Sataykköset yllä

Tänään on Suomen sadasensimmäinen synttäripäivä, ja vaikka Nupulle ja Jujulle ei tullut tänäkään vuonna kutsua linnaan, mikään ei estä niitä pukemasta ykkösiä ylleen. Itsenäisyyden ja kissamaisen itsepäisyyden lisäksi ne juhlivat myös sitä, että emo ja iskä ovat pitkästä aikaa hetken muissa maisemissa ja Mummi Poppanen on tilattu kattien juhlaemännäksi.

 

Kyllä Jujun kelpaa olla Mummin itsenäisyyspäivädeittinä!

 

Komean kissaherran kostyymi on hieno kuin
pingviinien frakki tai punatulkkujen saketti.

Ja jos kättelee Mummia oikein nätisti,
 saa ihan varmasti jonkin ylimääräisen namin.

Juhlien pörröisin daami taas nimetään kultaisen ruusun ritarittareksi.

Miten sattuikaan – Nuppu on kaikkein somin karvaturri!

Kun kruunajaiset ovat ohi, Nupulla olisi enää yksi toive...

...jonka Mummi kyllä kuuli: perisuomalainen herkkuillallinen.

Ihanaa itsenäisyyspäivää teille lukijoille! <3

Kissat juhlatuulella

Nuppu ja Juju ovat jo vuosien ajan odottaneet kutsua Linnan juhliin. Ne osallistuisivat karkeloihin somasti rusetti kaulassa ja pudottelisivat punaiselle matolle juhlallisia karvatuppoja. Ehkä siitä syystä presidentti ei ole vielä nakannut kattejani itsenäisyyspäiväkutsulla, mutta digipostilaatikkoomme pölähti onneksi jotain paljon parempaa: kutsu oikean kuningattaren syntymäpäiväjuhliin. Tassulinnan Pepsi täyttäisi pyöreät kymmenen vuotta ja pyysi juhlapaikalle edustusta myös Hupsujen valtakunnasta. Mutta kuka meistä lähtisi kuninkaallisiin kesteihin?

 

Nupun mielestä tämä nassu vie voiton. Nuppu 12 pistettä.
Flowerbud twelve points. Nupet duuuz puäng.

Myös räppäri Juju olisi ollut halukas lähtemään Tampereelle
ja lurauttamaan Pepsille kuninkaallisen joujou-balladin.

Pohdintojen aikana kumpikaan kateista ei kuitenkaan kyennyt vakuuttamaan minua siitä, miten ne saisivat riittävän tukevan otteen kakkulapiosta tai kykenisivät pupeltamaan herkkuja ilman plörähtävää vatsaa. Niinpä lopputulos olikin mama duuuz puääng!

 

Helatorstaina kakkulapion puikoissa nähtiin siis Hupsujen emo!

Tassulinnan pöydät notkuivat kissamaisten herkkujen painosta...

...ja laseihin kaadettiin tietenkin juhlien kuplivaa teemajuomaa eli Pepsi Maxia.

En tiedä, kuinka synttärisankari Pepsi olisi reagoinut, jos Tassulinnaan olisi töpötellyt kaksi hellepäivän puffauttamaa räggäriä, mutta kuningattaren suhtautuminen räggärianoppeihin ja muihin kissatäteihin oli ihailtavan rohkeaa. Pepsi kiiruhti meitä heti eteiseen vastaan ja oli selvästi mielissään paketeista, joita se pääsi avaamaan. 

 

Häly ja vilinä eivät häirinneet 10-vuotiasta neitosta,
vaan se oli täydellinen emäntä.

Pepsi vastasi itse myös juhlien viihdepuolesta
ja kilautti kelloa, kun esitysten oli määrä alkaa.

 

Tunsin syyllisyyden piston, kun ohjelmistossa oli agilityä.
Juju olisi takuulla halunnut olla menossa mukana!

 

Nuppua taas mietin, kun Max esitti meille pallon kieritystä maaliin.
Jos Max joskus haluaa tulla Hupsulan valtakuntaan, Nuppu voi virittää
niille yhteisen passionfutismatsin!

Ja mitä Maxin asuun tuli, se oli juuri niin charmantti
kuin Linnan juhlissa kuuluukin olla.

 

Herrasmies hurmasi Hupsujen emon pienillä huomaavaisilla eleillä.
Max ei suinkaan kököttänyt pelkästään vihreässä salissa, vaan kiersi 
tasaisin väliajoin varmistamassa, että kaikilla oli mukavaa.

Visiitti Tassulinnassa oli juuri niin ihana kuin olin toivonutkin, ja kerroin siitä tietenkin yksityiskohtaisesti Nupulle ja Jujulle. Nyt ne odottavat uusia juhlia ihan vain kissojen kesken.

 

Nuppu on mukana! Se hyppelisi mielellään kissanpolkkaa niin
Cocon, Maxin, Bélan, Zetorin, Sulon, Börjen kuin muidenkin
blogikissakamujen kanssa. 

 

Räppäri-Juju taas löytyisi linnan jatkoilta levyjä scratchaamasta.
Vai mahtaisivatko tytöt kutsua sen tanssimaan Toffeekissan tangoa...?

Yllätyspuhdas itsenäisyyspoika

Amerikkalaisista sukujuuristaan huolimatta Nuppu ja Juju ovat melko suomalaistuneita kissoja. Vaikka Juju-vaavin ensimmäinen sana oli ”mama” ja se tietää, mitä ”honey bunny baby boy” tarkoittaa, sen emonkieli on silti suomi. Niin myös Nupun, vaikka puhuttelen sitä joskus omana ”little golden baby girlinäni”.

 

Itty bitty kitty boy!

Cutie putie smoothie girl!

Satunnaisia englantihömpötyksiä lukuun ottamatta keskustelemme aina suomeksi. Aamulla ensimmäiset kommenttini kissoille ovat yleensä ”No mutta morientes” ja ”Hui, miten kovalle te väänsitte murinalaitteet!” Mysliä suuhun mättäessäni saatan sanoa ”Nää on emon raksuja”, ja katit ymmärtävät lopettaa kerjäämisen. Kerron niille töihin lähtiessäni, että nyt kannattaa käpertyä lokoisasti kerälle ja asetella häntä puuhkaksi ympärille. Infoilen myös, milloin iskä suurin piirtein on tulossa töistä ja millaisia hiirivainoja voimme käynnistää, kun minäkin pääsen taas sorvin äärestä.

 

Juju osaa pysäyttää tämän Mickey Mousen.

Ja Nuppu tietää, että Mickey Mouse on suomeksi
”se söpö päästäinen, jonka emo toi Elma-messuilta.”

Vaikka juttelen kateille koko ajan niin suomeksi, englanniksi kuin siansaksaksikin, olin unohtanut eilen hoitaa tiedotuksen lähestyvästä juhlapäivästä. Niinpä eräs pieni kissapoika oli erittäin hämmentynyt, kun herätyskello ei kilissytkään kuudelta. Juppepuppe tuli huutelemaan meille oven alta niin sinnikkäästi (suomalainen kun on!), että meidän oli pakko laskea katit makuuhuoneeseen jo aamuhämärissä. Selitin niille, että tänään on itsenäisyyspäivä, joten kaikenlainen möykkääminen ja öykkäröinti on kiellettyä. Molemmat muruseni ymmärsivät heti yskän ja käpertyivät arvokkaasti tyynyjemme väliin nukkumaan. Juju muisti myös erään tärkeän asian: illalla on juhlat presidentin linnassa, joten turkin on syytä olla puhtoinen:

 

Juju silitti krakansa ihanan siloiseksi.

Hansikkaatkin ovat nyt tahrattomat, jotta voi ojentaa tassun
ja sanoa pressalle ja Jennille ”Hyvää itsenäisyyspäivää!”

Frakin etumukseen jäi vielä jotain kummallista vanutöhnää, jota piti karstata perin pohjin.

”Pthyi yäks! Nyt tarttis huuhdella kieli sillä kuuluisalla boolilla!”

Hyvää ja ei vain puhdasta vaan yllätyspuhdasta

 itsenäisyyspäivää teille kaikille!