Yllätyspuhdas itsenäisyyspoika

Amerikkalaisista sukujuuristaan huolimatta Nuppu ja Juju ovat melko suomalaistuneita kissoja. Vaikka Juju-vaavin ensimmäinen sana oli ”mama” ja se tietää, mitä ”honey bunny baby boy” tarkoittaa, sen emonkieli on silti suomi. Niin myös Nupun, vaikka puhuttelen sitä joskus omana ”little golden baby girlinäni”.

 

Itty bitty kitty boy!

Cutie putie smoothie girl!

Satunnaisia englantihömpötyksiä lukuun ottamatta keskustelemme aina suomeksi. Aamulla ensimmäiset kommenttini kissoille ovat yleensä ”No mutta morientes” ja ”Hui, miten kovalle te väänsitte murinalaitteet!” Mysliä suuhun mättäessäni saatan sanoa ”Nää on emon raksuja”, ja katit ymmärtävät lopettaa kerjäämisen. Kerron niille töihin lähtiessäni, että nyt kannattaa käpertyä lokoisasti kerälle ja asetella häntä puuhkaksi ympärille. Infoilen myös, milloin iskä suurin piirtein on tulossa töistä ja millaisia hiirivainoja voimme käynnistää, kun minäkin pääsen taas sorvin äärestä.

 

Juju osaa pysäyttää tämän Mickey Mousen.

Ja Nuppu tietää, että Mickey Mouse on suomeksi
”se söpö päästäinen, jonka emo toi Elma-messuilta.”

Vaikka juttelen kateille koko ajan niin suomeksi, englanniksi kuin siansaksaksikin, olin unohtanut eilen hoitaa tiedotuksen lähestyvästä juhlapäivästä. Niinpä eräs pieni kissapoika oli erittäin hämmentynyt, kun herätyskello ei kilissytkään kuudelta. Juppepuppe tuli huutelemaan meille oven alta niin sinnikkäästi (suomalainen kun on!), että meidän oli pakko laskea katit makuuhuoneeseen jo aamuhämärissä. Selitin niille, että tänään on itsenäisyyspäivä, joten kaikenlainen möykkääminen ja öykkäröinti on kiellettyä. Molemmat muruseni ymmärsivät heti yskän ja käpertyivät arvokkaasti tyynyjemme väliin nukkumaan. Juju muisti myös erään tärkeän asian: illalla on juhlat presidentin linnassa, joten turkin on syytä olla puhtoinen:

 

Juju silitti krakansa ihanan siloiseksi.

Hansikkaatkin ovat nyt tahrattomat, jotta voi ojentaa tassun
ja sanoa pressalle ja Jennille ”Hyvää itsenäisyyspäivää!”

Frakin etumukseen jäi vielä jotain kummallista vanutöhnää, jota piti karstata perin pohjin.

”Pthyi yäks! Nyt tarttis huuhdella kieli sillä kuuluisalla boolilla!”

Hyvää ja ei vain puhdasta vaan yllätyspuhdasta

 itsenäisyyspäivää teille kaikille!

Tuhannen tuliaista!

Nuppu ja Juju ovat pitäneet emoa ja iskää henkeen ja vereen kissaihmisinä. Tunne on ollut niin vahva, etteivät silloin tällöin sukista tököttävät koirankarvat tai hiuksista lemahtavat heppahöyryt ole käsitystä horjuttaneet, vaan aina on menty eteenpäin luottavaisin mielin. Mutta millaisia ajatuksia kissoissa heräsi, kun ne saivat kuulla, että isäntäväki oli lähdössä lomailemaan maailmaan, joka pyörii pallokorvaisen hiiren ympärillä?

Ai tällaisen vai?

Nuppu muistutti, miten hiirten kanssa ollaan. Ensin pitää mulkoilla,
sitten heiluttaa vähän peppua ja lopuksi täpätä niitä tassulla päähän.

Koska kissat eivät esittäneet suurempia vastalauseita, ylitimme Atlantin ja menimme mulkoilemaan Mikkiä ja Minniä Floridan Disney Worldiin.

 

Pompöösi hiiripariskunta ei tuimasta Nuppu-tuijotuksestamme piitannut,
eikä kukaan tainnut huomata pepunheilutuksiamme väenpaljoudessa.

 

En päässyt kuitenkaan täppäämään Mikkiä tassulla päähän,
koska se mokoma roikkui koko ajan Waltin käsipuolessa.

Orlandon Walt Disney World oli ihana mutta kovin Mikki-vetoinen paikka. Hupsuttamo pysyi silti koko loman oikeana Aristokatti-paratiisina. Mummi palveli, huolsi ja hemmotteli kaksikkoa kuin Tuhkimon linnan kuninkaallisia, eivätkä katit varmaan tulleet ajatelleeksi emoa ja iskää kovin usein. WhatsApp kuitenkin lauloi, ja sain jopa videomateriaalia pikku höpsyläisten puuhista. Keskustelimme esimerkiksi siitä, olimmeko vihdoin löytäneet Animal Kingdomista Pikkukissin kuuluisan puun.

 

Mummi näytti kuvaa Jujulle, ja joo-o, tämä on kuulemma juuri se puu,
josta hampupesun aikaan aina puhutaan.

Nupulla oli emolle ihan toisenlaista asiaa. Se muisti, miten emo leveili
ennen lähtöä dollareillaan, ja uteli, joko tuliaiset oli ostettu.

Sydäntäni alkoi puristaa, sillä vaikka Disney Worldissa oli myynnissä vaikka mitä houkuttelevaa, mikään ei tuntunut oikealta valinnalta kahdelle räggärinrötkäleelle.

 

Vaikka hiiret ovat kissojen ruokaa, minulle tuli hytinä,
että näistä Mikki-nekuista saattaisi aiheutua pupusilleni
vain itkupotkuripuli. Niinpä jätin ne ostamatta.

Oma vuohi olisi niin Jujun, Nupun kuin emonkin unelmien täyttymys,
mutta emme olleet varmoja, viihtyisikö tämä kaveri yhdeksää tuntia jumbojetissä.

Tällainenkin olisi ollut vekkuli leikkikaveri tylsäksi muuttuneen Feeniksin tilalle,
mutta emoa kiljutti ajatus, että lisko mönkisi aamulla Hupsujen kanssa peiton alle.

Lelupuolella valikoima ei ollut juurikaan laajempi. Pingispallot ovat
aina jees, mutta tämän yksilön rahtaaminen olisi saattanut käydä selän päälle.

Lopulta hihkaisin ilosta, sillä löysimme kuin löysimmekin vihdoin kaupan, jossa myytiin jotain myös eläimille. Toivoin, että olisimme voineet ostaa kotona odottaville nöpönenille Irvikissa-teemaisen astiaston tai Aristokatti-huiskan, mutta tarjolla oli vain itämaisia asuja:

 

Okei, sieluni silmin näin jo Nupun naukaisemassa ”ni hao” kimono yllään, mutta
onneksi mies muistutti, mitä mieltä olen eläinten pukemisesta söpöilytarkoituksiin.

Niinpä jouduimme räpiköimään rapakon yli tyhjin tassuin. Onneksi kuitenkin kävi niin onnellisesti, että kissat unohtivat materialistiset seikat, kun ovesta putkahti tuttu parivaljakko. Molemmat mussukat tunkivat meitä halimaan ja puskemaan, ja suukkojakin vaihdettiin ainakin ziljoona. Kun heräsimme keskellä yötä aikaeroa ihmettelemään, Nuppu ja Juju halusivat auttaa. Kutsuimme Teddynallepalvelun sänkyymme, ja pian kaksi lämmintä tuhisijaa nukutti meidät jatkounille. Sopu olisi antanut toki sijaa vuohellekin, mutta ehkä on silti parempi, että se ilahduttaa yhä lapsia ja lapsenmielisiä Disney Worldissa.

 

Mutta mama, kerrotaan nyt se kiva tuliaisjuttu!

Hyvä on, Juitsi, kerrotaan, kerrotaan. Vaikka kissoille ei Disney Worldista tuliaisia irronnut, laukkuuni eksyi silti pienet blogituliaiset, jotka aiomme nyt arpoa teidän lukijoiden kesken. Kyseessä on Hupsujen ihka ensimmäiset arpajaiset, joita ei ole tarkoitus mainostaa, sillä toivoisimme, että lahjan saisi joku, joka on oikeasti seurannut taipalettamme ja ilahtuu lapsenmielisestä mutta toki kissamaisesta yllätyksestä.

Toinen syy mainostamattomuudelle on, että Hupsujen virallisesta
arvontakuvasta tuli hiukan toivottua apaattisempi.

Arvontaan voi osallistua, vaikka ei Bloggeria tai muuta seurantasysteemiä käyttäisikään, mutta laitathan siinä tapauksessa mukaan sähköpostiosoitteen (sen voi laittaa minulle sähköpostillakin, jos ei halua tähän näkyville nakuttaa! Osoite on sandranypnyp (at) gmail.com), jotta tiedän, että lahja menee varmasti oikealle henkilölle, jos arpaonni suosii. Arvontaan voit ilmoittautua kertomalla kommenttiosiossa, mikä Hupsujen hassutus on jäänyt parhaiten mieleesi. Meitä tämä tieto kiinnostaa, jotta saisimme vähän näkemystä siitä, millaisista jutuista pidätte eniten ja minkä sorttista hömpötystä tulitamme aalloille aina, kun suinkin ehdimme. 

 

Nuppu tsekkasi, että pussissa ei ole sisiliskoa tai kimonoa, joten ei syytä huoleen!

Arvontaan voi ilmoittautua lauantaihin 14.5.2016 klo 23:59 asti (Nuppu tuijottaa sekuntikelloa ja painaa tuossa kohden stoppia), ja arvontatulos paljastetaan jo seuraavana päivänä, koska olemme niin malttamattomia, ettemme kykenisi panttaamaan moista jymyuutista päivää kauemmin.

 

Jujukin tietää, mitä Disney-pussi on syönyt, vaan eipäs kerro,
jotta voittaja saisi yllättyä. Toivottavasti iloisesti!

Toivotamme kaikille tasapuolisesti onnea arvontaan, ja itseänikin vähän jännittää, 

ketä Hupsuttamon Onnetar tai Onnenpekka suosii!