leviävät! Rapsutukset Bealle - ja tervehdysnaukaisu Nupulta ja Jujulta.

      Poista