Hupsujen yksivuotiskarkelot

Tasan vuosi sitten Nuppu ja Juju painoivat ensimmäiset viralliset tassunjälkensä bittiavaruuteen. Epävirallisia digihurinoita oli pöristelty Facebookin täydeltä jo lähes vuoden ajan, mutta ikioma blogi räpsäytti silmänsä auki vasta sunnuntaina 1.9.2013. Ensimmäisiä postauksia oli testiluetettu lähipiirillä, ja sormet tutisten painoin lopulta Bloggerissa näppäintä ”julkaise”. Mitä sitten tapahtuikaan? Roikuimme Nupun ja Jujun kanssa ruudun äärellä ja odotimme. Maapallo ei kääntynyt radallaan, ikkunamme alle ei kerääntynyt suurta kollikissojen ihailevaa laumaa (vaikka Nuppu salaa niin toivoi) eikä meitä myöskään kärrätty roviolle vääräuskoisista kissahöpinöistä. Vaikka Blogger väitti satojen lukijoiden käyneen blogissamme, Google Analytics paljasti, että tosi asiassa vain uskollisimmat ystävät ja sukulaiset olivat saapuneet paikalle kannustamaan uutta kanavavaltaustamme.

Tämä on Nupun ja Jujun virallinen vuosipäiväkuva.
Sen perusteella blogin nimi voisi olla Nätti ja tosi söpö.

Aika kului, ja koska Nuppu ja Juju pitivät huolen siitä, että blogiin riitti materiaalia, sitä ei kuopattu heti hiljaisilla alkumetreillä. Kun sivuillemme ilmestyi ensimmäisiä tuntemattomien kommentteja, olimme kaikki kolme tikahtua riemuun. Mikä parasta, kaikki vuoden aikana tulleet viestit ovat olleet kannustavia, ilahduttavia ja vastahupsuttavia! Ventovieraista on tullut bittituttuja, joiden kanssa on ilo vaihtaa kuulumisia ja kissavinkkejä. Seuraamme itsekin innokkaasti monien karvakaverien tempauksia, niin kissojen, koirien, kilien, heppojen kuin pupujenkin. Onpa ilmassa ollut jopa romantiikkaa, sillä Nuppu löysi itselleen netistä hurmaavan poikaystävän.

Näin kissat deittailevat vuonna 2014. Ruudulla komeilee Nupun ihastus, Rufus.

Ensimmäiseen blogivuoteemme on mahtunut monenlaista touhua. Halloweenina kissat kalistelivat kettinkejä, jouluna Juju rakastui Jujun värisiin villasukkiin, helmikuussa Nuppu kruunattiin Miss Ragdoll Worldiksi ja kesän tullen kissat pääsivät ensi kertaa ulkoilemaan. Asunnossamme on vuoden aikana tapahtunut myös perin kummallisia juttuja: infrapunakamera tallensi olkkarissamme pingisperhosen toukan, kissat päätyivät vaatekaapista Narniaan ja opiskelivat viuluvirtuooseiksi Paganinin tapaan. Hassutusten lisäksi blogiin päätyi huolta Nuppu-paran tassusta, joka oireili moneen otteeseen. Eilen sain taas kunnon säikäyksen, kun Nuppu tuuttasi kirjainpökäleiden sijaan hiekkikselle hiuslenkin! Naru luikersi onneksi jouhevasti raittiiseen ilmaan eikä aiheuttanut tukosta tai muuta harmia pienen kultamurusemme suloisessa suolistossa. Nuppu ei ole ikinä aiemmin yrittänyt järsiä saati sitten popsia lenksuja, joten emme olleet edes tajunneet, että tällaista voisi käydä. Tästä lähtien lenksut varataan vain valvottuihin leikkihetkiin, jotta molemmat blogin päätähdistä pysyvät hyvässä iskussa.

Emo oli huolesta mutkalla, mutta Nuppu ei ollut hiuslenksukeissistä
moksiskaan. Kyseessä oli luultavasti vahinko: lenksu katkesi leikeissä
ja päätyi räggärin kitaan. Tämä olkoon varoittava esimerkki, etteivät
edes metallittomat lenksut ole sopivia kissan leluiksi. Sen opimme
ei kantapään vaan sen vielä taemman pään kautta.

Olen viime aikoina miettinyt kovasti, mitä jännittävää voisimme keksiä blogimme yksivuotissynttärien kunniaksi. Nupulla oli heti vastaus pähkäilyyni: se tahtoi päästä Jujun kanssa Facebookiin. Siellä ovat kuulemma kaikki muutkin. Niinpä perustin räggäreilleni ikioman sivun, jota kaikki halukkaat saavat mielihyvin käydä kurkkimassa. Tarkoitus on ilmoitella siellä, milloin blogia on päivitetty, ja tarjota välillä myös ennen näkemätöntä kuvamateriaalia sekä minimuotoista hupsutusta. Mutta mikä tärkeintä, blogi jatkaa taivaltaan nyt toiselle vuodelle ja toivomme, että juttuja ja teitä ihania lukijoita riittää vielä pitkäksi aikaa!

Tällainen on Nupun ja Jujun profiilikuva.

Kissat ja blogit ovat siinä suhteessa samanlaisia, että molemmat vaativat koko ajan
jotain uutta ja jännää. Sen ei tarvitse olla mitään järisyttävää, vaan esimerkiksi
kiipeilypuuhun parkkeerattu pallorata voi tuottaa suunnatonta riemua.

Mutta kuten neidin makoisasta haukotuksesta voi päätellä, vitsi vanhenee ennen pitkää...

Ha haa! Mitäs pienet räggärit sanoisivat, jos pallorata ilmestyisi kattoterassille?

Viihdettä saatiin taas koko rahalla. Eikä tässä vielä kaikki:
tarkkasilmäisimmät saattoivat aiemmin bongata palloradan
vielä kolmannestakin paikasta...