Tällä viikolla uutisissa on vilahdellut jänniä eläimiä: pullonokkadelfiinejä. Niitä on jostain syystä uiskennellut Saaristomerelle, ja tapahtuman välitön seuraamus on, että Nuppua on alettu kutsua pullakuonoksi. Se on meistä kuvaava nimi monessakin mielessä: delfiinit ovat söpöjä, ja niin on Nuppukin. Delfiinien nokka on pullomainen ja Nupun palleroinen kuin vasta pyöritelty kanelipulla. Olemme myös varmoja, että Nuppu vetää delfareille vertoja myös älykkyydessä, vaikkei sillä vielä olekaan tohtorintutkintoa takatassussa. Todistaaksemme Puffikissan (ja sen luikeromman) ÄO:n virittelin Hupsuille pienen aivopähkinän, jonka Roope ja Ilmo tässä taannoin jo hienosti selvittivät...
Puup, Pullakuono! Ootko valmis Mensa-testeihin?
Koe meni siis niin, että keittiön ja eteisen väliseen oviaukkoon viriteltiin elmukelmua Huppanoiden huomaamatta. Sitten katit kutsuttiin paikalle ja ihan vain tarkkailtiin, kuinka nopeasti varsinkin Pullakuono a) keksisi tulla eteiseen ja b) selvittäisi tiensä luokseni näkymättömän seinän toiselle puolelle.
Lähtötilanne oli siis tämä.
Enempiä paljastamatta on aika siirtyä videotallenteen pariin:
Kuten huomata saattaa, Hupsut eivät ole pelkkää söpöä ulkokuorta vaan karvaisissa pikku päänupeissa raksuttaa hyvinkin tehokkaat aivorattaat – toisilla vähän vauhdikkaammin kuin toisilla.
Tässä Nupun ilme, kun se kuuli oman aikansa. Ups.
Pullakuonolla on kuitenkin selitys, jonka emokin haluaa teille nyt kertoa: sillä välin, kun Juippi suoritti tehtävää, Nuppu tankkasi toisella ruokakupilla.
Kuka sitä massu pullollaan mitään älypelejä jaksaisikaan rämpsyttää?!
Paitsi tämä pikku pinko!
Tämän postauksen loppuun Nuppu toivoi myös kummityttöni taiteilemia Nuppu-lehden sarjiksia, joissa on hienosti todistettu myös neitosemme fiksua, filmaattista ja nokkelaa puolta:
Kovin moni katti ei osaa enkkua, mutta Nupulta se (melkein) sujuu!
Haaverin sattuessa tarvitaan välillä tämäntapaista älliä!
Ja ettei tässä vain höynäytettäisi perheen bordercollieta!
Näinä eristyksen aikoina moni sohvapottu on potkaissut itsensä liikkeelle virtuaalisin apukeinoin. Minäkin olen yrittänyt pitää peruskuntoani yllä osallistumalla Jujun kanssa netin kautta tehokkaille barre-tunneille. Siinä missä minä teen plién toisensa perään, Juju venyttää sutjakkaa tanssijankroppaansa verhoja vasten. Seuraavat demi pointe -kyykyt teemmekin aina niin, että veijarimainen balettiripsuttaja on tiukassa kapalossa emon sylissä. Se pitelee etutassuja suorina ja nauttii tanssin hurmasta. Loppurentoutuksissakin on oma söpöyselementtinsä: kun venytän lattialla kyykkäämisestä väsähtäneitä reisiäni, Juju töppää kostean kuononsa poskeeni tai tulee kutittamaan nenääni viiksillään.
Oliko hyvä treeni, mama? Me ollaan tosi sporttisia toisin kuin ehkä eräs nimeltä mainitsematon...
Niin, missä on Nuppu silloin, kun me Jujun kanssa hikoilemme?
Vaikka taloutemme tylleröpyllerö ei ryhmäliikunnasta piittaa, sille on kehittynyt ihan omia kuntoilurutiineja. Se taapertaa ympäri asuntoamme ja huutelee ”Nesquik!” Oletan, että sen tekee mieli kaakaota, sillä aikansa piippailtuaan Nuppu löytyy aina kiipeilemässä keittiötasoilta. Kaakaota etsiessään se tulee treenanneeksi reisiensä pomppuvoimaa paljon tehokkaammin kuin emo barre-tunneillaan. Varsinkin, kun treenit jatkuvat öisinkin ja niihin liittyy eräs lisäliikunta-aspekti. Eilen aamulla mies nimittäin huomasi, että tomaatit olivat sikin sokin keittiön työtasolla. Ne joko osaavat kieriä itsekseen tai sitten JOKU kadonneen kaakaon metsästäjä on käynyt pelaamassa niillä.
Nuppu pahkeksuu moisia syytteitä! Ihan kuin sitä mitkään ihmisten vihannekset inspaisivat! ”Nesquik!”
Mutta toisaalta...
Nuuh nuuh... Potk potk! Kivastihan nämä pyörylät pyörivät!
Hyvä on, Nuppu tunnustaa ja kertoo, mistä tässä on kyse: se sekoitti tuotemerkit. Nesquikin sijaan sen piti sanoa Kinder!
Onhan nyt pääsiäinen, eikä Nupusta mikään ole yhtä kivaa kuin pelata pääsiäismunilla potkupalloa!
Ihanaa pääsiäistä teille kaikille, ja loppuun vielä Nuppu-sarjistaiteilijamme hauska näkemys sisäliikunnasta Nupun tyyliin:
Kolmas eristysviikko maailmasta on alkamaisillaan, ja vaikka Nuppu ei ole vieläkään oppinut aivastamaan kainaloonsa, se hallitsee onneksi erään toisen ajankohtaisen taidon:
Aivan, Nuppu on yksi niistä tuhansista ikkunassa pönöttävistä nalleista, joiden on määrä ilahduttaa ulkona liikkuvia lapsia ja lapsenmielisiä.
Nalleiluun saattaa upota pitkiäkin aikoja...
...joten on parasta ottaa rento asento.
Luin viime viikolla uutisartikkelin, jossa varoiteltiin eläinten stressistä, kun isäntäväki on yhtäkkiä kotona vuorokaudet läpeensä. Sellaistakin varmasti esiintyy, mutta onneksi Nuppu ja Juju eivät ole hiippailleet sängyn alle piiloon. Niiden kehon kielestä voisi melkein päätellä niiden elävän oikein makoisia kissanpäiviä.
Kun Nupun ohi kävelee, se alkaa venytellä ja vanutella tähän tapaan.
Sitten se sanoo ”här här” ja haluaa, että sen masua rapsutetaan.
Pitkien hali-pusi-rapsu-hupsutusten päätteeksi Nubbabubba uinahtaa takatassu pystyssä.
Jujukin on löllöytynyt ihanaksi hellyyspötköksi, jota pitää pusuttaa leuan alta vähän väliä.
Ragdollit siis osaavat ottaa rennosti tällaisinakin aikoina, ja lisää hyvää mieltä meille on tuonut tämä minialbumi, joka tupsahti postista jo jokin aika sitten ja jota olemme ehtineet lukea nyt entistä ahkerammin:
Se on kummitytöltäni, ja sisältää toinen toistaan hauskempia Nuppu-sarjiksia. Olemme myös ihastuneet vierailevaan tähteen, Jujuun.
Tämä on meistä ajankohtaan erittäin sopiva sarjis. Tällaista on Hupsujenkin elämä juuri nyt!
Koska tilauksen mukana tuli lupalappu blogijulkaisuihin, aiomme jakaa nyt eristyksen aikana teille enemmänkin uusia Nuppu-minialbumin helmiä!
Mutta nyt Nupun on taas aika palata akkunan taakse söpöilemään.
Onneksi se saa seurakseen pari muutakin joutilasta pehmoa!
Tsemppiä kaikille etäilyyn, ja pysykää terveinä! <3
Vuosittain jaetaan mitaleita rohkeille lemmikeille, jotka ovat pelastaneet omistajiaan vaikka minkälaisista pinteistä. En ole varma, hoksaisivatko Nuppu ja Juju suojella minua, jos vessanpöntöstämme kömpisi asuntoomme kaksimetrinen krokotiili tai keltahampainen rotta, mutta yksi asia on varmaa: Nuppu on todellinen sankari. Nimittäin sarjakuvasankari!
Kuka tarvitsee Ressua, Pollea tai Karvista, kun meillä on kuvankaunis Nöppis?
Se loikoilee ihanan pinkin koirankoppinsa katolla... vai tulppaanipellolla?
Ja rouskuttaa ahnaasti kauraa... tai siis lasagnea... ei kun possunsydäntä!
Sarjakuviin Nuppu sujahti viikko sitten, kun kummityttöni ja hänen perheensä oli meillä kissoja paijaamassa. Nuppu-neitokaista tarkkailtiin visiitin ajan taiteilijan silmin, ja hetki ennen yhteisen päivän päättymistä saimme lukea seuraavanlaisen loistosarjiksen:
Mistä tämän lehden voi tilata? Ja onko sen nimi Nuppuhullu, Villinuppu vai Nöppönen?
Sarjista on luettu Hupsuttamossa monen monituista kertaa, ja aina se vain naurattaa ja hellyttää, sillä mukaan on saatu jotain niin kovin nuppumaista. Eikä Juitsikaan ole jäänyt paitsioon, sillä saimme tuliaisena toisenlaisen taideteoksen, jossa pieni poikamme on tällä kertaa muutenkin kuin piilossa sängyn alla:
Maalauksessa Jujulla on ihana pipo, jonka Nuppukin varmasti hyväksyy!
Hupsuttamossa ollaan jännityksestä pinkeinä, sillä elämme vuoden ehdottomasti haamumaisinta aikaa. Kummia on tapahtunut asunnossamme pitkin syksyä. Milloin on kadonnut pipo, milloin naksutin. Toisinaan jopa Nuppu-niminen kissaneiti on ollut kateissa mutta löytynyt aina joko sohvan, nojatuolin tai sängyn alta. En ole varma omasta suhtautumisestani yliluonnollisiin voimiin, mutta kultamussukkani päättivät halloweenin kunniaksi kutsua koolle omituisten otusten kerhon, joka selvittäisi perinpohjaisesti, onko kissageistia olemassa vai ei.
En saanut itse kutsua kokoukseen, mutta paikalla olleet kertoivat, että Juju oli pitänyt lähes hurmoksellisen puheen muinaiskantonin kielellä. Lopuksi puheen ydin sentään tulkattiin selvälle sarjiskielelle:
Spiritismilaudalle oli väsätty ystävällinen viesti kissageistille, mutta Nuppu viis veisasi ouijasta. Sen oli päästävä äkkiä keskelle lautaa kysymystään esittämään.
Kuuluiko ritinää tai rätinää? Lensikö kissageist käkättäen paikalle resuisella luudallaan?
Juju on kuitenkin intuitiivinen kissa ja tunsi movemberia varten suituissa viiksissään maagista värinää. Niinpä se lähti etsimään vieraaksi kutsuttua räyhähenkeä asuntomme synkimmistä sopista.
Jujulla oli aavistus, missä pahikset (miksei siis myös kissageist) polttavat tupakkaa...
Pettymys oli suuri, kun pesutiloissa ei havaittu mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Juju ei halunnut antaa periksi, vaan pyysi Nuppua liittymään etsintöihin. Katit vaihtoivat suuremmalle vaihteelle ja terästivät karvaisia korviaan:
Nuppu tiesi kertoa, että kyseinen ääni kuului sen masusta, jonne ei ole lastattu raksuja pitkään aikaan. Juju huokaisi pettymyksestä ja erkaantui korvat hörössä omille teilleen. Nuppu taas vaelsi makuuhuoneeseemme, joka oli muuttunut talven ihmemaaksi:
Nupun mielestä oli ok lopettaa hetkeksi yliluonnollisten voimien etsintä, sillä kuinka usein kissa pääsee nauttimaan lumituiskusta uusi, trendikäs kaulaliina yllään oman kodin lämmössä? Se kyhäsi matolle pienen lumiräggärin ja jatkoi sitten illanviettoa perinteisin menoin:
Juju väitti yliluonnollisen väreilyn voimistuneen. Siitä tuntui siltä kuin jokin vaanisi sitä. Nupusta ajatus oli niin hassu, että se heittäytyi laskemaan rempseästi leikkiä:
Ilta vaihtui yöksi, ja kissojen oli pakko luopua haaveistaan. Ne myönsivät, että emon puheet kissageistista saattoivat olla samalla tavalla legendoja kuin kertomukset ajoista, jolloin ragdollit vaelsivat villeinä laumoina Afrikan savanneilla. Mutta juuri silloin alkoi tapahtua, ja maahan muodostui kryptinen kuvio:
Hupsuilla meinasi lirahtaa pisut yli hiekkiksen laidan, sillä kissageistilla oli karmivan harvat hampaat ja hurjan kumea kollimouru. Onneksi keskustelun aikana saatiin vastaus siihen suurimpaan mieltä kalvaneeseen mysteeriin:
Kissageist peuhasi aikansa asunnossamme: tyhjensi Nupun ja Jujun ruokakupit, käytti niiden hiekkistä, raapi sohvaa ja kallistushalasi emoa, mutta sen jälkeen kuului ”pufff”, ja olento haihtui Feliwayna ilmaan. Jännittävää kyllä, jälkikäteen vierailijasta paljastui pehmeä puoli:
Kukapa olisi osannut kuvitella, miten taitava sanankäyttäjä kissageist onkaan, sillä juuri samoin termein me hupsutkin halusimme toivottaa kaamean kivaa halloweenia teille blogimme ihanille lukijoille!
