Näytetään tekstit, joissa on tunniste maja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maja. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. lokakuuta 2018

Leikin monet muodot

Nupun ja Jujun lokakuu on ollut mukavan leppoisaa aikaa. Hupsuttamo on viilentynyt sen verran, että katit ovat siirtyneet sulavasti talviaikaan. Nupun tapauksessa se merkitsee sitä, että se rapistelee oven takana muutama hetki ennen herätyskelloa ja kiiruhtaa herättämään minut ininällä ja kevyellä nenähieronnalla. Sitten se tunkeutuu peittoni alle ja möyrii tyytymättömänä, kunnes suostun lopulta vääntäytymään selälleni niin, että se saa havittelemansa paikan koukkuun hinattujen jalkojeni alta. Näin muodostunut maja kiinnostaa ymmärrettävästi myös toista aamuviileydestä kärsivää kattia, jolle ei kuitenkaan ole siellä enää tilaa.
 
Juju tietää, mitä tarkoittaa sana ”occupado”. Silti joudun aina välillä todistamaan väitteen
 nostamalla peittoa ja näyttämällä, kuka ehti tehdä ensimmäisen varauksen. 

Onneksi meitä peittoihmisiä on kaksi, joten Jujukin saa useimmiten oman lämpimän katoksensa. 

Aamun lämpöisistä mössöhetkistä on tullut minulle entistä houkuttelevampia, sillä yksi domino liukastui banaaninkuoreen ja mätkähti mahalleen muiden palikoiden seuraksi: työpaikallamme aloitettiin jälleen kerran YT-neuvottelut. Proseduuri ei ole vieras, sillä onhan tämä jo viides kerta, mutta epätietoisuudessa eläminen on silti viheliäistä. Kuusi viikkoa tuntuu loputtoman pitkältä ajalta kärsimättömän ihmisen elämässä, mutta onneksi työpäivän jälkeen kotonamme käynnistyvät aina LT-hurjastelut.


 
LeikkiTuokion aluksi vedetään vähän Chiquitaa nenuun...

...ja sitten käynnistetään hervoton luikerojahti!

”Jahuu! Emo muisti vihdoin käydä hakemassa Mimmin ja Alfredin suositteleman matosen!”

”Se on pinkki ja maistuu luultavasti vadelmahattaralta...” 

”Mums, mums, mums...”
 
”Lussun, lussun, lurts...”

Nupun suukot kutittivat matoa, ja se luikersi karkuun!

Nuppu lähti hurjapäiseen jahtiin....

...ja sai emon ymmärtämään Ed Sheeranin biisin
”I'm in love with the shape of you” entistä syvällisemmin.

Pehmeän perunamaisten muotojen lisäksi emoa ihmetyttivät
neitokaisen 180 asteen kulmaan taittuvat tassut.

Nuppu huitoi, mätki, hyppi ja inisi...

...ja kova työ tuotti tulosta! Hyvä, Nupperspuppers!
 
Kun Nuppu natusteli tyytyväisenä saaliinsa häntää, emo keksi lisää hassutusta...
 
Juhuu! Tältä näyttää räggärinhäntämato! :-D Kiitos pöhköstä ideasta, Ame ja Tuike!

Ohoh! Paikalle eksyi toinenkin naavaparta!

”Tosi vitsikästä äiskä! Mutta jos se helpottaa sun oloa, niin saat höpsötellä toistekin.” 

”Kunhan leikitään vähän luikerollakin!”

lauantai 7. marraskuuta 2015

Mälsänvastainen maja

Koska viime viikonloppuna oli kaksi pyhäpäivää peräkkäin eikä apaattinen emo järjestänyt naamiaisbileitä tai suuria kissakarnevaaleja, pienten kissojen elämä muuttui mälsäksi möllötykseksi. Ketä kiinnostaa jahdata iänikuista laserpistettä, jota ei ole kolmen vuoden aikana saanut vielä kertaakaan hampaisiinsa, tai kuka haluaisi jäytää herra Apinamieheltä irti viimeisetkin raajat? Eivät ainakaan Nuppu ja Juju.

Kateilla oli ihmettelemistä jo omissa raajoissaan,
joista puolet oli surkastunut pois tekemisen puutteessa.
Vai onko Juju kasvattanut itselleen toisen pään?

Aloin tuntea itseni niin huonoksi lemmikinomistajaksi, että oli aika kehittää jokin uusi ja jännittävä virike rakkaille mössyköilleni, ja kuin Kreivin aikaan blogikavereille Mimmille ja Alfredille oli rakennettu taas uusi, uljas maja. Haa! Sellainen olisi saatava myös Hupsuttamoon.

 
Vinkki numero yksi: Mama, pliide,
älä rakenna sitä majaa kissanruohosta.

Jotta susi (tai syystuuli) ei puhkuisi ja puhaltaisi heti nurin kissojen huvimajaa, päätin kyhätä rakennelman Veli Pontevan tavoin tukevasta viltistä. Halusin luoda majasta viihtyisän ja pehmoisen turvapaikan, joka olisi samalla oikea viihdemesta.



Aherruksen päätteeksi olkkariimme kohosi asumus, jonka katto oli näin tukeva ja kaunis.
Eteläinen sisäänkäynti oli mielestäni vekkuli ja houkutti kömpimään peremmäs.
Sisätilat taas olivat modernit ja tarjosivat runsaasti luksusta
paitsi köllöttelyyn myös vilkkaaseen viihtymiseen.

Huviparatiisi oli hädin tuskin saanut seinänsä pystyyn, kun ensimmäiset asiakkaat tulivat tutkimusretkelle. Ne olivat ehtineet jo lukea CatAdvisorista, että tällainen pytinki avaisi pian ovensa kissoille, joilla oli jo kaikkea.

 
Jujua kiinnosti eniten unelmalinnan ulkoterassi, mutta
Nuppu tahtoi testata sisätilojen teddyvuoratut petipaikat.

Kaikki muu oli kuulemma toimivaa paitsi karvainen kattokruunu,
joka kutitti neitosen korvaa pahemmin kuin varastopunkit.

Kun terassi oli nuohottu kauttaaltaan ja ilta alkoi viiletä,
Jujukin saapui sisälle lämmittelemään.

Kissojen silmät suorastaan tuikkivat, kun ne löysivät majasta kaikenlaista kivaa.
Nuppu köllähti pehmotaloon, ja Juju paikannettiin pian flipperin äärestä.

Onneksi pelipöytiä löytyi enemmänkin, sillä Nupunkin teki mieli läimiä menemään.
Huomatkaa tervettäkin terveemmät etutassut, joilla palloa kelpaa töpötellä!

Olipa peliluolaan piilotettu myös yksi ylläri: uudenkarhea hiirulainen,
jonka Nuppu touhukkaana tyttönä sattui löytämään!

Spelailu ja yllärit saivat Jujun lopulta väsähtämään, ja sekin halusi päästä
kokeilemaan pehmotupaa. Harmi vain, että tönö oli ehditty jo varata...

Majanrakennus osoittautui virkistäväksi kokeiluksi sekä pikkuisille että emolle. Mies tosin kotiin saapuessaan tuskaili tilannetta hieman sisustuksellisesta näkökulmasta mutta ymmärsi, ettei majaprojekti ollut yhtä tyhjän kanssa. Olimme edistyneet valtavasti löllöisän jalattomasta lähtötilanteesta, sillä ympyrän sulkeutuessa minulla ei ollut enää kissaa, jolla oli kaksi päätä ja neljä jalkaa, vaan otus, jolla oli yksi pää ja kahdeksan jalkaa. Niillä on hyvä viipottaa elämässä eteenpäin!


Kannatti rakentaa maja, vai mitä?