Karvahattujen villapöksyt

Kurkistin hetki sitten uteliaisuuksissani, minkälaisilla Googlen hakusanoilla blogiimme on eksytty, ja sain hyvät naurut, sillä reitti Hupsuttamoon oli kulkenut esimerkiksi termeillä ”hupsu ja tosi töpsö”, ”karvahattu eläin” sekä ”skunkki”. Töpsöjä ja karvahattueläimiä blogistamme kyllä löytyy, mutta haisunäädän ystävälle saattoi tulla hienoinen pettymys.

Tässä poseeraavat Hupsu ja Töpsö.

Ja tämä tässä on Huriseva Karvahattu. Aika töpsö on sekin, vai mitä?

Karvasta, nukasta, nöyhdästä ja muista kissakodin pehmomatskuista mieleeni juolahti, että nyt jos koskaan on aika ottaa osaa Kollinkoukkuja-blogin villahousuhaasteeseen.

 

Nuppu työnsi aluksi tonttuja rattaisiin ja kieltäytyi näyttämästä pöksyjään.
Mitä Ruffekin niistä tuumaisi?

Yritin olla diskreetti kamerani kanssa, mutta Nuppu huomasi aina aikeeni ja läjäytti peppunsa maahan sillä siunaaman sekunnilla, kun yritin zoomata sen villiksiin. Niinpä siirryin Jujun kimppuun ja väitin olevani reportteri, joka tekee juttua joulukissoista, jollainen Juju ilman muuta on:

 

Miksi muuten sen kyljessä olisi noin iso J-kirjain?

No duh! Siksi tietty, että tyypin nimi on Juju. Tai ”Iso J” niin kuin räppäripiireissä sanotaan.

Koska Juju tuohtui J-kirjain-debatista, se ei huomannut, että tosiasiassa suuntasin kamerani sen peppua kohden ja tallensin hellyttävää materiaalia alkutalven villahousumuodista:

 

Juju arvostaa pöksyissä ennen kaikkea miellyttävää tuntumaa. Kyllä kelpaa
 köllötellä, kun peppu on pehmoinen kuin vastakuoriutunut kananpoika.

Trendikkäimmät räggärit käyttävät villisten
kanssa untuvaisia hiippahuopikkaita.

Tummahko häntäpuuhka taas tuo ihanasti ryhtiä jou-jou-joulukissan olemukseen,
ja kun karvaa on riittävästi, sitä voi tiputella huoletta hetki sitten imuroidulle matolle.

Kun kamera räiskyi Jujun ympärillä riittävän kauan, Nuppukin saapui paikalle. Se lupasi vilauttaa villahousujaan, kunhan pöksyt esiteltäisiin hyvällä maulla. 

 

Tässä ovat Nupun ihanat pitsipitkikset! Eivät tosiaankaan mitkään mummokalsarit.

 

Nuppu on kuullut trendikkäistä puhvihihoista ja asensi sellaiset peppunsa tietämille.

Taitaa Nupulla olla puhvit kainaloissakin. Ja kaulan alla. Hännästä nyt puhumattakaan!

 

Nuppua alkoi kiinnostaa, onko Jujullakin jalassa puhvihousut. Ja totta kai on!

Koska hupsuilla, höpsöillä ja töpsöillä on villahousuasiat kunnossa ja palveluskuntakin saa nauttia aamulla pään päälle kapuavista karvahatuista, voi talvi meidän puolestamme vihdoin saapua!

Ei näy silti vielä lumihiutaleita. Höh ja pöh.

Kenenkäs villapöksyjä pääsemme katsastamaan seuraavaksi?

Kissat kuin Barbados

Mitä pidemmälle syksy etenee, sitä useammin huomaan haaveilevani lämmöstä. Haluaisin upottaa jalat auringon paahtamaan hiekkaan, syödä aamiaista parvekkeella kakadujen livertäessä ja kellua silmät kiinni meren lempeissä aalloissa. Mutta ei, kaamosta kohti mennään. Tuuli ulvoo, syyssade piiskaa, eikä aamulla näe nenäänsä pidemmälle.

Toisaalta aamut ovat kuitenkin kissatalouksissa juuri niitä parhaita hetkiä syysahdistuksen päihittämiseen. Meillä ainakin alkaa kaksi aurinkoa paistaa heti kello seitsemältä, kun makuuhuoneemme ovet avataan. Nuppu asettuu kehräten pääni päälle ja lämmittää paremmin kuin Saharan autiomaa. Se nuolee poskeani ja on niin onnellinen, että pakosti tulee itsellekin hyvä mieli. Juju huolehtii nykyisin varpaiden lämmittämisestä, joten kuka tarvitsisi poreammetta tai edes villasukkia? Niinpä olemme päättäneet viettää syyslomamme ihan vain kotona omalla, henkilökohtaisella Barbadoksellamme.

Tämän kuvan taustalla voisi soida Griegin
"Aamutunnelma" näytelmästä Peer Gynt.

Tai miten olisi "Vuorenkuninkaan luolassa"? Niin hyväntuulinen kuin
Nuppu aamuisin onkin, se talsii usein päällämme kuin vuorenpeikko.

Unisen Jujun taustamusiikiksi sopisi Debussyn haahuileva "Faunin
iltapäivä". Onkohan tämän kissan isoisoisoisä ollut huopatöppönen?

Kehräävä karvahattu

Nuppu aloittaa nuppumaisen touhuamisensa jo aamuyöstä. Joskus olen herännyt sen hätäiseen miukumiseen, mutta kyse on aina ollut riemukkaasta leikistä. Nuppu on tullut minua vastaan flamingo suussaan iloisena siitä, että joku haluaa leikkiä sen kanssa. Tässä vaiheessa myös Juju tulee haukotellen siskopuoltaan ihmettelemään. Jätän sen aina mielelläni Nuppusen leikkitoveriksi ja painun itse takaisin vällyjen väliin.

Aamulla Juju ja Nuppu saavat tulla luvan kanssa makuuhuoneeseen. Juju nukkuu välissämme selällään – joskus jopa pää tyynyllä – mutta Nuppu ei malta pysyä kauan paikoillaan. Se tekee kierroksia ympärillämme ja kehrää niin, että seinät tärisevät. Sillä on myös tapana käpertyä tyynylle puoliksi pääni päälle kuin pehmoinen karvahattu. Hatusta sen tosin hurinan lisäksi erottavat myös pikkuruiset hampaat, joilla se yrittää nakerrella hiuksiani tai haukata hellästi poskesta, jotta riemastuttaisin sitä nousemalla ylös – vihdoin ja viimein!

Karvahattu odottaa, että painaisin pääni tyynylle...

Näin Nuppu nukkuu myös minun kainalossani.

Juju tuhisee hiljaa ja onnellisesti. Sen läsnäolo rentouttaa
toisin kuin erään karvahatun, joka herättää koko talon.