Älyvapaa tekoäly

Oletteko kuulleet villejä huhuja tekoälystä, joka kehittyy niin hurjaa vauhtia, että kohta robotit hoitavat niin lääkärien, lakimiesten kuin kirjailijoidenkin työt? Masiinat pläräävät sekunnin sadasosassa läpi valtavat määrät dataa ja plumpsauttavat sisuksistaan saman tien aukottomat analyysinsa. Hienoa ja hiukan ehkä pelottavaakin, mutta me Hupsut olemme varmoja yhdestä asiasta: tekoälyllä on vielä piirun verran opittavaa maailman jaloimmista eläimistä. Sen osoitti kaveriemme Roopen ja Ilmon uusin postaus, joka inspiroi meidätkin uppoutumaan tekoälyn ihmeelliseen maailmaan.

 

Nupun naamalle jähmettyi vaivaantunut valokuvailme, kun kerroin lataavani
AppStoresta Google-appin, jolla ottaisin Nupusta kuvia analyysia varten.

Kun sain appin ladattua, Nuppu oli tehnyt vekkulin katoamistempun. Niinpä aloin zoomailla Google-linssillä pikkuista Jujua, ja tällaisia tuloksia saimme suuresta eläinlajianalyysista:

Tekoälyn mielestä Jujulla on 80-luvun tukkatyyli eli käkkäräinen permanentti!
Kieltämättä poitsun kauluri oli vähän säkkärällä unien jäljiltä,
mutta ei sillä sentään permistä ole!

 

Seuraavaksi robo mokoma veikkasi, että kyseessä saattaakin olla 
Egeanmeren kissa. Jujun silmät ovat kyllä siniset kuin Kreikan ulappa, 
mutta faktat eivät ihan menneet vieläkään kohdilleen.

 

Juitsi otti hatkat, ja lamppu välähti tekoälyappin yllä: 
siinähän on selvästi pieni, pörröinen koira!

Tässä vaiheessa Nuppu oli tikahtua nauruun tötterönsä päällä, joten suuntasin kameran
neitosta kohti. Se viiletti taas sängyn alle, mutta tekoälyä ei niin vain karisteta kannoilta:

 

Kun kysyin Googlelta, mikä pyllerö sänkymme alla pyllöttää, sain
tällaisia ehdotuksia. Veikkaan, että virginianopossumi meni melkein oikein!

Houkuttelin opossumin esiin ruoan avulla, ja kun Google näki otuksen tassut,
se osasi päätellä lajin heti aavistuksen paremmin. Kuin kolme marjaa!

Lajien kirjo tosin laajeni hieman, kun ”angorakanioletettu” raahautui ruokakupin ääreen.

Hetken vaikutti siltä, että kyseessä voisi ehkä olla kissakin, kunnes saimme vihdoin
 lajityypillisen kuvan ruokailijan naamasta, ja selvisi, että sehän on tietenkin...

SILKKIKANA! Meillä asuu SILKKIKANA! :-D

Nuppukaan ei voinut kuin nauraa, sillä niin hölmöjä veikkauksia nuo olivat!

Mutta jos nyt ihan vakavia ollaan, niin oikeasti Google tunnisti
suurimmasta osasta kuvia Nupun ja Jujun rodun. Katsokaapa vaikka:

 

Jep, jep. Juju on ragdoll!

Ja niin on muuten Pikku Kananenkin! :-D

Velmua elmuilua

Tällä viikolla uutisissa on vilahdellut jänniä eläimiä: pullonokkadelfiinejä. Niitä on jostain syystä uiskennellut Saaristomerelle, ja tapahtuman välitön seuraamus on, että Nuppua on alettu kutsua pullakuonoksi. Se on meistä kuvaava nimi monessakin mielessä: delfiinit ovat söpöjä, ja niin on Nuppukin. Delfiinien nokka on pullomainen ja Nupun palleroinen kuin vasta pyöritelty kanelipulla. Olemme myös varmoja, että Nuppu vetää delfareille vertoja myös älykkyydessä, vaikkei sillä vielä olekaan tohtorintutkintoa takatassussa. Todistaaksemme Puffikissan (ja sen luikeromman) ÄO:n virittelin Hupsuille pienen aivopähkinän, jonka Roope ja Ilmo tässä taannoin jo hienosti selvittivät...

 

Puup, Pullakuono! Ootko valmis Mensa-testeihin?

Koe meni siis niin, että keittiön ja eteisen väliseen oviaukkoon viriteltiin elmukelmua Huppanoiden huomaamatta. Sitten katit kutsuttiin paikalle ja ihan vain tarkkailtiin, kuinka nopeasti varsinkin Pullakuono a) keksisi tulla eteiseen ja b) selvittäisi tiensä luokseni näkymättömän seinän toiselle puolelle.

 

Lähtötilanne oli siis tämä.

Enempiä paljastamatta on aika siirtyä videotallenteen pariin:

 

Kuten huomata saattaa, Hupsut eivät ole pelkkää söpöä ulkokuorta vaan karvaisissa pikku päänupeissa raksuttaa hyvinkin tehokkaat aivorattaat – toisilla vähän vauhdikkaammin kuin toisilla.

 

Tässä Nupun ilme, kun se kuuli oman aikansa. Ups.

 

Pullakuonolla on kuitenkin selitys, jonka emokin haluaa teille nyt kertoa:
sillä välin, kun Juippi suoritti tehtävää, Nuppu tankkasi toisella ruokakupilla.

Kuka sitä massu pullollaan mitään älypelejä jaksaisikaan rämpsyttää?!

 

Paitsi tämä pikku pinko! 

Tämän postauksen loppuun Nuppu toivoi myös kummityttöni taiteilemia Nuppu-lehden sarjiksia, joissa on hienosti todistettu myös neitosemme fiksua, filmaattista ja nokkelaa puolta:

Kovin moni katti ei osaa enkkua, mutta Nupulta se (melkein) sujuu!

 

Haaverin sattuessa tarvitaan välillä tämäntapaista älliä!

Ja ettei tässä vain höynäytettäisi perheen bordercollieta!

Nokkelaa viikonloppua teille lukijoillekin! :)

Kissakodissa ja kissojen kodeissa

Hupsuille on vuosien saatossa kertynyt ihanan paljon kissablogikamuja, joiden kanssa emme temmellä pelkästään bittitantereella vaan ihka oikeassa maailmassakin. Kesällä Pepsin ja Maxin ja Rokkimimmien emot järjestivät mukavan mutta myös silmiä avaavan blogitapaamisen Hämeenlinnassa. Vierailimme kissakoti Kattilassa, jossa en tajunnut edes kaivaa kameraani esiin, sillä järkytyin sen verran pahasti kodittomien kissojen määrästä ja ihmisten ajattelemattomuudesta. Kattilassa omaa kotia odottaa noin 80 kissaa, enkä voi kuin nostaa hattua vapaaehtoisille, jotka paiskivat hartiavoimin töitä eläinten hyvinvoinnin eteen. Matkatoverini Taru laati Kattilasta erinomaisen postauksen, jossa myös kerrotaan, miten meistä kukin voi auttaa kissakodin asukkaita.

 

Nuppu ja Juju lahjoittivat Kattilaan ruokaa, ja emo teki tilisiirron verkkopankissa. 

 

Sydäntäni riipi nähdä kodittomia kissoja, mutta vastapainoksi oli ihanaa viettää aikaa Triolassa, jossa useampikin rescue-kissa viettää nykyisin hemmoteltua, onnellista kissanelämää.

 

Tässä niistä yksi! Herra Nilsson on melkoinen pusukullanmuru satunnaisista öykkäröinneistä huolimatta! <3

Ihastuttava Madame toivotti minut lempeästi tervetulleeksi valtakuntaansa.

Matzonkin kanssa löytyi yhteinen hellyttelyaaltopituus...

 

...ja suloinen Elli oli taas rakkautta täynnä! Kunpa kaikilla kissoilla olisi onnelliseksi tekevä koti!

Koska olen suuri Trio MiuMaun ja herra Nilssonin fani, palasin porukan luo elokuussa Roopen ja Ilmon palvelijan kanssa. Kissapäivämme tosin alkoi täältä Hupsuttamosta, ja hupaisa selonteko Nupun ja Jujun vieraanvaraisuudesta löytyy aussikamujemme postauksesta. Triolassa pääsin tällä kertaa seuraamaan kissanelikon mani- ja pedikyyriä, mutustamaan herkkumuffinssia ja laulattamaan kameraani:

 

Börje oli löytänyt vekkulin vilvoittelupaikan.

Nisu kirmasi tuhatta ja sataa juoksupyörässä mutta malttoi vähän poseeratakin.

 

Mimmissä ja Nupussa on paljon samanlaista
hienostunutta hellyyttä, johon olen ihan hupsuna.

Ja Elli... Katsokaa nyt, miten ihana hän on taas kerran! En kestä! <3

Jos kuvittelitte, että fanikerhotapaamiset päättyivät tähän, olette aivan väärässä, sillä kävin moikkaamassa myös ikisuosikkejani Ilonaa ja Zetoria. Ihana kaksikko oli päässyt paluumuuttamaan omaan kotiinsa remppojen jälkeen ja jaksoi leikittää tätä höpsöä kissatätiä!

 

Miten kovasti olinkaan ehtinyt ikävöidä pientä Zet-poitsua...

...ja sametinpehmoista Iltsu-kaunotarta!

Pallot kierivät, langat liehuivat ja silittääkin ehdin molempia!

Nii-in, Ilonaakin! <3

On ollut mahtavaa päästä käymään näissä ihanissa kissakodeissa (Kattila mukaan lukien) ja tavata suuri määrä kissaihmisiä, jotka pitävät niin hyvää huolta omista pienokaisistaan ja välittävät jatkuvasti eteenpäin tärkeää sanomaa vastuullisesta kissojen ja toki muidenkin eläinten kohtelusta. Kiitos kaikille teille siitä – ja tietenkin ihanista tapaamisista ja yhteisöstä ylipäänsä!

 

”Just noin, mama! Veit naukaisun mun kuonosta! Jatketaan samaan malliin!”

Karvahattujen villapöksyt

Kurkistin hetki sitten uteliaisuuksissani, minkälaisilla Googlen hakusanoilla blogiimme on eksytty, ja sain hyvät naurut, sillä reitti Hupsuttamoon oli kulkenut esimerkiksi termeillä ”hupsu ja tosi töpsö”, ”karvahattu eläin” sekä ”skunkki”. Töpsöjä ja karvahattueläimiä blogistamme kyllä löytyy, mutta haisunäädän ystävälle saattoi tulla hienoinen pettymys.

Tässä poseeraavat Hupsu ja Töpsö.

Ja tämä tässä on Huriseva Karvahattu. Aika töpsö on sekin, vai mitä?

Karvasta, nukasta, nöyhdästä ja muista kissakodin pehmomatskuista mieleeni juolahti, että nyt jos koskaan on aika ottaa osaa Kollinkoukkuja-blogin villahousuhaasteeseen.

 

Nuppu työnsi aluksi tonttuja rattaisiin ja kieltäytyi näyttämästä pöksyjään.
Mitä Ruffekin niistä tuumaisi?

Yritin olla diskreetti kamerani kanssa, mutta Nuppu huomasi aina aikeeni ja läjäytti peppunsa maahan sillä siunaaman sekunnilla, kun yritin zoomata sen villiksiin. Niinpä siirryin Jujun kimppuun ja väitin olevani reportteri, joka tekee juttua joulukissoista, jollainen Juju ilman muuta on:

 

Miksi muuten sen kyljessä olisi noin iso J-kirjain?

No duh! Siksi tietty, että tyypin nimi on Juju. Tai ”Iso J” niin kuin räppäripiireissä sanotaan.

Koska Juju tuohtui J-kirjain-debatista, se ei huomannut, että tosiasiassa suuntasin kamerani sen peppua kohden ja tallensin hellyttävää materiaalia alkutalven villahousumuodista:

 

Juju arvostaa pöksyissä ennen kaikkea miellyttävää tuntumaa. Kyllä kelpaa
 köllötellä, kun peppu on pehmoinen kuin vastakuoriutunut kananpoika.

Trendikkäimmät räggärit käyttävät villisten
kanssa untuvaisia hiippahuopikkaita.

Tummahko häntäpuuhka taas tuo ihanasti ryhtiä jou-jou-joulukissan olemukseen,
ja kun karvaa on riittävästi, sitä voi tiputella huoletta hetki sitten imuroidulle matolle.

Kun kamera räiskyi Jujun ympärillä riittävän kauan, Nuppukin saapui paikalle. Se lupasi vilauttaa villahousujaan, kunhan pöksyt esiteltäisiin hyvällä maulla. 

 

Tässä ovat Nupun ihanat pitsipitkikset! Eivät tosiaankaan mitkään mummokalsarit.

 

Nuppu on kuullut trendikkäistä puhvihihoista ja asensi sellaiset peppunsa tietämille.

Taitaa Nupulla olla puhvit kainaloissakin. Ja kaulan alla. Hännästä nyt puhumattakaan!

 

Nuppua alkoi kiinnostaa, onko Jujullakin jalassa puhvihousut. Ja totta kai on!

Koska hupsuilla, höpsöillä ja töpsöillä on villahousuasiat kunnossa ja palveluskuntakin saa nauttia aamulla pään päälle kapuavista karvahatuista, voi talvi meidän puolestamme vihdoin saapua!

Ei näy silti vielä lumihiutaleita. Höh ja pöh.

Kenenkäs villapöksyjä pääsemme katsastamaan seuraavaksi?