Kissakodissa ja kissojen kodeissa

Hupsuille on vuosien saatossa kertynyt ihanan paljon kissablogikamuja, joiden kanssa emme temmellä pelkästään bittitantereella vaan ihka oikeassa maailmassakin. Kesällä Pepsin ja Maxin ja Rokkimimmien emot järjestivät mukavan mutta myös silmiä avaavan blogitapaamisen Hämeenlinnassa. Vierailimme kissakoti Kattilassa, jossa en tajunnut edes kaivaa kameraani esiin, sillä järkytyin sen verran pahasti kodittomien kissojen määrästä ja ihmisten ajattelemattomuudesta. Kattilassa omaa kotia odottaa noin 80 kissaa, enkä voi kuin nostaa hattua vapaaehtoisille, jotka paiskivat hartiavoimin töitä eläinten hyvinvoinnin eteen. Matkatoverini Taru laati Kattilasta erinomaisen postauksen, jossa myös kerrotaan, miten meistä kukin voi auttaa kissakodin asukkaita.

 

Nuppu ja Juju lahjoittivat Kattilaan ruokaa, ja emo teki tilisiirron verkkopankissa. 

 

Sydäntäni riipi nähdä kodittomia kissoja, mutta vastapainoksi oli ihanaa viettää aikaa Triolassa, jossa useampikin rescue-kissa viettää nykyisin hemmoteltua, onnellista kissanelämää.

 

Tässä niistä yksi! Herra Nilsson on melkoinen pusukullanmuru satunnaisista öykkäröinneistä huolimatta! <3

Ihastuttava Madame toivotti minut lempeästi tervetulleeksi valtakuntaansa.

Matzonkin kanssa löytyi yhteinen hellyttelyaaltopituus...

 

...ja suloinen Elli oli taas rakkautta täynnä! Kunpa kaikilla kissoilla olisi onnelliseksi tekevä koti!

Koska olen suuri Trio MiuMaun ja herra Nilssonin fani, palasin porukan luo elokuussa Roopen ja Ilmon palvelijan kanssa. Kissapäivämme tosin alkoi täältä Hupsuttamosta, ja hupaisa selonteko Nupun ja Jujun vieraanvaraisuudesta löytyy aussikamujemme postauksesta. Triolassa pääsin tällä kertaa seuraamaan kissanelikon mani- ja pedikyyriä, mutustamaan herkkumuffinssia ja laulattamaan kameraani:

 

Börje oli löytänyt vekkulin vilvoittelupaikan.

Nisu kirmasi tuhatta ja sataa juoksupyörässä mutta malttoi vähän poseeratakin.

 

Mimmissä ja Nupussa on paljon samanlaista
hienostunutta hellyyttä, johon olen ihan hupsuna.

Ja Elli... Katsokaa nyt, miten ihana hän on taas kerran! En kestä! <3

Jos kuvittelitte, että fanikerhotapaamiset päättyivät tähän, olette aivan väärässä, sillä kävin moikkaamassa myös ikisuosikkejani Ilonaa ja Zetoria. Ihana kaksikko oli päässyt paluumuuttamaan omaan kotiinsa remppojen jälkeen ja jaksoi leikittää tätä höpsöä kissatätiä!

 

Miten kovasti olinkaan ehtinyt ikävöidä pientä Zet-poitsua...

...ja sametinpehmoista Iltsu-kaunotarta!

Pallot kierivät, langat liehuivat ja silittääkin ehdin molempia!

Nii-in, Ilonaakin! <3

On ollut mahtavaa päästä käymään näissä ihanissa kissakodeissa (Kattila mukaan lukien) ja tavata suuri määrä kissaihmisiä, jotka pitävät niin hyvää huolta omista pienokaisistaan ja välittävät jatkuvasti eteenpäin tärkeää sanomaa vastuullisesta kissojen ja toki muidenkin eläinten kohtelusta. Kiitos kaikille teille siitä – ja tietenkin ihanista tapaamisista ja yhteisöstä ylipäänsä!

 

”Just noin, mama! Veit naukaisun mun kuonosta! Jatketaan samaan malliin!”

Kissat juhlatuulella

Nuppu ja Juju ovat jo vuosien ajan odottaneet kutsua Linnan juhliin. Ne osallistuisivat karkeloihin somasti rusetti kaulassa ja pudottelisivat punaiselle matolle juhlallisia karvatuppoja. Ehkä siitä syystä presidentti ei ole vielä nakannut kattejani itsenäisyyspäiväkutsulla, mutta digipostilaatikkoomme pölähti onneksi jotain paljon parempaa: kutsu oikean kuningattaren syntymäpäiväjuhliin. Tassulinnan Pepsi täyttäisi pyöreät kymmenen vuotta ja pyysi juhlapaikalle edustusta myös Hupsujen valtakunnasta. Mutta kuka meistä lähtisi kuninkaallisiin kesteihin?

 

Nupun mielestä tämä nassu vie voiton. Nuppu 12 pistettä.
Flowerbud twelve points. Nupet duuuz puäng.

Myös räppäri Juju olisi ollut halukas lähtemään Tampereelle
ja lurauttamaan Pepsille kuninkaallisen joujou-balladin.

Pohdintojen aikana kumpikaan kateista ei kuitenkaan kyennyt vakuuttamaan minua siitä, miten ne saisivat riittävän tukevan otteen kakkulapiosta tai kykenisivät pupeltamaan herkkuja ilman plörähtävää vatsaa. Niinpä lopputulos olikin mama duuuz puääng!

 

Helatorstaina kakkulapion puikoissa nähtiin siis Hupsujen emo!

Tassulinnan pöydät notkuivat kissamaisten herkkujen painosta...

...ja laseihin kaadettiin tietenkin juhlien kuplivaa teemajuomaa eli Pepsi Maxia.

En tiedä, kuinka synttärisankari Pepsi olisi reagoinut, jos Tassulinnaan olisi töpötellyt kaksi hellepäivän puffauttamaa räggäriä, mutta kuningattaren suhtautuminen räggärianoppeihin ja muihin kissatäteihin oli ihailtavan rohkeaa. Pepsi kiiruhti meitä heti eteiseen vastaan ja oli selvästi mielissään paketeista, joita se pääsi avaamaan. 

 

Häly ja vilinä eivät häirinneet 10-vuotiasta neitosta,
vaan se oli täydellinen emäntä.

Pepsi vastasi itse myös juhlien viihdepuolesta
ja kilautti kelloa, kun esitysten oli määrä alkaa.

 

Tunsin syyllisyyden piston, kun ohjelmistossa oli agilityä.
Juju olisi takuulla halunnut olla menossa mukana!

 

Nuppua taas mietin, kun Max esitti meille pallon kieritystä maaliin.
Jos Max joskus haluaa tulla Hupsulan valtakuntaan, Nuppu voi virittää
niille yhteisen passionfutismatsin!

Ja mitä Maxin asuun tuli, se oli juuri niin charmantti
kuin Linnan juhlissa kuuluukin olla.

 

Herrasmies hurmasi Hupsujen emon pienillä huomaavaisilla eleillä.
Max ei suinkaan kököttänyt pelkästään vihreässä salissa, vaan kiersi 
tasaisin väliajoin varmistamassa, että kaikilla oli mukavaa.

Visiitti Tassulinnassa oli juuri niin ihana kuin olin toivonutkin, ja kerroin siitä tietenkin yksityiskohtaisesti Nupulle ja Jujulle. Nyt ne odottavat uusia juhlia ihan vain kissojen kesken.

 

Nuppu on mukana! Se hyppelisi mielellään kissanpolkkaa niin
Cocon, Maxin, Bélan, Zetorin, Sulon, Börjen kuin muidenkin
blogikissakamujen kanssa. 

 

Räppäri-Juju taas löytyisi linnan jatkoilta levyjä scratchaamasta.
Vai mahtaisivatko tytöt kutsua sen tanssimaan Toffeekissan tangoa...?

Naamarit nassuille!

Nuppu ja Juju eivät ole kovin kummoisia bilettäjiä. Ne eivät omista haalareita, eikä niille ole suurta väliä, lasketaanko Mantan kutreille lakkia vai ei. Niiden ruokakuppiin ei humpsahda munkkeja tai tippaleipiä, mutta jotain spesiaalia pienten kissojenkin elämään täytyi saada. Siksi olin skarppina työpaikan vappujuhlissa ja uusiokäytin koristeitamme mallaamalla niitä seuraavaksi Hupsujen karvaista naamataulua vasten.

 

”Ohoh, miten säpäkän näköiset pokat mama toi toimistolta!”

 

”Näilläkö sä tihrustat näytölle aamusta iltaan?”

 

Nuppu kurkisti vasemman linssin läpi, näki seuraavat naamarit ja poistui hiljaa paikalta.

 

Jujulla onneksi riitti reipasta vappumieltä.
”Hyvää synttäriä, kuningatar Pepsi, toivottaa
naapurivaltakunnan kuningas Jujumus I!”

”Nyt mä oon Juju Poirot!”

”Ja nyt taas Jujumus I... Eikö me jo kokeiltu tätä, emo?”

Vaikka Nuppu on yleensä kissakaksikkomme reippaampi pyllertäjä, tällä kertaa se pötki karkuun niin naamareita kuin ilmapalloakin. 

 

Tätä lähemmäs Nuppu ei halunnut tulla nupunsyöjäpalloa.

Ja voitteko kuvitella - Juju ei ollut kapistuksesta millänsäkään,
vaikka aiempina vuosina sen pinkki nenä on valahtanut
vitivalkoiseksi foliopallojen saapuessa.

Yritin rohkaista Nuppua, mutta se vain piileksi serpentiinimöykyn takana.

 

Jujua nauratti, kun siitä tulikin yhtäkkiä perheen Rambo Reipas!

Lopulta vappupillin töräys ravisti Nupun nössötranssista.

 

Sekin halusi toivottaa taustalla poseeraavalle Pepsille
hyvää syntymäpäivää. Onnea myös Triolan Böölle ja Nisulle! <3

Ja ihanaa vappua kaikille teille lukijoille!

Jujua vaille Nuppu

Olen aina uumoillut että Onnettarella on jotain minua vastaan. Huvipuistojen ”jokainen arpa voittaa” -kojuista olen kantanut kotiin surkeita avaimenperiä, ja lautapeleissä nopalla on tapana kierähtää aina ykköseksi. Vaikka olen iän kaiken pukeutunut Onnettaren katseelta suojaavaan näkymättömyysviittaan, en ole koskaan kadottanut täysin leikkimieltäni. Olen osallistunut ahkerasti kissablogien arvontoihin ja toivonut salaa, että Nuppu ja Juju onnistuisivat räpsyttämään sinisiä silmiään niin, että leidi Fortuna sokaistuisi edes kerran.
 

Kuka muka voisi olla lahjoittamatta voittoa näille pikku amuleteille?

Maaginen juoneni toimi kuin rasvattu, ja mussukoissani on selvästi enemmän voimaa kuin sadassa jäniksenkäpälässä. Voitimme nimittäin viikko sitten Tassulinna-blogin arvonnassa rannekellon, joka ei ole mikään tavallisen taplaajan aikarauta. Kyseessä on todellinen kissojen aktivointiranneke, joka varmistaa, että Nuppu ja Juju ovat mielessäni (ja ranteessani) vuorokauden jokaisena tuntina, minuuttina ja sekuntina. Kas näin:
 

Hupsujen vuorokausirytmi tunnista toiseen.

Kun kello saapui, minua hieman jännitti, tulisiko Hupsuttamossa kiistaa siitä, pujotetaanko se emon, iskän, Nupun vai Jujun ranteeseen. Talouden mies ei jostain syystä oikeuksiaan puolustanut, mutta minä ja katit aloimme tavoitella palkintoa tosimielellä.
 

Ihana ragdoll-vaavikortti harhautti meidät kaikki hetkeksi...

...mutta sitten me Jujun kanssa nappasimme kellosta kiinni ihan yhtä aikaa!

Huitsipupu oli kuitenkin helppo poistaa kisasta, sillä pakettiin oli piilotettu
myös kissanminttupötkö, joka pökerrytti poitsun huumaavilla tuoksuillaan.

Päihteetöntä Nuppua oli hankalampi huijata. Se pyysi minua solmimaan
kellon trendikkääksi vyöksi sen tiimalasivartalon ympärille. 

 

Selitin, ettei rannekelloa sillä lailla kuulu pitää, joten Nuppu
purki turhaumiaan ripsuttamalla raapimapuuta oikein olan takaa.

Kun Juju selvisi pössyttelystään ja Nuppu oli saanut pahimmat höyryt ulos, katit suostuivat kuuntelemaan järkiperustelut, miksi emon kuuluu saada pitää ihanaa kissakelloa omassa ranteessaan. Nyt en unohda ainuttakaan Nupun ja Jujun päivän kohokohtaa, ja mikä parasta, voin ainakin kerran päivässä hauskuttaa kaikkia ilmoittamalla, että kello on Jujua vaille Nuppu:

 

Venyttelevä laiheliini on tietysti Juju ja etutassuaan lipova pallero Nuppu.

Kaikki ovat nyt tyytyväisiä siihen, että emolla on maailman tyylikkäin kello!

 

Jopa fashionistamme Nuppu, joten suuret kiitokset Tassulinnaan
mahtavasta arvonnasta ja kohdallemme osuneesta jättipotista!