Tienataan, tienataan!

Nuppu ja Juju ovat ammatiltaan kokopäiväisiä arjen sulostuttajia. Ne aloittavat söpöstelynsä aamutuimaan – usein ennen herätyskelloa – ja viimeiset suukot vaihdetaan hetkeä ennen yöpuulle kapuamista. Vastineeksi rankasta raatamisestaan ne saavat täyshoidon Hupsuttamossa: vapaavalintaiset petipaikat, ahkeran kupintäytön, raikkaat wc-faciliteetit, kampaussalongin, mani- ja pedikyyrit sekä monipuolista harrastetoimintaa agilitysta kissabiciin. Mielestäni perheen taloustilanne on sievässä tasapainoissa, mutta kaksilahkeinen palvelija on toisinaan kysellyt, milloin kateilta tulee ensimmäinen šekki juokseviin kuluihin. Niitä kuulemma riittää, eikä häntä haittaisi, jos Nuppu ja Juju nakkaisivat joskus säästöpossuun killingin tai pari.
 

Elämme kovia aikoja, jos kauniin pikku kissatytön pitää upottaa
somat tassunsa mutaan ja ryhtyä raskaan työn raatajaksi.

Jujun katse lasittui kauhusta, kun selvisi, että poitsunkin
pitäisi lappaa tästä lähtien leipää pöytään.

Ennen kuin rakkaat räggärini ehtivät plärätä tarkemmin mol.fi-sivuston valikoimaa, silmiimme osui Facebookissa täydellinen ilmoitus: asuinalueellamme järjestettäisiin vuotuinen lemmikkikuvanäyttely, ja kaikkien eläinmallien kesken arvottaisiin 20 euron lahjakortti lemmikkitarvikeliikkeeseen. Voisiko se olla Nupun ja Jujun reitti omavaraisiksi katinrötkäleiksi? Lienee sanomattakin selvää, että kaivoin saman tien esiin Hupsuista mahdollisimman hupaisan kuvan ja kiikutin sen innoissani kisapaikalle. Olimme heittäneet siiman veteen ja saatoimme vain odottaa, pujottaisiko Onnetar koukkuumme muhkean palkinnon.

 

Vastassamme oli toinen toistaan komeampia turrikoita, ja Nuppua ja Jujua jännitti,
mitä Onnetar tuumaisi kisan ainoista kissoista. Olisiko kehruumoottori etu vai haitta?

Aikaa kului, ja ehdin jo unohtaa Nupun ja Jujun mannekiiniprojektin, kun jotain odottamatonta tapahtui: minua oli yritetty tavoitella lemmikkiliikkeen numerosta pari kertaa kesken työpaikan suunnitteluillan. Vielä muutaman kerran ristiin soiteltuamme sain vihdoin kuulla sen, mitä olin alkanut salaa toivoa: Onnetar oli toden totta arponut Huitsin ja Nuppanan lemmikkinäyttelyn voittajiksi! Niitä odotti Lemmikkikulmassa lahjakortti ja upea pokaali, jonka kannoin eilen kotiin ylpeyttä puhkuen.

 

Juju saapui ensimmäisenä ihmettelemään onnenkantamoista. Se ei kuitenkaan
suostu uskomaan, että kyse olisi täysin sattumasta, sillä kyllähän tuollainen
 komea ja humoristinen kieltä ja korvia lärpsyttävä kissaherra
hurmaa Onnettaren ihan väkisinkin... 

”Mää voitin mama! Oon maailman hienoin poika, eiks jeh?”

Kevättuuli saattoi puhaltaa korviini, mutta minusta
kuulosti, että Juju kuiskasi hiljaa ”My preciousssssssss”....

Ilakoimme Jujun kanssa voitosta, kunnes tajusin, ettei Nuppu ollut liittynyt seuraamme. Huolestuin aika tavalla, sillä neitokainen on yleensä kaikessa mukana häntä pörhöllään ja hurinapurinalaitteet kaakkoon väännettyinä. Ei kai mussu ollut pahoittanut mieltään jostakin?

Nuppu löytyi apeana sängyn alta, eikä edes pokaalista väikkyvä kullan kiilto
sytyttänyt ilon kipinää sen sinisiin safiirisilmiin. 

Juttelimme hetken asiasta, ja Nuppu totesi, että Jujun pokaali on hieno.

Jouduin selittämään Nupulle monta kertaa, että pokaali ja lahjakortti olivat niille yhteisesti ja vannoin, että vaikka Jujulla olikin tässä kuvassa suurhassuttelijan rooli, Nuppu on vähintään yhtä höppänä. Nupulle tuli heti parempi mieli, ja se halusi näyttää, että pystyisi loihtimaan nassulleen ihan yhtä reuhakkaita ilmeitä kuin Juitsi:

 

Kukas onkaan tällä kertaa se Tosi Höpsö, häh?

Nuppu hei, kyllä me jo uskotaan!  ❤ 

Vaikka Nuppu osaakin olla sekä hupsu että tosi höpsö, se halusi vielä poseerata pokaalin tuikkeessa söpönä ja tosi suloisena:

 

Kun Hupsujen kansallishymni kajahti soimaan, Nuppu liikuttui lähes kyyneliin.
Tämän kullan eteen tehtiin hurjasti työtä!

Koska töitä paiskiessa tulee kova nälkä, Nuppu kurkisti, löytyisikö pokaalin
pohjalta raksuja. Sieltä kurkisti kuitenkin vastaan vain kupera kissakaunotar.

Oli ihanaa nähdä, kuinka ilo palasi Nupunkin silmiin.
Ettei se vain olisi jopa hymyillyt pokaalin takana?

Kyllä vain: voittajan on helppo hihittää!

 

Nyt meidän on vielä päätettävä, mihin Nuppu ja Juju haluavat ensimmäiset itse tienaamansa rahat käyttää. Minusta vaihtoehtoja olisi loputtomasti kissanmintusta raapimaleluihin ja lempiherkuista uusiin valjaisiin, mutta käytännönläheisen (lue: kitsaan) miespalvelijan mielestä vaihtoehtoja on vain kaksi: Nuppu ja Juju saavat valita, haluavatko ne pyöräyttää pötkylöitä tyhjään vai hiekalla täytettyyn klosettiin. Niinpä lahjakorttimme vaihdetaan luultavasti Racinelin pölyttömään ja ekologiseen kissanhiekkaan. Mies lupasi piffata siihen vielä pari euroa lisää ja lohdutti kissoja, ettei takaisinmaksulla ole kiirettä.

 

Ou nou! Mitäs seuraavaksi?

Jujua vaille Nuppu

Olen aina uumoillut että Onnettarella on jotain minua vastaan. Huvipuistojen ”jokainen arpa voittaa” -kojuista olen kantanut kotiin surkeita avaimenperiä, ja lautapeleissä nopalla on tapana kierähtää aina ykköseksi. Vaikka olen iän kaiken pukeutunut Onnettaren katseelta suojaavaan näkymättömyysviittaan, en ole koskaan kadottanut täysin leikkimieltäni. Olen osallistunut ahkerasti kissablogien arvontoihin ja toivonut salaa, että Nuppu ja Juju onnistuisivat räpsyttämään sinisiä silmiään niin, että leidi Fortuna sokaistuisi edes kerran.
 

Kuka muka voisi olla lahjoittamatta voittoa näille pikku amuleteille?

Maaginen juoneni toimi kuin rasvattu, ja mussukoissani on selvästi enemmän voimaa kuin sadassa jäniksenkäpälässä. Voitimme nimittäin viikko sitten Tassulinna-blogin arvonnassa rannekellon, joka ei ole mikään tavallisen taplaajan aikarauta. Kyseessä on todellinen kissojen aktivointiranneke, joka varmistaa, että Nuppu ja Juju ovat mielessäni (ja ranteessani) vuorokauden jokaisena tuntina, minuuttina ja sekuntina. Kas näin:
 

Hupsujen vuorokausirytmi tunnista toiseen.

Kun kello saapui, minua hieman jännitti, tulisiko Hupsuttamossa kiistaa siitä, pujotetaanko se emon, iskän, Nupun vai Jujun ranteeseen. Talouden mies ei jostain syystä oikeuksiaan puolustanut, mutta minä ja katit aloimme tavoitella palkintoa tosimielellä.
 

Ihana ragdoll-vaavikortti harhautti meidät kaikki hetkeksi...

...mutta sitten me Jujun kanssa nappasimme kellosta kiinni ihan yhtä aikaa!

Huitsipupu oli kuitenkin helppo poistaa kisasta, sillä pakettiin oli piilotettu
myös kissanminttupötkö, joka pökerrytti poitsun huumaavilla tuoksuillaan.

Päihteetöntä Nuppua oli hankalampi huijata. Se pyysi minua solmimaan
kellon trendikkääksi vyöksi sen tiimalasivartalon ympärille. 

 

Selitin, ettei rannekelloa sillä lailla kuulu pitää, joten Nuppu
purki turhaumiaan ripsuttamalla raapimapuuta oikein olan takaa.

Kun Juju selvisi pössyttelystään ja Nuppu oli saanut pahimmat höyryt ulos, katit suostuivat kuuntelemaan järkiperustelut, miksi emon kuuluu saada pitää ihanaa kissakelloa omassa ranteessaan. Nyt en unohda ainuttakaan Nupun ja Jujun päivän kohokohtaa, ja mikä parasta, voin ainakin kerran päivässä hauskuttaa kaikkia ilmoittamalla, että kello on Jujua vaille Nuppu:

 

Venyttelevä laiheliini on tietysti Juju ja etutassuaan lipova pallero Nuppu.

Kaikki ovat nyt tyytyväisiä siihen, että emolla on maailman tyylikkäin kello!

 

Jopa fashionistamme Nuppu, joten suuret kiitokset Tassulinnaan
mahtavasta arvonnasta ja kohdallemme osuneesta jättipotista!

Onnenpekka on puhunut!

Hupsuttamossa oli piinaavan pitkä viikko, sillä mielessämme pyöri koko ajan historiamme ensimmäinen arvonta. Kuinka monta osallistujaa saisimme, kuinka valinta suoritettaisiin ja kuka olisi se rohkea rokan syöjä, joka osoittaisi kohtalon sormella, kenelle Amerikan-tuliaiset postitetaan?

 

Aluksi vaikutti siltä, että Onnetar olisi tänään työvuorossa.

Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun Onnetar tajusi, että arvat sekoitettiin
emon surullisen kuuluisassa kissapipossa. Se sanoi Adios ja livahti paikalta.

Olin hetken huolestunut, kuinka arvonnan kävisi, mutta onneksi satumaisen slimmi Pikku Prinssi ei jättänyt minua pulaan. Se asteli paikalle ja hoiti homman kuin ammattilaiset. Jos Veikkauksella kaivataan uutta lottohenkilökuntaa, niin tämä video voi toimia Jujun CV:nä. Sen ensisijainen tarkoitus on kuitenkin paljastaa, kuka saa pian Hupsujen pikku tuliaiset kotiin postitettuina:

Sanotaan, että ragdollit ovat koiramaisia kissoja, ja arvontamme osoitti väitteen todeksi. Lintukoirabordercolliekissamme Juju vainusi arvonnan ainoan koiraosallistujan ja osoitti samalla, ettei blogiystävyydessä ole väliä, onko räggäri vai amerikanbulldoggi. Onnea Liinukalle ja Nerolle arpajaisvoitosta ja kiitokset, kun olette olleet jo piiiiiitkään meidän vakkarilukijoita! Hupsutkin seuraavat aina hihitellen Neron puuhia ja jännittävät, haistaako Nero paketista Jujun varpaiden tuoksun:

 

”Moi Nero! Mitä kuuluu? Vaikka tää paketti onkin sun emännälle, niin nämä
pinkkien kissa-anturoiden tuoksut on omistettu sulle! Oot meidän koiraidoli!”

Liinukka - lähetäthän vielä sähköpostitse katuosoitteesi meille, jotta paketti pääsee heti alkuviikosta matkaan! :) Osoitteemme on sandranypnyp (at) gmail.com.

Kiitos vielä ihan jokaiselle osallistujalle! Olisi ollut ihanaa lähettää kaikille jotain, mutta ihan niin paljon ei laukkuun tuliaisia mahtunut. Täytyy ottaa tämä jokin kerta uusiksi!