Hupsuttelua jo vuodesta 2013!

Tasan kahdeksan vuotta sitten tapahtui merkittävä juttu: tähän blogiin ilmestyi uudenkarhea postaus, jossa tutustuttiin karvapalleroihin nimeltä Nuppu ja Juju. Kutsuin silloin itseäni myös ensimmäisen kerran julkisesti kissaemoksi (tosin kainosti heittomerkkien kera, etten saisi heti kättelyssä höperön mainetta) ja julistin innosta puhkuen, että kullanmurujeni puuhista riittäisi kerrottavaa ainakin sadaksi vuodeksi. Ja niin riittääkin, sillä vaikka kirjoitustahtini onkin vähän etanaistunut, Nuppu ja Juju tarjoavat onneksi ihan yhtä paljon hellyyttä ja hupia kuin aina ennenkin. Siksi tulimme tänään naukaisemaan teille uskollisille lukijoillemme juhla-miaun, joka pitää sisällään lupauksen, että Hupsujen blogi on ja pysyy!

 

Juhlimme tänään kera kukkien ja ihanan taideteoksen!

  

Varmaan arvaattekin, että maalauksen on tehnyt suosikkitaiteilijamme,
emon lahjakas kummityttö! <3

 

Juitsi ja Nuppu ihailivat taulun yksityiskohtia, ja emoa hellytti,
miten molempien mussukoiden luonne näkyy siinä niin hyvin.

 

Nupun mielestä mietelause oli niin osuva...

 

...että iso halipönkkäys oli enemmän kuin paikallaan!

Kiitos jälleen kerran kummitytölleni - ja kaikille teille ihanille lukijoille, jotka seuraatte yhä blogiamme! <3 Enpä silloin kahdeksan vuotta sitten arvannut, miten paljon blogin kautta voisi saada hyviä ystäviä.

 

Tekin olette kullankalliita! <3

Pöhkö, pöhkömpi, kissaemo!

Jos erakoitumista edistävästä pandemiapöpöstä on etsittävä jokin positiivinen puoli, niin se on ehdottomasti kissaemouden intensiteetin eksponentiaalinen kasvu. En ole koskaan ollut mikään ”normityyppi, jolla muuten on kaksi kissaakin” – vaan Nuppu ja Juju sekoittivat pääni heti ensi näkemältä – ja kun rakkaista karvanassuista tuli yli puoli vuotta sitten myös lähikollegoitani, kissahöperyys vain kasvoi entisestään. Onneksi lähipiirini hyväksyy tämän hulluuden kenties hellyttävimmän muodon kiinteäksi osaksi minua, ja purskahdinkin nauruun, kun ystäväni lähetti WhatsAppissa kuvan, joka jostain kumman syystä toi hänen mieleensä minut:

 

Viestin saapuessa olin viltin alla läppäri sylissä, Juju jalkojen päällä, Nuppu viekussa
ja kissakahvikuppi "tassussa". Ketään tuskin yllättää, että ylläni oli kissahuppari
tai että vietin jälleen yhden täydellisen perjantai-illan juurikin näin!

Näytin kuvan tietysti myös Nupulle ja Jujulle, ja mietimme yhdessä, mitkä ihmeen kissaemovakoojat ovat kurkkineet ikkunoistamme sisään ja seuranneet Hupsuttamon etäarkea. Se selvisi eilen, kun saimme karvaisiin hyppysiimme alkuperäislähteen:

Kirjan nimeltä ”Kreisi kissaleidi” (Kirjapaja, 2020, suom. Vilhelmiina Koho).

 

Löysin itseni (ja Hupsut) AIKA monelta aukeamalta!

 

Tässä esimerkiksi nau’un Jujulle salaisuuksia.

Oikeassa elämässä hulluuteni venyy myös astetta pidemmälle: uusin hömpötyksemme on valssin tahtilajissa esittämäni harjauslaulu, jonka lurautan joka aamu Jujulle samalla, kun suin siitä parturintuolissa silokarvaisen pikku herrasmiehen.

Näin se biisi alkaa: ”Minä haajaan minun kissaa, minun pikkuista kissaa…”

Kissaleidikirjassa puhutaan muistakin tutuista ja tärkeistä jutuista, kuten ahkerasta teippiharjaamisesta, kisuvauvan ekasta hiekkiskakasta ja näppiksen päällä loikoilusta. Siinä köllötellään kissojen kanssa sängyssä pariinkin otteeseen, ja vaikka eräs julmuri mies ei vieläkään päästä Nuppua ja Juitsia yöksi makkariin, aamuisin säännöt sentään muuttuvat ja tilanne näyttää tältä:

 

Kuvitelkaa mustan kissan tilalle Nuppu otsa otsaani vasten.
Juju on aina jaloissani tai peiton alla, ja kännykkä loimottaa
sängyn ulkosyrjällä, kunnes torkkuajastin pilaa nirvanan.

Ja hei, tietenkin kunnon kissaemolla on oma äiskämuki!

 

Plus pari muuta teemaan sopivaa…)

Vaikka etäily sopii kreisille kissaleidille kuin katit ja kirjat kainaloon, on pakko silti tunnustaa, että odotamme jo aikaa, jolloin tämä typerä tauti nujerretaan ja pääsemme tapaamaan teitä muita ihanan kahjoja kissamameja ja -isiä ja juhlimaan karvaturriemme merkkipäiviä esimerkiksi tähän tapaan:

Kissanhiekkiskakku maistuisi jo!

Kiitos vielä ystävälleni tästä ihanasta hyvän mielen kirjasta, joka on selvästi
kreisien kissaleidien rakkaudella tekemä toisille yhtä pöhköille lajitovereille! <3

Kirjoista puheen ollen, olisiko teistä kiinnostavaa, jos tekisimme postauksen myös uusimmasta nuortenkirjastani, jonka valmistumista Nuppu ja Juju ovat edistäneet lämmittämällä jalkojani ja kehräämällä kauniita säestysääniä?

 

Se on yläkouluikäisille suunnattu nuortenromaani musiikin maailmasta,
ja sunnuntaihin 25.10. asti sitä voi tilata kustantajalta kirjamessuhintaan täältä.

Iloista syksyn jatkoa kaikille!

Miau, mamit!

Sanotaan, että ragdollit ovat kissoja, jotka pysyvät ikuisesti pentuina, ja sen olen itsekin saanut ilokseni huomata. Vaikka vuosia on jo vierinyt yksi jos toinenkin, Nuppu ja Juju eivät tunnu saavuttavan ikää, jolloin olisi noloa nenuttaa mamaa muiden nähden tai luopua söpöistä sylittelyistä. Se on minusta kissaemona tietysti ihaninta maailmassa, ja tänään Hupsuttamossa on vietetty äitienpäivää hyvin hempeissä halitunnelmissa.

 

Juju malttoi odottaa melkein aamukahdeksaan ennen kuin
luikautti serenadin makkarin oven alta ja toi äiskälle kukkasen.

Nupun mielestä Juitsin olisi pitänyt tuoda enemmän kukkia.
Yksi Mummi Poppaselle, toinen Läntiseen Mummulaan
ja kolmas Nupulle. Koska Nuppu vain on niin ihana.

Äitienpäivän lisäksi juhlimme tänään myös blogimme viidettäsadatta postausta. Alussa hupsutimme niin usein, että moisen rajapyykin olisi kuvitellut tulevan vastaan parissa kolmessa vuodessa, mutta aikaa myöten emon sormet ovat hakeutuneet näppiksen sijaan yhä useammin Nupun ja Jujun turkkia rapsuttamaan.

 

”Ja se on ainaskin mun mielestä ihanaa!”

Nupunkin näkemys on helppo päätellä, kun tutustuu uusimpaan hassutukseen, joka juolahti eilen mieleeni, kun katselin sängyn päällä nyyköttävää Nuppua.

Ilmiselvä karvapäärynä! Ei tippaakaan raaka
vaan täydellisen pehmoinen ja herkullinen!

Hoksasin, että keittiössä oli yksi Nupun sukulainen, ja esittelin sen ensin Jujulle.
”Ihan on samat mittasuhteet. Iiiiso peppu ja pieni pää”, Juju tokaisi.

 

Meitä huvitti Huipsin kanssa, mutta Nuppu otti hatkat. Onhan se
Miss Ragdoll World eikä mikään Miss Perfect Pear.

Seuraava kaverikuva ei onnistunut yhtään paremmin.

Niinpä sysäsin kameran käsistäni ja muistutin Nuppua, että päärynä on lempparihedelmäni ja Nuppu rakkainta ja kauneinta mitä on. Ja silloin Nuppukin suostui päärynäpotrettiin:

 

Kuin kaksi marjaa.

Ja leikkisiäkin molemmat!

Me Hupsut lupaamme jatkaa postailua edelleen – ties vaikka saisimme joskus tonninkin täyteen!

 

Puhuiko joku tunasta?

Mutta nyt: onnea kaikille äideille, isoäideille, kissaemoille ja emokissoille!
Erityisonnittelut Naukulaan pienokaisiaan hoivaavalle Hertalle
ja Just Kittying -blogin lempeälle Cinnalle!

Haluamme myös lähettää lohduttavat hurinat Frieden ja Neron emoille. <3
Meillä on ikävä rakkaita blogikamuja, ja Friede ja Nero ovat aina meidänkin sydämessämme.