Säihkyvät joulupehmot

Miten ihanaa onkaan herätä aattoaamuna Nupun hupsuihin peittotutkimuksiin – pieneen suklaanruskeaan kuonoon, joka tökkii täkkiä, nostelee sitä ja etsii sopivaa reittiä untuvapeiton uumeniin. Autoin hellän joulupupun seitsemän maissa kainalooni, ja nukuimme vielä jatkopalaunet kolmeen pekkaan, sillä Juju köllötti tietenkin jalkojeni päällä. Nousimme vasta lähempänä yhdeksää aamupuurolle ja possunsuikaleille (saatte arvata, kuka söi mitäkin) – ja nyt vain odottelemme neljättä perheenjäsentä kotiin aattoa juhlimaan. Tunnelma on jo kissamaisen letkeä ja rento, joten kovin vauhdikasta menoa meistä ei enää irtoa. Niinpä julkaisemme tänään vain leppoisat jouluposeerauksemme ja toivotamme niiden myötä teille lukijoille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua!

 

Juju luki, että nyt olisi aika säihkyä!

Niinpä se kiillotti kylkensä...

...häikäisi hienolla hypyllään...

...ja esitteli jouluisan pehmoposeerauksen.

Yritin tietysti houkutella Nupunkin yhteispotrettiin, mutta sillä oli mielessään vain jouluherkut.

 

Niinpä yhteispotretista oli turha tänä vuonna haaveilla. Juju kantoi kortensa kekoon näin!

 

Ja niin Juippi selvitti tiensä viralliseksi joulukorttikatiksemme.

 

Kun Nuppu oli saanut vatsansa täyteen, siitäkin saatiin pari joulusöpöstelykuvaa.

 

Kaksi pehmoista joulutyynyä. Kumman ottaisit kainaloosi?

 

Kun ilta hämärtyy, Hupsut alkavat odottaa Joulukollia.
Ne ovat olleet kiltisti taas koko vuoden, joten jotain pientä
ihanaa on varmasti tulossa. <3

Leppoisaa jouluaattoa, ystävät! <3 Ja kiitos jälleen yhdestä yhteisestä vuodesta!

Jouluboksi on ehdoton!

Koska tämä vuosi ei ole ollut mikään tavallinen vuosi, Hupsut eivät tassutelleet jouluun ihan perinteiseen tapaan. Emo hävisi maisemista hyvissä ennen aattoa, ja Nuppu ja Juju joutuivat jännittämään, kumpi ehtisi kotiin aiemmin – äiskä vai joulukolli. Kyllähän kateilla olisi aattopäivä sujunut iskänkin kanssa, mutta ne olivat silti yhtä hurinaa ja ripsurapsua, kun koko perhe saatiin ajoissa koolle. Aattopuuron jälkeen joulukolli saapui tosin paikalle naukaisemaan, että Hupsujen lahjarahat menivät tänä vuonna Animaliaan ja PSEY:lle. Siitä olisi saattanut syntyä melkoinen poru, mutta kaikeksi onneksi joulukollin reestä putosi ovellemme yksi erittäin pehmoinen paketti…

 

Voi miten suloista joulun lämpöä koko lootan täydeltä! 

Kurkistusreiästä avautui upea näkymä boksin interiööriin.

Kun joulupehmo huomasi, että sitä tarkkailtiin, se ryhtyi velmuilemaan.

”Hou hou!” Tämä joulukolli-imitaatio kirvoitti naurun lähes kaikilta!

Vain Nupun suupielet nytkähtivät alaspäin ja korvat painuivat luimuun.

Se saattoi johtua siitä, että neitiä kiellettiin syömästä varpusta jouluaamuna...

 

...mutta veikkaan oikeaksi syyksi lahjalaatikkoa.
 Nuppua yritettiin houkutella hilpeään poseeraukseen, 
mutta se juoksi raketin lailla sängyn alle.

Ehkä se luuli, että se napattaisiin laatikkoon ja kiidätettäisiin hammashuoltoon...

 

...mutta luultavasti laatikkoleikit eivät vain ole sen arvolle sopivia.

Nuppu-raukan hienoa aristokattimaisuutta koeteltiin myös palvelusväen kamalilla joulujollotuksilla. Sesongin suosikkibiisiksi valikoitui Juice Leskisen ”Sika” aivan uusilla sanoituksilla.
 

”NNNUPPU! Voi, kuinka Nuppu syö!”

”NNNUPPU! Nupulta loppuu vyö!”

Ei saa suuttua, Nuppu! Vaikka Juitsillekin maistuvat mössöt poikkeuksellisen hyvin,
niin kyllä sä, Nuppu, olet ollut tämän joulun suursyömäri.

Keittiössä ei ole pyhien aikaan tarvinnut käydä yksin, vaan jääkaapille on saanut aina kaveriksi huuliaan lipovan ja vienosti vikisevän pöhköfantin. Silloin on ollut pakko hoilata ”...ja Nuppu mihhaa mih mih ähh äh nauuu, mih mih määyyh!” Neppo Nenänen ei ole missään nimessä nähnyt nälkää, vaan olemme avanneet aina uuden tölkin ja pitäneet loppasuulle seuraa kupin äärellä. Liekö kylmä pakkassää kiihdyttänyt kissojen aineenvaihduntaa, vai ovatkohan ne vain oppineet, että jouluna kuuluu vähän herkutella?

 

Mässäilyyn tuli tauko, kun paikalle pölähti yhtäkkiä ihmisten joulupukki!

Lahjapaperit alkoivat rapista olohuoneessa, ja Nuppu hiihteli hiljaa sängyn alle. Meille palvelijoille putkahteli mukavia paketteja niin idästä kuin lännestäkin, ja tonttu nimeltä Juju yritti osallistua innokkaasti varsinkin narujen ja teippien availuun. Sama pieni pojannassikka pelasi kanssamme lautapelejä ja kävi viemässä hyvänjouluntoivotukset myös naapureille:

 

”Lokoisia pyhäpäiviä, Hannu ja Kerttu! Ei enempää vesivahinkoja, pliis!”

Kaikkein hellyttävimpiä juhlahetkiä kuitenkin koimme, kun vetäydyimme kaikki yhdessä joulunokosille – ei vellovin – vaan höllyvin vatsoin. Vaikka ulkona paukkui pakkanen, oli Hupsujen viekussa lämmintä ja ihanaa!

Hurmaavasti hurisevia pyhänjatkoja teille lukijoille! Toivomme,
että kaikilla oli mukava ja mahdollisimman kissamainen joulu!

Intergalaktinen joulukähvellys

Hupsujen jouluaatto sujui leppoisissa tunnelmissa. Joulukolli jätti porstuaan säkillisen ihania lahjoja, jotka oli ilo jakaa kilteille kissoille. Enpä kuitenkaan arvannut, että pikku kattimattien paketteja kiikaroitiin ja kadehdittiin kaukaisilta galakseilta asti…

 

Valovuosi ei edes ehtinyt vaihtua, kun vierailta planeetoilta lensi
Hupsuttamoon tähtihävittäjä, jonka kyydissä oli epämääräistä sakkia...

Ennen kuin kerromme, minkälainen kaamea joulukähvellys Hupsuttamon tiloissa tehtiin, on syytä palata jouluaaton aarteisiin. Niihin, jotka houkuttelivat paikalle nämä pahat pojat!

 

Huh, mikä lahjaröykkiö! Näkyy varmasti Kuolontähdelle asti...

 

Tämä paketti oli selvästi pikku ewokeille...

...ja olipa Juju Skynuuskullekin tullut oma erityistoimitus.

Herra Skynuusku veti nenunsa täyteen kissanminttua...

...ja näki koko illan pelkkiä väripalloja.

Kaikki oli niin kuin olla pitää, kunnes ykköskuvassa vilahtanut kauhukaksikko pöräytti paikalle raketillaan ja laskeutui sen Kaikkien Aikojen Parhaan Joululahjan päälle!

 

”Hoo, miten pehmoinen ja valmiiksi lämmitetty peti!” Darth Vader vinkaisi.

”Laitapa tämä takapaksiin, Stormtrooper, niin palataan omalle tähtöselle köllöttämään.
Olenkin aina halunnut ragdollin karvalla kuorrutetun jumbokokoisen unipussin.”

Häijyläiset eivät kuitenkaan arvanneet, että Imperiumin sankarihiiret olivat seuranneet niitä halki pimeän tyhjyyden, jota avaruudeksi kutsutaan, ja laskeutuneet Hupsuttamon lämpimään keittiöön. Siellä hyvikset kohtasivat Juju Skynuuskun, joka ei ollut uskoa karvaisia korviaan.

 

”Darth Vader unipussin varastanut on. Siinä nuku kohta ainutkaan katti ei, jos tee
 siitä loppua et, ethän, joohan teet?” Yoda lausui niin selväsanaisesti kuin osasi.

 

Juju Skynuusku lupasi mennä tyhjentämään unipussin sillä välin,
kun Yoda ja Chewbacca kähveltäisivät tähtihävittäjän.

 

Ewokit kuuntelivat puolella korvalla suunnitelmaa Endorin metsäkuussa,
ja lupasivat auttaa sankareita parhaansa mukaan. Antaa vetää, Vader!

Tähdet vain vilisivät silmissä, kun Skynuusku ja ewokit viilettivät taivaan halki turkki hulmuten. Ja toden totta: Darth Vader ja Stormtrooper olivat törkeästi unipussia pöllimässä!

 

Tihulaiset olivat jättäneet aluksen, mutta herra Skynuusku
oli varma, etteivät ne olleet ehtineet vielä kovin kauas!

Jaahas! Truupperi yritti kipittää karkuun, mutta Skynuuskua ei niin vain hämätä!

 

Truupperi hinattiin hännästä unipussin laidan yli..

...ja sama kohtalo odotti sen rahisevasti hengittävää kaveria.

 

”Daath, joor not mai faatö!” herra Nuuskuherra sanoi
ja tyhjensi pussin ylimääräisistä vieraista. 

”Unipussi pelastettu ja galaksissa kaikki hyvin!”

Chewbacca kiitti Juju Skynuuskua,
ja Yoda käynnisteli jo tähtihävittäjää.

Alus olisi tuota pikaa ilmassa, eikä mikään voisi estää
sankareita palaamasta kotiin voittajina...

...paitsi ewoki nimeltä Nuppu, joka ei ole katsonut ainuttakaan Star Wars -elokuvaa!
Se luuli Chewbaccaa pahisjetiksi, joka on parasta popsia pois päiviltä.

 

”Saa syödä Chewbaccaa EI!” Yoda komensi, ja Nuppu ymmärsi yskän.
Samassa tähtihävittäjä kuitenkin jylisi ilman halki kohti Skynuuskun
kallisarvoista lahjakätköä...

”Njäähhähähää! Täälläpäs onkin maukkaita namuja!
Mehän syödään nämä kaikki eikä jätetä edes muruja!”

 

Kesken rapinan ja mutustelun Darthista ja Truupperista alkoi
tuntua siltä, että joku tuijotti niitä ja hengitti niiden niskaan melkein
yhtä rahisevasti kuin herra Vaderilla oli itsekin tapana hengitellä.

Juhuu! Se oli herra Skynuusku! Kaikkien nälkäisten sankari!
Se änkesi urheasti aarrekätköön ja valmistautui taistoon.

Darth Vader huusi ”Aaaarrrrrggggh!” ja kellahti maahan. Pian sen niskaan
mätkähti myös Truupperi, jolla oli kuivattuja kalanmuruja viiksissään.

Häijyläiset kyllästyivät Hupsuttamon menoon ja vipelsivät
muihin galakseihin. Hienoa työtä, Juju Skynuusku!

Nuppu-ewoki pyysi anteeksi kömmähdystään ja huomasi,
että sillähän on paljon yhteistä Chewbaccan kanssa.

Joululahjat oli pelastettu ja välit ewokien kanssa selvitetty,
joten Yoda ja Chewbacca suuntasivat öiselle taivaalle.
Ne ottivat suunnan kohti toista tähteä oikealta ja
palasivat Mikä-mikä-maahan, jossa ne eivät koskaan
kasvaisi aikuisiksi...

Hupsut haluavat kiittää teitä lukijoita kuluneesta vuodesta! Meillä on ollut hurjan hauskaa, ja toivottavasti teilläkin. Jatketaan taas hupsuttelua vuonna 2018! <3

 

Okei, tunnustettakoon, että Nuppu ja Juju saivat joululahjaksi myös tämän
hupaisan hiiripoppoon! Suurkiitos sen lahjoittajalle sinne ruudun toiselle puolen! :o)
Star Wars -porukka sai paitsi kissat myös erään kissaemon poikkeuksellisen leikkisäksi!

Tähän loppuun vielä satunnaisotoksia Hupsujen vuoden viimeisistä leikeistä ”behind the scenes” -hengessä:

 

Kyllä Nuppukin osaa olla sankari!

 

”Adios, Veideri! Ois kantsinut virittää jokin vaijeri,
jos meinaa hypätä benji-hypyn!”

Juju ehdotti, että tyypit voisivat liitää seuraavaksi emokissin joululahjoja
tutkimaan. Kylppäristä löytyisi ihanan tuoksuista suihkusaippuaa, jolla
tähtihävittäjän saisi vaahtoamaan ennennäkemättömällä tavalla.

 

Kuvaustauolla oli pöytä koreana, ja kuten kuvasta näkyy,
vuosi 2017 päätetään erittäin suopeissa tunnelmissa
yhteisen kupin ääressä. Iloista uudenvuodenaattoa!