 |
| ”Äiskä hei! Meillä on tylsää. Me halutaan lemmikki!” |
 |
| ”Joku pieni ja söpö, jonka kanssa voi puuhastella kaikkea kivaa.” |
Mietin pääni puhki, mistä tempaisisin kateille sopivan leikkikaverin, mutta joskus sentään elämässä käy niinkin, että asiat vain loksahtelevat itsestään kohdilleen. Ja nyt oli sellainen kerta. Pienten kissojen unelmasta tuli totta eräänä helteisenä heinäkuun iltapäivänä, kun kokkasin herkulliselta tuoksuvaa tofu limonelloa. Sitruksiset aromit nimittäin houkuttelivat paikalle erään, joka sai laiskannuupeat hikikatit havahtumaan uuteen kukoistukseensa.
 |
| Siinä se on! Nupun ja Jujun lemmikki: vekkuli kärpänen nimeltä Rane. |
Kuumuus ei enää kiskonut kylkeä lattiaan, vaan onnelliset pikku räggärit säntäsivät leikittämään Ranea ja hoivaamaan sitä. Riemua kesti yllättävän pitkään, kokonaista neljä päivää. Viidentenä päivänä siivekäs ystävämme kuitenkin loisti poissaolollaan. Tiesin, että jotain oli vinossa, kun se ei saapunut enää jelppimään minua ruoanlaitossa. Huoli oli suuri, mutta päätimme ajatella niin, että auringon ensi säteiden hellässä valossa Rane oli suikannut uinuvien kissojen otsalle suukot, sanonut ”adjöö mesamii” ja livahtanut ikkunanraosta uusiin seikkailuihin.
 |
| Ja kun yksi lemmikki lähti, toinen koputteli jo ikkunan takana! Virkeä talitintti herätteli meidät hyppelemällä ikkunalaudalla ja kallistelemalla Jujulle päätään. |
 |
| ”Me ois kutsuttu se sisään mutta emo sanoi, että lemmikkien lemmikkikiintiö oli tullut jo täyteen tämän kesän osalta. Höh.” |
Onko teillä kavereilla käynyt kylässä surisevia pörhiläislemmikkejä?
