Uudenvuodenpörriäinen

Vuoden viimeisenä päivänä Nupun ja Jujun äiskä on ollut melkoinen rähmäräpylä. Tallasin aamulla vahingossa Nupun hännälle (onneksi typsy rääkäisi ”mmmäh!” ennen kuin ehdin vierittää varpaille yhtään painoa!), unohdin lompakon kotiin ensimmäisellä kauppareissulla, missasin ostoslistan tärkeimmän reseptiainesosan toisella kauppareissulla ja pudotin kolmannen ostoskiekan jälkeen vitamiiniporetabletit lattialle niin, että ne murenivat pitkin keittiötä. Vähän hirvitti kaivaa esiin kameraa, mutta kun tarpeeksi monta kertaa mokeltaa, sähläyksen vastapainoksi jonkin ohjelmanumeron on kerrassaan pakko onnistua. Niin kävi virallisen uudenvuodenkuvauksemme kanssa, ja sain supersuloista kuvamateriaalia kullanmuruistani, jotka ovat tuoneet iloa elämääni joka ikinen päivä tänäkin vuonna.

 

Päivänsäde numero yksi: Ihana Nuppu, joka ei tarvinnut tötteröä kertaakaan koko vuonna!

Ja maman kultapusupoika Juju, joka oppi taas vuoden aikana paljon uljaita temppuja!

Kun viralliset potretit oli otettu, päästin Hupsujen uuden suosikkilelun vauhtiin...

”Kiitti, Mummi! Tää on tosi kiva!”

Juju pyydysti otusta kieli keskellä suuta.

Välilä näytti siltä kuin Jujulla olisi ollut IIISO riippanenä. 

 

Mutta eihän se mikään nenä ollut vaan söpö uudenvuodenpörriäinen!

Kun Nuppu huomasi pöristeliijän, se lipaisi söpösti huuliaan. Oliko suunnitelmissa suukko?

 

No ei tod!!! Vaikka Nuppu näyttää kävelevältä pehmolelulta,
se on oikeasti savannien hurja saalistaja! GRRAUH!

Pöfföleijona houkutteli pakenevan pörriäisen tassuetäisyydelle...

...ja sitten seurasi se piirretyistä tuttu mätkiminen, minkä takia muuten niin
söpö ja harmiton filminpätkä saa K7-väkivaltamerkinnän. HAJAA! THUMP!

Ennen kuin Hupsujen uudenvuodenjuhlat yltyvät yhtään hurjemmiksi, haluamme hempeyttää
 menoa viiksikarvan verran ja kiittää teitä lukijoita kuluneesta vuodesta.

Siihen on mahtunut paljon kaikenlaista, mutta päällimmäiseksi on
jäänyt mieleen kissablogiyhteisön lämpö: toisia tuetaan niin iloissa
kuin suruissakin - Bloggerissa, Instassa, Facessa ja mikä parasta
Ihan Oikeassa Maailmassakin. Olette ihania ja tärkeitä! <3

Me Hupsut lähetämme teille nyt pehmoisia, helliä kehräyksiä
ja toivotamme hyvää oloa, toiveiden täyttymistä, lämpöä ja rakkautta
niin ihanien eläin- kuin ihmisystävienkin seurassa!

 Ihanaa uutta vuotta 2020! Pysyttehän meidän seurassa vastakin?

Säihkyvät joulupehmot

Miten ihanaa onkaan herätä aattoaamuna Nupun hupsuihin peittotutkimuksiin – pieneen suklaanruskeaan kuonoon, joka tökkii täkkiä, nostelee sitä ja etsii sopivaa reittiä untuvapeiton uumeniin. Autoin hellän joulupupun seitsemän maissa kainalooni, ja nukuimme vielä jatkopalaunet kolmeen pekkaan, sillä Juju köllötti tietenkin jalkojeni päällä. Nousimme vasta lähempänä yhdeksää aamupuurolle ja possunsuikaleille (saatte arvata, kuka söi mitäkin) – ja nyt vain odottelemme neljättä perheenjäsentä kotiin aattoa juhlimaan. Tunnelma on jo kissamaisen letkeä ja rento, joten kovin vauhdikasta menoa meistä ei enää irtoa. Niinpä julkaisemme tänään vain leppoisat jouluposeerauksemme ja toivotamme niiden myötä teille lukijoille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua!

 

Juju luki, että nyt olisi aika säihkyä!

Niinpä se kiillotti kylkensä...

...häikäisi hienolla hypyllään...

...ja esitteli jouluisan pehmoposeerauksen.

Yritin tietysti houkutella Nupunkin yhteispotrettiin, mutta sillä oli mielessään vain jouluherkut.

 

Niinpä yhteispotretista oli turha tänä vuonna haaveilla. Juju kantoi kortensa kekoon näin!

 

Ja niin Juippi selvitti tiensä viralliseksi joulukorttikatiksemme.

 

Kun Nuppu oli saanut vatsansa täyteen, siitäkin saatiin pari joulusöpöstelykuvaa.

 

Kaksi pehmoista joulutyynyä. Kumman ottaisit kainaloosi?

 

Kun ilta hämärtyy, Hupsut alkavat odottaa Joulukollia.
Ne ovat olleet kiltisti taas koko vuoden, joten jotain pientä
ihanaa on varmasti tulossa. <3

Leppoisaa jouluaattoa, ystävät! <3 Ja kiitos jälleen yhdestä yhteisestä vuodesta!

Jujun joulutemput

Joululomamme alkaa tänään, mutta lähden suoraan töistä sukuloimaan. Jujun mielestä idea ei ole kovin mahtava, koska emon jalat olisi kiva pitää oman lämpimän ragdoll-kropan alla 24/7, mutta lupasin, että jouluaattona vaivumme kissasymbioosiin, joka kestää loppiaiseen asti. Kun lisäksi vielä kuvasimme teille seuraajille touhukkaan jouluvideon, niin Juju kehräsi riemusta. Pääsihän se näyttämään hidastettuna uuden bravuuritemppunsa…

 

HURJALOIKAN!

 

Jihaa! Tämä ei sovi herkkähermoisimmille kermapeppupupuille!

Videomme tarkoitus on tuoda teille iloista joulumieltä ja muistuttaa armeliaisuudesta: kaiken ei tarvitse olla tip top ja täydellistä. Mokiakin sattuu, ja niistä mennään eteenpäin viikset vipattaen ja kuono linssissä. Joskus joutuu yrittämään parikin kertaa ennen kuin onnistuu - eikä aina suju silloinkaan. Ja arvatkaa mitä? Sekään ei haittaa. Ollaan siis hyvällä tuulella ja nautitaan joulusta rakkaidemme kanssa!

 

Itsenäisyysbanaani

Tänään on taas kerran Suomen synttäripäivä, ja koska Hupsuille ei vieläkään läpsähtänyt kutsua linnaan, olemme bilettäneet ihan vain oman jengin kesken kotosalla. Voisi kuvitella, että kaikki olisi tänään ylevää ja sinivalkoista, mutta ei – teemamme on huomattavasti eksoottisempi. Ja ironista kyllä sinikeltainen!

 

Tadaa! Hupsujen harras itsenäisyysbanaani!

En olisi ikinä kuvitellut, että pikku hampaiden moneen kertaan rei'ittämä kissanminttuhedelmä nousisi vielä uuteen kukoistukseensa, mutta niin se vain onnistui luomaan kulahtaneen ja moneen kertaan nuuhkitun nahkansa, kun sidoin sen ympärille pakettinarua.

 

Jopa Purpelo innostui tömistämään perääni,
kun juoksin asuntoa ympäri bansku kintereilläni.

 

Lopulta Nuppu ojensi tassunsa ja toivotti Banskulle läimäyksen kera hyvää itsenäisyyspäivää.

Eikä tässä suinkaan kaikki päivän banaanit, sillä itsenäisyyskahvihetkeämme ilahduttivat kummityttöni isän Japanista tuomat banaanileivokset:

 

Ne ovat pehmoisia pötkylöitä – melkein yhtä palleroisia kuin Nuppu ja Juipsi.

 

Niin ihanalta kuin Japanin banskut tuoksuvatkin, ne eivät ole pienten kisujen ravintoa.

Toisin kuin tämä Abu-apinan nassuttama päivän virallinen juhlamakupala!

Hupsut jatkavat nyt banaanipirskeitään ja toivottavat teille kaikille
oikein ihanaa itsenäisyyspäivää! ♥

Sankarikissa Nuppu

Vuosittain jaetaan mitaleita rohkeille lemmikeille, jotka ovat pelastaneet omistajiaan vaikka minkälaisista pinteistä. En ole varma, hoksaisivatko Nuppu ja Juju suojella minua, jos vessanpöntöstämme kömpisi asuntoomme kaksimetrinen krokotiili tai keltahampainen rotta, mutta yksi asia on varmaa: Nuppu on todellinen sankari. Nimittäin sarjakuvasankari!

 

Kuka tarvitsee Ressua, Pollea tai Karvista, kun meillä on kuvankaunis Nöppis?

Se loikoilee ihanan pinkin koirankoppinsa katolla... vai tulppaanipellolla?

Ja rouskuttaa ahnaasti kauraa... tai siis lasagnea... ei kun possunsydäntä!

Sarjakuviin Nuppu sujahti viikko sitten, kun kummityttöni ja hänen perheensä oli meillä kissoja paijaamassa. Nuppu-neitokaista tarkkailtiin visiitin ajan taiteilijan silmin, ja hetki ennen yhteisen päivän päättymistä saimme lukea seuraavanlaisen loistosarjiksen:

 

Mistä tämän lehden voi tilata? Ja onko sen nimi Nuppuhullu, Villinuppu vai Nöppönen?

Sarjista on luettu Hupsuttamossa monen monituista kertaa, ja aina se vain naurattaa ja hellyttää, sillä mukaan on saatu jotain niin kovin nuppumaista. Eikä Juitsikaan ole jäänyt paitsioon, sillä saimme tuliaisena toisenlaisen taideteoksen, jossa pieni poikamme on tällä kertaa muutenkin kuin piilossa sängyn alla:

 

Maalauksessa Jujulla on ihana pipo, jonka Nuppukin varmasti hyväksyy!

Saakohan Juju lainata Nupun punaista laatikkoa lentoretkilleen?

Suuret kiitokset taiteilijalle näistä huippuihanista taideteoksista 

ja luvasta julkaista ne täällä blogissa! Kuinka moni teistä 

lukijoista haluaisi ahmia lisää Nuppu-sarjiksia? :)

Reportaasia odotellessa

Hupsuttamossa on sattunut ja tapahtunut taas kaikenlaista jännää: Juju on oppinut uuden tempun, verhotanko on rojahtanut lattialle (ihme kyllä ilman kissain avustavia töppösiä), Nöppis on penkonut keittiönlaatikoita ja pöydälle ilmestyivät uudet, yltiötrendikkäät Muji-tabletit, mutta missä viipyy raportti? Sitä sopii miettiä. 

Eikä auta kuin odotella. Hopi, hopi, äiskä!

Ei ihme, jos lopulta tulee iso haukotus tai ”häyyyssihiiri”
niin kuin meilläpäin sanotaan!

Katit kauhujen kammiossa

Olen ollut viime aikoina hurjan kiireinen, ja vaikka olen omistanut kaiken kotonaoloajan Hupsuille, en ole ehtinyt kuvata niitä yhtä paljon kuin ennen. Tänään kaivoin kuitenkin kameran esiin, ja mitä muistikortille tallentuikaan? Ei ainakaan pehmoisia, hyväntuoksuisia räggärinpalleroita vaan melko nuhjuisia mörrimöykkyjä, jotka olivat omiaan nostattamaan Hupsuttamon halloween-kertoimia.

 

Kamera ihan särähti, kun rähjäinen Nuppu-neiti lösähti sen eteen.

Juitsikaan ei ollut komeimmillaan, vaan turkki lemahti hiukan tunkkaiselta.

Niin hauskoja kuin haamut ja hajut halloweenina ovatkin, halusin kuitenkin jättää juhlapyhän taaksemme raikkaissa merkeissä. Niinpä karvamonsterit joutuivat puikahtamaan yksi kerrallaan kauhujen kammioon, jossa lotisi ja vaahtosi.

 

Kuurasin Jujun melkein näkymättömäksi!

Kuivaushuoneessa käyskenteli kummituksia kahdella jalalla! 

Käkättipä siellä kammottava noitakin!

Föönauspisteellä hillui päätön pupu!

Noidan kattilasta nousi onneksi herkullinen rohkeusliemen lemu...

 

Juitsi kulautti ryypyn kitusiinsa, ja heti tuntui paremmalta. Huh!

Seuraavaksi Nupulla oli edessään kauhujen kammio, mutta sillä oli toisenlainen taktiikka kuin Jujulla: se järjesti emolle sarjan erikoisia halloween-säpsyjä. Ensimmäinen koitti heti lotinan alkaessa. Nuppu roikotti oikeaa etutassuaan onnettoman näköisenä. Kun törppäsin tassua etusormellani, se heilui velttona kuin ylikypsä spagetti. Ehdin jo pelätä, että tassu oli mennyt sijoiltaan tai peräti irronnut, mutta silloin Nuppu yhtäkkiä jännitti lerppatassunsa, tarttui sillä leggingseihini ja hinasi itsensä reiteni päälle! Nupun akrobatiataidoilla temppu on verrattavissa nuorallakävelyyn pilvenpiirtäjästä toiseen, joten olin äimistynyt – ja litimärkä, sillä vasemman käden suihkusihtaukseni meni säikähdyksestä pahasti pieleen. Lopulta onnistuin muiluttamaan Nupun takaisin lattialle huuhtelua varten, mutta helppoa se ei ollut.

 

Eikä Nuppu päässyt vieläkään pois kauhujen kammiosta!

Neitokainen ei ollut hetkeäkään paikoillaan, kun föönasin sitä. Se kiehnäsi minussa
kiinni niin tiiviisti, että loputkin vaatteistani vettyivät.

Lopuksi Nuppu väänsi kummitusimurin täysille ja siivosi hammajaiset kylppäristä.
Olimme märkiä mutta helpottuneita.

Paras hetki koitti, kun ovi avattiin, ja kaksi puhdasta kissaa kohtasi toisensa.
Eikä meillä haiskahda enää ollenkaan halloweenilta!

Iloista pyhäinpäivän jälkeistä aikaa ja talven alkua teille lukijoille! <3