Mato Matala matkustaa

Olen aina ajatellut, että Juju on niin mammanpoika, ettei sillä voi olla salaisia rituaaleja muiden kuin minun kanssani. Meillä on yhteinen aaltopituus, ja minun sylini on syleistä paras. Järkytys olikin suuri, kun jokin aika sitten kuulin salaisesta leikistä, joka on ollut käynnissä jo pidemmän aikaa selkäni takana. Enkö minä, rakas emo, olekaan enää kaikkien leikkien kuningatar? Juju ei edes olisi vaivautunut asiasta mainitsemaan, mutta mieheni onneksi lörpötti minulle kaiken. Eilen aamulla näin myös vihdoin omin silmin, mistä oikein on kyse.

Mitä kummaa kullanmuruni salailee?

Leikin tähti on Juju, joka matkustaa. Sitä ei kanneta sylissä, vedetä kärryssä, kyyditä polkupyörän tarakalla tai lähetetä possujunan matkaan. Se ei edes poistu asunnostamme tai käytä lainkaan etutassujaan. Matkustusajankohdaksi valikoituu usein aamu, kun mies on käynyt lenkillä ja venyttelee eteisessä. Juju pötkähtää kyljelleen miehen eteen ja asettaa takajalat hänen käsiään vasten. Sen jälkeen alkaa reissaaminen: Juju painaa kuononsa rennosti maahan, ponnistaa miehen käsistä takajaloillaan vauhtia ja liukuu eteisen mattoa pitkin eteenpäin. Koska Juju todellakin liikkuu roimasti, myös miehen täytyy seurata sitä ja tarjota taas käsillään uusi ponnahdusalusta. Me tytöt emme ymmärrä moista matomöngintää, vaan hihittelemme poikien touhuille. Se onkin meidän salaisuutemme...

Yritin maanitella, että saisin matkustuskuvia, mutta sain vain söpöstelyä.

Sitten Juju näytti ex tempore tällaisen tempun.

Se virnuili minulle eikä ollut yhtään matkustustuulella...

Lopulta Juju suostui demonstroimaan matkustusleikin aloitusta tämän verran, kiltti poika kun on. <3

King, Kong ja tuhojen top 10

Haaveilin omista kissoista iät ja ajat, ja mitä lähemmäs unelman toteutuminen tuli, sitä enemmän kuulin varoitteluja kissojen aiheuttamista tuhoista. Ne raapisivat vasta asentamamme tapetit riekaleiksi, silppuaisivat matot, pudottelisivat kaikki koristeet säpäleiksi lattialle ja ajastaisivat sängyn alle atomipommin, joka räjäyttäisi kaiken ehjänä pysyneen molekyyleinä ilmaan… Tai jotain sinnepäin. Mutta silläkin uhalla halusin kotiimme kaksi tasmaniantuholaista. Olin valmis rakastamaan niitä, vaikka ne paljastuisivat King Kongeiksi, jotka kaataisivat lopulta koko kerrostalomme kumoon.

Tässä tuhotiimi valmistautuu iskuun...

Kun Nuppu ja Juju sitten esiteltiin kissaneitseelliselle asunnollemme, olin hiukan varuillani. Enemmän tosin kissojen kuin asuntomme puolesta. Aluksi pikku termiitit osoittivat nimittäin huolestuttavaa kiinnostusta johtoja kohtaan. Ensimmäisen kuukauden ajan piilottelimme johtomylläkkää parhaamme mukaan vilteillä ja pyyhkeillä, kunnes tajusimme hankkia muoviset johdonpäälliset. Siinä vaiheessa kissat olivat onneksi päässeet eroon suurimmasta johtofiksaatiostaan ja keksineet uusia kujeita. Tänään aionkin esitellä kuvasarjan muodossa niiden pahimmat tuhot kautta aikojen. Toivon, ettei kukaan kissoista haaveileva saa nyt tästä traumoja, vaikka materiaali onkin vallan puistattavaa. Kaikesta huolimatta olen silti sitä mieltä, että asunnossamme kaikkein kauneinta ja arvokkainta on kaksi räggäriraggariamme terävine kynsineen ja pienine nakerteluhampaineen.

Tuho numero 10

Kukkamultaa ikkunalaudalla

Turha selitellä, ettei sitä olisi. Vähintään kerran viikossa
sitä tulee lisää. Kasveistakin katoaa joskus palasia!

Tuho numero 9

Kissanhiekkaa ympäri asuntoa

Joo-o, onhan niitä jyväsiä loppuviikosta myös
veskimaton vieressä. Joskus pahoitan melkein
mieleni, kun varpaiden väliin mene Ever Cleania.

Tuho numero 8

Irtokarvaa tummalla matolla

Näkeehän sen, ettei tämä näytä hyvältä.
Kuva otettu pari päivää imuroinnin jälkeen.

Tuho numero 7

Hampaanjälkiä laturijohdossa

Milläs iPadin nyt lataat?! Ai, se toimii sittenkin.

Tuho numero 6

Nakerrettu kiipeilypuu

Mutta toisaalta: Omapahan on puunsa.

Tuho numero 5

Yksi posliininen matkamuisto

Tässä se Nizzasta tuotu pesusienenpidin oli,
kunnes Juju pudotti sen. Tuskin tämä rämppänurkka
silti ennenkään kovin hyvältä näytti.

Tuho numero 4

Säpäleiksi kaluttu jumppakuutio

Nuppu kantaa tästä vastuun yksin. Pääasia on,
että lenkkarimme ovat kuution sisäpuolella
eikä niistä ole jyrsitty kuin vähän nauhoja.

"Garrauh! Mitäs sitä popsisi seuraavaksi?"

Tuho numero 3

Rikki riivityt keittiön tuolit

Ihme, että näillä tuoleilla pystyy
ylipäänsä enää istumaan!

Tuho numero 2

Entisöity sohva

Vii-uu-vii-uu, serious damage! Langanpätkät
esiin kiskoi ruokaa kärttävä Nuppu-neiti.

Tuho numero 1

Pilalle ravattu parketti

Kaikkien sisustusihmisten kamalin painajainen kävi kohdallamme toteen:
Parketti on lähes pilalla! Jos käy makuulleen olohuoneen lattialle ja
katsoo parkettia tismalleen oikeasta kuvakulmasta kirkkaassa valaistuksessa, saattaa
nähdä kynsien jälkiä, jotka kaksi ragdollia ovat tuottaneet kamalalla hurjastelullaan.

Viidakossa kahisee

Jotta blogimme ei olisi silkkaa pumpulia, sydämiä ja suklaanappeja, aion tänään esitellä Nupun ja Jujun räyhäkkään puolen. Vaikka ne ovat suurimman osan ajasta emon pieniä kainalopupusia, mistään nynneröistä ei suinkaan ole kyse. Suukotella nyt voi karskimmatkin kaverit, eivätkä kehräily ja sylissä räsynä retkottaminen tarkoita, ettei kissoillamme olisi ”luonnetta”. Ragdolleista löytyy säpäkkyyttä ja asennetta siinä missä panttereista ja leopardeistakin.

Pääsin juuri eilen todistamaan erästä kiehtovaa kamppailua villissä luonnossa (=asuntomme akselilla eteinen-olohuone). Nuppu hiipi aluskasvillisuudessa (=karvamatto) ilman viidakkokypärää (=tötterö) ja vaani toista, hurjaa lajinsa edustajaa (=Juju). Pantterit lukitsivat katseensa ja lähtivät astelemaan vierekkäin selkä pahaenteisesti köyryssä. Niiden karvat sojottivat pystyssä, ja ilma oli sakeana vaaran tunnusta. Lopulta Juju heitti ensimmäisen solvauksen (=omituinen mouru). Siitä suivaantuneena Nuppu-neiti läimäisi veljeään avotassulla poskelle, ja pian viidakon halki vieri kahden taistelevan pantterin muodostama karvapallo. Kuului sensuroitavia huudahduksia (=Nupun s*vääk ja kr*äk), ja ilmassa pölisi karva (=juurikin se). Mutta yhtä nopeasti kuin mellakka alkoi, se myös loppui. Ellei tämän kirjoituksen olisi määrä todistaa, kuinka tulinen temperamentti ragdolleilla on, saattaisin vielä lopuksi kertoa lempeästä putsailuhetkestä, jota sain taiston jälkeen ihailla.

Mulkoilua puolin ja toisin.

Näin heilahtaa ragdollin luuvitonen.

Vapaapaini ei ole nössöjen laji. 

Lukitusotteet on opittu karatekurssilla.

Nuppu ei tarvitse pippurisumutetta käsilaukkuunsa.

Hyökkäys takaoikealta estetään kipakalla potkulla.

Taistelun voittaa aina se pantteri, jonka suuhun
jää suurempi tuppo vastustajan turkista...

Raprap-baana

Kodissamme on kapea, pitkulainen eteinen, jota on ollut vaikea matottaa. Aiemmin kaksi ankeaa räsymattoa yritti hoitaa homman mutta valitettavan heikoin tuloksin. Jo yksi säpäkkä kissapyrähdys sai ne rullautumaan onnettomiksi kasoiksi seinän viereen. Koska suuri osa elämästämme kului räsymattojen suoristeluun päätimme kuukausien vitkuttelun jälkeen satsata uuteen, tukevampaan mattoon, joka saapui äskettäin riemastuttamaan räsynukkekissojemme syksyä.

 

Virkeä villikissa raprap-baanalla

Emme edes ehtineet vierittää mattoa paikalleen, kun sen päällä jo hiipi kaksi varuillaan olevaa räggäriä. Ne etenivät matalina ruskealla matolla ja pysähtyivät välillä uutuutta ihmettelemään. Ne kurottivat kaulaansa ja kiikuttivat sitä ylös ja alas kuin uteliaat pupujussit. Kun lopulta kävi ilmi, ettei matto pure tai potki, kissat alkoivat raapia sitä innokkaasti. Tarjosin hädissäni vaihtoehtoista raavittavaa, sillä uutta mattoa ei ollut ostettu kynsien teroittamista varten. Vähitellen raapiminen onneksi lakkasi, sillä kissat alkoivat villiintyä. Ne spurttailivat uudella juoksusuoralla puuhkahännät ojossa, ja koska matto ei rullautunut vaan tarjosi oivan alustan pikku kynsille, kissapalleroiden vauhti alkoi kiihtyä holtittomaksi. Mietimme jo nopeusrajoitteiden asettamista raprap-baanan laitamille, mutta alkuhurmoksen jälkeen vauhdit onneksi rauhoittuivat. Enää baanalla ei ajeta yli satasta kuin äärimmäisissä riemukiihdytyksissä.

Pitkäkestoisen hurjastelun jälkeen Nuppu häälyi
vanhan ja uuden baanan rajamailla.

Lopulta baanalla nähtiin myös toinen
sippi mutta onnellinen katti.