Kissain taidekuvat Oy

Viime postauksessa kerroin karvalähdön ympärille rakennetusta uusiobisneksestämme, Hipsun hiusstudiosta, mutta kevät on virvoittanut myös muunlaista harrastetoimintaa. Yksi suosikeistani on niin sanottu viiden koon viihde: Kyläluutailu Kivoissa Kissakodeissa Kera Kameran. Minulla ei ole kummoista kuvauskalustoa saati sitten ymmärrystä ISO-luvuista, f-aukoista tai polttoväleistä, mutta osaan räpsyttää satamiljoonaa kuvaa fotogeneettisistä malleista, ladata otokset koneelle, rämpätä vähän Lightroomia ja ihastella lopputuloksia. Niin innostavaa kuin Nuppua ja Jujua onkin kuvata, oman kodin moneen kertaan nähdyt nurkat saavat leukapielet välillä venymään jättimäiseen haukotukseen. Siksi tässä postauksessa ei nähdä ainuttakaan Hupsuttamon nuhjukynnystä, beigepeitettä tai kukkatapettia, vaan estradin valtaavat kolme muista blogeista tuttua tähteä.

 

Kävin viikko sitten juhlimassa kolmivuotiaan Zetor-pojan synttäreitä,
ja päivänsankari asettui vähän väliä suorastaan maalauksellisiin asentoihin.

Tässä on Miukulangelon kuuluisin teos. Söpö kuin mikä!

Voiko tätä katsetta vastustaa? No ei!

Vekkulipoika valmiina leikkiin. Huomatkaa vasemman
etutassun varpaat ja kynnet. <3

Tämmöisiä otuksia saisi piileksiä myös minun sänkyni alla.

 

Nuo silmät ja viikset ovat lumoavat! 

Kolmevuotias komistus lempipaikassaan.

Ja kyllähän siellä juhlilla oli toinenkin henkeäsalpaava ihanuus! Kunpa kamera
vain olisi tarkentanut Ilonaan eikä kahvipannuun. Joskin kohdistus on melko
hupaisa tällä tavalla. Ihan vain kuvasin kahviasetelmaa, kun yhtäkkiä
pöytään saapui juhlavieras tsekkaamaan, onko kakkua vielä jäljellä.

Ilonaa kuvatessani olen huomannut, että mustaa turkkia on vaikea
saada näkymään niin, ettei se samenisi. Onneksi Ilonan sisäinen
sädehtivyys näkyy silloinkin, kun asetukset ovat vähän hassut.

Tässä turkin samettimaisuus näkyy hieman paremmin.
Ilonakin tykkäsi päivänsankarin valitsemista leikeistä.

 

Ilonasta tosin tuntui, että leikkihetkiä tarkkailtiin...

Johan nyt, kun paparazzi ei millään jätä rauhaan!

Kiitokset vielä Analle, Zetorille ja Ilonalle kivoista kesteistä, ja terveisiä muille vieraille! Kissajuhlat ovat hauskempia kuin Putte-possun nimipäivät konsanaan, sillä puheenaiheet eivät lopu ikinä kesken eikä tarvitse pönöttää kankeasti kolttu päällä, vaan voi mönkiä rauhassa lattialla kissoille kujerrellen. 

Kissojen ihastelu kuuluu tietysti myös arkeen, ja seuraavana päivänä suhautin pyörällä Amen ja Tuiken luo. Se olikin melkoisen yllättävä visiitti, jonka pääasiallisesta sisällöstä teen vielä erillisen jutun, mutta Kissain taidekuvat Oy -osio kuuluu ehdottomasti tähän postauksen. Vai mitäpä tuumaatte näistä Ame-hetkistä, jotka tallentuivat PowerShotini muistikortille?

 

Ame huomasi, että sää oli mitä mainioin pienelle reippailulle.
Niinpä lähdimme neitosen kanssa kävelylle lähimetsään.

Pöpelikössä mentiin eikä meinattu! Kuvaaja oli vähällä pudota kelkasta.

Mitä? Haukkuiko jossain koira? Ame tahtoi mennä tapaamaan Tessua.

Onneksi oli myös aikaa poseerata.

Tässä tarkkaillaan lähestyvää kevättä.

Lopuksi Ame vielä katsoi hymyillen valtakuntaansa.
Edessä on pian monta kesäistä tutkimusmatkaa!

Kiitos kaikille kauniille malleille fotoshuuteista! :) Seuraavaksi linssi suunnataan taas kohti Hupsujen karvaisia kuonoja, pörheitä masuja ja tumppumaisia tassuja...

Tienataan, tienataan!

Nuppu ja Juju ovat ammatiltaan kokopäiväisiä arjen sulostuttajia. Ne aloittavat söpöstelynsä aamutuimaan – usein ennen herätyskelloa – ja viimeiset suukot vaihdetaan hetkeä ennen yöpuulle kapuamista. Vastineeksi rankasta raatamisestaan ne saavat täyshoidon Hupsuttamossa: vapaavalintaiset petipaikat, ahkeran kupintäytön, raikkaat wc-faciliteetit, kampaussalongin, mani- ja pedikyyrit sekä monipuolista harrastetoimintaa agilitysta kissabiciin. Mielestäni perheen taloustilanne on sievässä tasapainoissa, mutta kaksilahkeinen palvelija on toisinaan kysellyt, milloin kateilta tulee ensimmäinen šekki juokseviin kuluihin. Niitä kuulemma riittää, eikä häntä haittaisi, jos Nuppu ja Juju nakkaisivat joskus säästöpossuun killingin tai pari.
 

Elämme kovia aikoja, jos kauniin pikku kissatytön pitää upottaa
somat tassunsa mutaan ja ryhtyä raskaan työn raatajaksi.

Jujun katse lasittui kauhusta, kun selvisi, että poitsunkin
pitäisi lappaa tästä lähtien leipää pöytään.

Ennen kuin rakkaat räggärini ehtivät plärätä tarkemmin mol.fi-sivuston valikoimaa, silmiimme osui Facebookissa täydellinen ilmoitus: asuinalueellamme järjestettäisiin vuotuinen lemmikkikuvanäyttely, ja kaikkien eläinmallien kesken arvottaisiin 20 euron lahjakortti lemmikkitarvikeliikkeeseen. Voisiko se olla Nupun ja Jujun reitti omavaraisiksi katinrötkäleiksi? Lienee sanomattakin selvää, että kaivoin saman tien esiin Hupsuista mahdollisimman hupaisan kuvan ja kiikutin sen innoissani kisapaikalle. Olimme heittäneet siiman veteen ja saatoimme vain odottaa, pujottaisiko Onnetar koukkuumme muhkean palkinnon.

 

Vastassamme oli toinen toistaan komeampia turrikoita, ja Nuppua ja Jujua jännitti,
mitä Onnetar tuumaisi kisan ainoista kissoista. Olisiko kehruumoottori etu vai haitta?

Aikaa kului, ja ehdin jo unohtaa Nupun ja Jujun mannekiiniprojektin, kun jotain odottamatonta tapahtui: minua oli yritetty tavoitella lemmikkiliikkeen numerosta pari kertaa kesken työpaikan suunnitteluillan. Vielä muutaman kerran ristiin soiteltuamme sain vihdoin kuulla sen, mitä olin alkanut salaa toivoa: Onnetar oli toden totta arponut Huitsin ja Nuppanan lemmikkinäyttelyn voittajiksi! Niitä odotti Lemmikkikulmassa lahjakortti ja upea pokaali, jonka kannoin eilen kotiin ylpeyttä puhkuen.

 

Juju saapui ensimmäisenä ihmettelemään onnenkantamoista. Se ei kuitenkaan
suostu uskomaan, että kyse olisi täysin sattumasta, sillä kyllähän tuollainen
 komea ja humoristinen kieltä ja korvia lärpsyttävä kissaherra
hurmaa Onnettaren ihan väkisinkin... 

”Mää voitin mama! Oon maailman hienoin poika, eiks jeh?”

Kevättuuli saattoi puhaltaa korviini, mutta minusta
kuulosti, että Juju kuiskasi hiljaa ”My preciousssssssss”....

Ilakoimme Jujun kanssa voitosta, kunnes tajusin, ettei Nuppu ollut liittynyt seuraamme. Huolestuin aika tavalla, sillä neitokainen on yleensä kaikessa mukana häntä pörhöllään ja hurinapurinalaitteet kaakkoon väännettyinä. Ei kai mussu ollut pahoittanut mieltään jostakin?

Nuppu löytyi apeana sängyn alta, eikä edes pokaalista väikkyvä kullan kiilto
sytyttänyt ilon kipinää sen sinisiin safiirisilmiin. 

Juttelimme hetken asiasta, ja Nuppu totesi, että Jujun pokaali on hieno.

Jouduin selittämään Nupulle monta kertaa, että pokaali ja lahjakortti olivat niille yhteisesti ja vannoin, että vaikka Jujulla olikin tässä kuvassa suurhassuttelijan rooli, Nuppu on vähintään yhtä höppänä. Nupulle tuli heti parempi mieli, ja se halusi näyttää, että pystyisi loihtimaan nassulleen ihan yhtä reuhakkaita ilmeitä kuin Juitsi:

 

Kukas onkaan tällä kertaa se Tosi Höpsö, häh?

Nuppu hei, kyllä me jo uskotaan!  ❤ 

Vaikka Nuppu osaakin olla sekä hupsu että tosi höpsö, se halusi vielä poseerata pokaalin tuikkeessa söpönä ja tosi suloisena:

 

Kun Hupsujen kansallishymni kajahti soimaan, Nuppu liikuttui lähes kyyneliin.
Tämän kullan eteen tehtiin hurjasti työtä!

Koska töitä paiskiessa tulee kova nälkä, Nuppu kurkisti, löytyisikö pokaalin
pohjalta raksuja. Sieltä kurkisti kuitenkin vastaan vain kupera kissakaunotar.

Oli ihanaa nähdä, kuinka ilo palasi Nupunkin silmiin.
Ettei se vain olisi jopa hymyillyt pokaalin takana?

Kyllä vain: voittajan on helppo hihittää!

 

Nyt meidän on vielä päätettävä, mihin Nuppu ja Juju haluavat ensimmäiset itse tienaamansa rahat käyttää. Minusta vaihtoehtoja olisi loputtomasti kissanmintusta raapimaleluihin ja lempiherkuista uusiin valjaisiin, mutta käytännönläheisen (lue: kitsaan) miespalvelijan mielestä vaihtoehtoja on vain kaksi: Nuppu ja Juju saavat valita, haluavatko ne pyöräyttää pötkylöitä tyhjään vai hiekalla täytettyyn klosettiin. Niinpä lahjakorttimme vaihdetaan luultavasti Racinelin pölyttömään ja ekologiseen kissanhiekkaan. Mies lupasi piffata siihen vielä pari euroa lisää ja lohdutti kissoja, ettei takaisinmaksulla ole kiirettä.

 

Ou nou! Mitäs seuraavaksi?