Kaikki kissanomistajat tietävät, ettei maltti ole rakkaiden lemmikkiemme valtti. Kun karvapalleron vatsasta kuuluu ensimmäinen vieno kurahdus, se purkautuu kuonosta valtavana nälkämouruna. Ruokaa on saatava HETI PAIKALLA, eikä älykäskään kissa yhtäkkiä ymmärrä fraaseja ”hetki vielä”, ”tulossa on” tai ”ihan aina ennenkin sut on ruokittu!” Juju-parka sohii tassulla varpaat harittaen, ja Nuppu puskee ja tönii pohkeeni melkein mustelmille. En voi kuitenkaan moittia katteja, sillä samantapainen kärsimättömyys on tuttua minullekin. Haluaisin, että asiat etenisivät salamana, ja joskus tuntuu piinaavalta hyväksyä, että täytyy vain rauhassa odotella ja katsoa, mihin suuntaan elämänpolku seuraavaksi kiemurtelee. Niinpä me päätimme treenata porukalla kärsivällisyyttä asettelemalla pinoon skotlantilaisia kissoja.
Ostin ”Stack the Cats” -pelin viime kesänä Edinburghista, mutta en ole vielä koskaan malttanut rauhoittua sen pariin.
Ideana on rakentaa hieno muuri 12 kevyestä puukissasta. Ei ihan helppo juttu!
Aloin nostella värisevin tassuin palikoita päällekkäin, ja silloin Jujun maltti petti...
Sen oli pakko tulla auttamaan, ja homma oli aloitettava alusta. Tunsin, kuinka kasvoimme kissoina ja ihmisinä.
Seuraava rakennelmani oli jo paljon kunnianhimoisempi, vaikka Juju ei malttanut olla heiluttamatta häntäänsä ja tökkimättä kuonollaan projektin aikana.
Pöydälle saapui toinenkin apuri, joka on tunnetusti näppärä tassuistaan.
Minusta se kokosi aika hienon kissapyramidin, eikö vain?
Olin koko harjoituksen ajan tyyni kuin Himalajan laella meditoiva munkki, ja kärsivällisyyteni palkittiin: oikeat kissat kyllästyivät lopulta pötkähteleviin puukollegoihinsa ja onnistuin loihtimaan yllä näkyvän teoksen.
Päätin kruunata sen toisella Edinburghin-tuliaisella: kissataululla, jonka ostin Nuppua ja Jujua ikävöidessäni. Se houkutteli Nupun taas paikalle, mutta onneksi vain ihailemaan.
Juju asetteli jeejee-kissan paraatipaikalle vakain ottein. Tämä on maltillista yhteistyötä parhaimmillaan!
Seuraavaksi halusimme kuitenkin hassutella, ja annoin Juitsin töniä kisut lattialle.
Sitten pinosin puisia ja karvaisia kissapalikoita ihan sikin sokin.
Tämä suloinen sarvipää oli suosikkirakennelmani!
Mutta kuten kaikki tietävät, kissan elämässä kaikki tiet vievät keittiöön ja ruokakupille, ja leikin päätteeksi Hupsujen oli saatava ruokaa NYT, HETI ja ÄKKIÄ!
Vaikka Nupun ja Jujun maltti ei varsinaisesti treenaamalla kasvanut, rakentelu sai minut rentoutumaan ja unohtamaan kärsimättömät ajatukseni.
Mihin tahansa polkuni johtaakaan, tepastelen sitä pitkin kahden hassun karvaturrin kanssa...
Uskomattoman aurinkopätkän takia toukokuu tuntui venyvän pitkäksi kuin purukumi. Se muistutti lähestulkoon lapsuuden kesiä, jotka jatkuivat, jatkuivat ja jatkuivat auringon mollottaessa aina vain siniseltä taivaalta. Kun kuukausi vaihtui, pinkeäksi viritetty aikajänne saavutti kuitenkin maksimimittansa ja katketa räpsähti. Koleiksi käyneet kesäpäivät vilkkuvat nyt silmissä pikakelauksella, ja minua hieman hirvittää, saanko todella valmiiksi kaiken, mitä ennen lomalle löllähtämistä täytyisi vielä tehdä.
Nupulla on onneksi jo loma.
Se ehtii pelata pallolla...
...ja ottaa samalla vaikka päikkärit.
Olen viettänyt melkoista viuh vauh -elämää, ja siitä syystä Nupun ja Jujun arjen taltiointi on jäänyt hieman retuperälle. Koska en ole ehtinyt liiemmin kirjata ylös Hupsujen touhuja, olen yrittänyt kaapata hauskimpia hetkiä edes videolle. Niinpä saatte tällä kertaa hupailla tutun räggärikaksikon kanssa videokoosteen merkeissä. Koska meillä on niin kovin kiire, videokin on suurelta osin pikakelattu. Luvassa on kuitenkin Nuppu-painotteista tohinaa aamupalan lusikoinnista sängyn petaamiseen ja ruokasilityksistä aina vaatekaappikiepaukseen asti. Lopussa näette, kuinka paljon vihreämpää ruoho voikaan aidan toisella puolella olla…
Iloisia kesäpäiviä ja tsemppiä kesälomanaluskiireisiin, jos jollain muullakin sellaisia on!
