Lälly lauantai

Koska lomamme häämöttää jo viiden päivän päässä, olen alkanut höllentää otettani arjesta. Aiemmin olen vetänyt itseni usein piippuun juuri ennen lomaa ja tuntenut kauhukseni kurkun kaiherrusta heti maiseman vaihduttua. Tällä kertaa toivon välttäväni moisen kohtalon, sillä olen ottanut viikonlopun viettoon mallia kahdelta rötkäleeltä, joita stressi ei onneksi lähtökohtaisesti paina.

Tämä näky saa kierrokset heti laskemaan, ja rentous valtaa mielen ja kehon.

Olemme nauttineet tänä aamuna elämän pienistä iloista lepäilemällä viltillä, jota ikkunan takaa helottava aurinko on ihanasti lämmittänyt. Samalla olemme höpötelleet hempeitä.

Lepertelin kissoille iät ja ajat, koska ne nyt vain ovat niin mahdottoman suloisia, ja päädyin
kysymään omalta mammanpojaltani, mikä sen mielestä on Nupussa kaikkein söpöintä.

Kysymys oli selvästi vähän hankala, koska söpöjä juttuja on niin paljon, ettei Juju voinut valita
vain yhtä. Onhan Nuppu esimerkiksi kaunis ja rohkea, ja se osaa piipittää ja kujertaa
raksukaapin edessä kuin ennenaikaisesti etelästä palannut muuttolintu.

Niinpä Juju vaihtoi puheenaihetta ja näytti, mikä on mamassa kaikkein ihaninta:
lämmin, seepraleggingsillä päällystetty sääriluu, jonka päälle on hyvä kellahtaa.

Pyysin Jujua palaamaan aiempaan aiheeseen, ja yhtäkkiä se muisti Nupusta yhden
supermegasöpön jutun, jota emme ole muistaakseni edes esitelleet vielä blogissa...

Juju pyysi nätisti, että Nuppu näyttäisi maailmalle suloisen kauneuspilkkunsa.

Nuppu-kulta, tämä poseeraus me ollaan jo nähty ”pari”
kertaa, ja kauneuspilkku pysyy yhä piilossa.

Ei, ei, ei... Söpöysmerkki ei valitettavasti ole masussakaan...

Eikä se sijaitse peppukannikassakaan. Eikö Nuppu tosiaan muista paikkaa,
jossa se pieni, suloinen kauneuspläntti pitää matalaa majaansa?

No niin, hyvä Nuppu! Kymmenen pistettä ja Marilyn-merkki! Nupun vasemman etutassun
alapintaa koristaa värivirheeksikin tituleerattu valkoinen täplä, joka on emon ja Jujun mielestä
kerrassaan ihastuttava ja persoonallinen yksityiskohta mallitypymme unelmakropassa.

Kun kysyin Nupulta, mikä on Jujussa kaikkein ihaninta, siihen iski yhtäkkiä
niin suuri hellyyspuuska, ettei höpöttelystä enää tullut mitään. Jujukin vallan
hiljeni vastaanottamaan kaikkien aikojen hempeintä keväsiivousta.
Sen myötä myös emolta hävisi mielestä viimeiset stressipölypallukat!

Käytöskukkasia

Suloiset pikku miukumaukuni ovat ehdottomasti salonkikelpoisia karvaturreja. Niiden turkki kuohkea ja kammattu, eikä kumpikaan niistä livahda silmän välttäessä pesukoneen taakse tupakoimaan (tai ainakaan käry ei ole koskaan kantautunut sieraimiini saakka). Eilen kuitenkin huomasin, että olettamukseni hienokäytöksisyydestä oli vain viisikymmentäprosenttisesti oikea.

Kumpi ei pääse salonkiin? Kas siinä pulma!

Juju tunnusti heti, että sen turkki oli tänään
päikkäreiltä noustessa aika pörrössä, mutta
 kyse ei ole nyt niin pinnallisista seikoista.

Saimme eilen iltapäivällä vieraaksi hyvän ystäväni, jota Juju kiiruhti heti huomaavaisesti tervehtimään. Täysipainoinen hurmaaminen alkoi ensihetkestä ja jatkui läpi koko vierailun molemminpuolisena hellittelynä. Juju kuuli olevansa komea, taitava ja ihana, ja ystäväni sai vastineeksi nuuskukutitusta, kiehnäilyä, nenusuukkoja ja jopa harvinaisia kallistushaleja (= kissapoika istuu pöydällä ja näyttää suopealta. Kun ihminen menee lähemmäs, nuorukainen aiheuttaa onnellisella kallistuksellaan suloisen yhteentörmäyksen). Mutta entä se toinen katti? Se Nuppuna tituleerattu? Oliko se paikalla ollenkaan?

Kuka kaipaa Nuppua, kun Juju on täällä valmiina kallistumaan?

Anna sinisten silmien, pinkin nöpönenän ja maidonvaalean toffeeläikkäturkin hurmata!

Kun ystäväni alkoi kysellä Nembo-Embosta, pelästyin ensin, että kissageist on anastanut koko neitosen. Olin kuitenkin väärässä, sillä Nöppersön röllytteli karva-ameebana sängyn alla. Non-stoppina pyörivä touhotus oli kerrankin tyrehtynyt, ja kattiin tuli liikettä vasta, kun lattialle nostettiin pallorata. Hetken palloa laiskasti töppäiltyään Nuppu kuitenkin vetäytyi sängylle palautumaan sosiaalisesta uroteostaan. Vakuutin ystävälleni, että Nuppu on yleensä oikein pirtsakka hassuttelija, mutta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja sillä hetkellä visuaalinen viesti oli se, että Nuppu on satavuotias mummeli, jonka virkein teko on virsien vapiseva veisaus puoliunessa.

”Mömmömmöö”, Nuppu ynisi ja jatkoi lojumistaan.

Vaan toista oli meno esimerkiksi pari viikkoa sitten, kun kylässä oli miespuolinen vieras. En ollut itse paikalla, mutta mieheni kertoi, kuinka Nuppu oli häikäilemättä liehitellyt hänen kaveriaan. Neiti oli sipsutellut viehkosti vieraan ympärillä häntä pörheänä ja istahdellut likelle silitysten toivossa. Olen myös itse todistanut, kuinka Nuppu kiehnää kahdeksikkoa isäni jaloissa ja kehrää hempeästi veljeni kainalossa. Vaikuttaa siis siltä, että Marilynimme räpyttelee suloisia sinisilmiään aina, kun paikalla on kaksilahkeista yleisöä. Mutta toki Nupulta riittää rakkautta muillekin. Se on esimerkiksi kiepauttanut molemmat mumminsa hellästi tassun ympärille, eikä Nuppu Poppanen ole koskaan liian kiireinen lastenvahdiksi. Jos Nupulle vielä antaa kämmeneltään pari raksua, saa kuka vain siitä uuden, parhaan ystävän.

Nuppu on erittäin suosittu tyyppi kaveripiirissään.

Jos salongin ovet avautuvat, niin kyllä sinne otetaan mukaan sekä Hinku että Vinku! <3

Nuppu-kaunotar kohudokumentissa

Jos taloudessa on yksi tähtönen, voi arvata, että se saa pian seuraa toisesta tähtösestä, joka tahtoo tuikkia vielä sitä ensimmäistäkin kirkkaammin. Tällainen tilanne meillä on ollut Jujun YouTube-debyytin jälkeen. Nuppu ei voi ymmärtää, miksen kuvannut sitä ensin. Onhan se kuitenkin tuore Miss Radgoll World, ja varmasti moni media olisi siitä kiinnostunut. Eikä siitä olekaan kyse. En vain ole saanut Nupusta videota, jonka pystyisin kuvaamaan alusta loppuun purskahtamatta hillittömään nauruun viimeistään pätkän puolessavälissä. Niin suloinen ja taitava kuin Nuppu onkin, sillä on myös kyky kääntää totisinkin draama hulvattomaksi komediaksi.

Vaikka Nuppu on ragdoll-ikoni, se halusi poseerata fanikuvassaan nöyrästi matolla.

Nuppu on kuin ilmetty Marilyn Monroe. Tässä kuvassa se kuitenkin
leikkii Grace Kellyä Hitchcockin klassikkoelokuvassa "Takaikkuna".

Tämä bikinikuva otettiin eksoottisesti Tahitilla. Matkustaminen on luonnolinen osa missityötä.

Tänään tarkoituksena oli kuvata asiallinen video kissan ruokinnasta. Nuppu oli napostellut pohjalle annoksen tuoretta kanaa, joten ruokaympyrän tärkein ravintoaine oli jo maiskuteltu pikkuruiseen masuun eikä neidin suinkaan tarvinnut kestää raskasta kuvausiltapäivää tyhjin vatsoin. Pointtina oli, että Nuppu kertoisi kokemuksiaan terveellisestä ruokavaliosta. Lopputuloksena oli kaksi filmiä, jotka ovat melko erilaisia kuin olin alun perin ajatellut. Asiallisuudesta en siis mene takuuseen, mutta ainakin tähtösemme oli harvinaislaatuisen selväsanainen.

Pidemmittä puheitta, hyvät naiset ja herrat, Nuppu dokumentissa "Raksuton elämäni, osat 1 ja 2":

Keitä ne ovat?

Jos Nuppu olisi ihminen, se olisi hurmaava pu-pup-pi-du-tyttö. Naisellisen pehmeä Marilyn, joka saattaisi tilata baarissa sateenvarjolla koristellun pina coladan ja jäätelökojusta yhden pallon cappucino-kermanougat’ta.

Nuppu-neiti

Jos Juju olisi ihminen, se olisi kohtalokkaan herkkä runopoika. Ulkokuoreltaan silti vakavasti otettava nuorimies, joka hörppäisi siemauksen kossuvissyä ja testaisi ensimmäisenä jäätelökioskin kauden uutuusmaun.

Juju-poju

'

Niin inhimillisiä kuin Nuppu ja Juju ovatkin, ne eivät ole ihmisiä vaan kissoja. Tarkemmin sanottuna ragdolleja. Ne ovat tassutelleet elämäntaivaltaan vasta vuoden ajan, mutta niiden puuhista riittäisi kerrottavaa ainakin sadaksi vuodeksi. Siksi tämä ”kissaemo” päätti perustaa blogin, josta tila ei lopu kesken (toisin kuin Nupun ja Jujun vauvakirjoista). Tätä kautta kissojen kuulumisista kiinnostuneet tutut ja miksei tuntemattomatkin voivat myös lukea suloisten pörröpalleroidemme uusimmista päähänpistoista.