Kujeileva kevätkukka

Pääsiäinen on mämmin ja tipujen kulta-aikaa, mutta meillä on panostettu tänä vuonna suklaamuniin ja pupuihin. Käkättävät noidat eivät ole aiheuttaneet ainakaan toistaiseksi hämminkiä, vaan silkkipallerot ovat saaneet nauttia hauskoista leikeistä, joita ne loihtivat keväisen toivomuskukan avulla.

Juju lumoutui, kun se tajusi, että emo oli suunnannut kohti
toista leskenlehteä oikealta ja poiminut sen mukaansa!

Tämä se on! Alempi on silkkaa hämäystä.

 

Kun tuli aika esittää toive, Jujulle tuli paineita ja se meni sängyn alle.

Niinpä paikalle houkuteltiin kylmähermoisempi kissanroikale.
Nuppu tuhahti, kun ojensin sitä kohti vahingossa hämäyskukkaa!

Onneksi se tiesi itse, kumpi rehu oli oikea toivomuskukka
ja puhalsi sen sammuksiin. Samalla se sulki
siniset silmänsä ja toivoi ikiomaa pääsiäismunaa.

 

Ja kappas! Siinä samassa Nupun kainaloon putkahti Kinder!

Juju yritti elvyttää toivomuskukkaa, mutta Nuppu oli valitettavasti näännyttänyt sen.

Nuppu hautoi hetken munaa kevätauringon porotuksessa,
ja sieltä (tai emon tukasta) tiensä ulos nokki iki-ihana hiuslenksu!

Sellaisen Nuppu olikin aina halunnut!

Pääsiäistyllerömme sinkoili lenksun kanssa ympäriinsä...

...kun joku toinen reppana oli ihan ilman leluja.

Nuppu ei ehtinyt pohtia Jujun tilannetta, sillä se oli
keksinyt yhä hauskemman leikin lenkkariboksissa.

   

Juitsi pyyhki kyynenleensä tai ainakin viiksensä ja tuli kysymään, saisiko sekin osallistua.

 

Eikä Nuppua turhaan pupuksi kutsuta, sillä totta kai se jakoi lelun pikkuveikan kanssa.

Kun lenksu alkoi menettää tenhoaan, Nuppu kuiskutti Jujulle,
että se oli toivonut kukalta Jujullekin omaa Kinderiä.

 

Pieni poika lönkötteli Kinder-jahtiin, ja pian aarre jo löytyikin!

 

Koska Juju on poika eikä siksi haudo, se antoi Kinderinsä emolle.
Ja tällainen pikku apina herkun sisältä sitten putkahti! 

Jujusta apina oli ihan ookoo, kunnes poitsua alkoi kutittaa ihan kamalasti!

 

Äääh! Kutka, kutka, kutka!!! Päällään seisova rontti olikin oikea kirppusäkki!

 

Nuppu korjasi toivomuskukan läimäyttämällä sitä karvaisella avotassulla.

 

Sitten se esitti uuden toiveen: lisää hyviä ja kirputtomia leluja paitsi
Nupulle ja Jujulle myös kaikille teille kissakamuille ruudun toisella puolen!

 

Täällä näyttää jo oikein hyvältä – toivottavasti sielläkin! Ihanaa pääsiäistä! <3

Vaaveja ja vaahtokarkkeja

Viime sunnuntai oli osaltani vuoden sokerihuuruisin päivä. Itse en ole onneksi sokerista tehty, sillä jos olisin, niin tasainen sateenlotina olisi huljuttanut minut Tampereen viemäreihin. Nyt niin ei käynyt, vaan saavuin posket pirteän punaisina Purnauskis-kahvilan eteen vain hetkeä ennen kuin ovet avattiin makoisaakin makoisampaa kissabloggaritapaamista varten.

 

Korviimme valutettiin heti hunajaa: meille kerrottiin kissanpennuista,
jotka pääsisivät testaamaan kanssamme kahvilakissan elämää!

Pikku nonparellin nimi oli sopivasti Namitassu,

 

Namitassulla oli niin makeita leikkejä,
että väsyhän niiden jälkeen iski!

Eikä siinä vielä kaikki, sillä pikkuinen Peipponen
tarjoili meille lisää nannaa ihanuudellaan.

Olin jo valmiiksi pökkyrässä, kun tarjoilut saapuivat, ja jos lepertelin
tavallistakin viiripäisemmin, se oli vain seurausta lämpimään suklaaseen
dipatuista vaahtokarkeista, marengeista, marjoista ja aivoista.

Kahvilan monitasoinen makeus sai minut tavallista reippaammalle tuulelle. Uskalsin jutella muidenkin kuin edellisiltä visiiteiltä tuttujen bloggaajien kanssa, ja tällä kertaa minulla oli mukanani jopa kamera, jonka käytöstä sain miitin aikana kurssitusta Nupun 4eva-anopilta. Seuraavat kuvat onkin otettu kahvilan aikuisista kissoista uusin, uljain asetuksin:

Viimeksi kun kävin Purnauskiksessa, Hugo oli vielä ihan beibi.
Nyt se on hurrrrmaava iso herrasmiespötkylä!

 

Viiru ja Micu viettivät todellista aristokattielämää.

Leppoiseltahan sellainen elo ja olo näytti!

 

Silkkiturkkista Lumia taisin rapsutella nyt kaikkein eniten.

Hugolla oli meille kaikille mukavia uutisia:
saisimme kotiin vietäväksi PrimaCatin herkkukassit.

Parin tunnin visiitti kissakarkkimaassa hujahti hetkessä ohi, ja siirryin tasoittelemaan verensokereita bussin kyytiin. Edes hurja tunku tai äreä kuski eivät saaneet minua tippaakaan happamaksi, sillä olin saanut makeaa mahan täydeltä, ja miitingistä on yhä vain iloinen mieli. Kiitos siis Tassulinnaan treffien järjestämisestä - ja innokkaat vilkutukset kaikille paikalla olleille. Oli kivaa, nähdään taas!

Hupsuilla on omat vakiintuneet ruoat, joten lahjoitin niiden herkut
suurimmaksi osaksi Pesu ry.:lle. Joitain tuliaisia silti toin Juitsipuppanalle.

  

Juju oli innoissaan Chunky Chickeneistä ja Rabbit Ringseistä,
ja luulenpa, että tunatkin saavat Pikkukissin kielen lipomaan.

Eivätkä tässä suinkaan olleet kaikki Tampereen-tuliaiset, vaan se kaikkein tärkein puuttuu vielä ja ansaitsee aivan oman postauksensa. Jujun viikset värisevät ja turkin toffeelaikut tutisevat, sillä niin merkittävästä asiasta on kyse. Jääkääpä siis hengaamaan kanavallemme, sillä asiaan palataan tuota pikaa...

 

Viiden pisteen vihje... Tu-tum, tu-tum, tu-tum!

Suklaatia, suklaatia!

Poskia nipistelevästä pakkasesta ja ajoittaisista lumituprutuksista huolimatta vuosikello kilisee jo pääsiäisen merkiksi. Nuppu ja Juju eivät ole vielä kuulleet noitien käkätystä tai nähneet vastakuoriutuneita kananpoikia, mutta tänä vuonna asuntoomme on ilmestynyt outoja pikku ovia, joista loikkii huoneistoomme kultapapanoita pudottelevia pupujusseja.

Ha! Siinä on taas yksi.

Toinen samanmoinen on pesiytynyt Titaniciin.

 

Voidaanko jo puhua infestaatiosta?!

Paljosta vetoa, että vehnänoraidenkin joukossa on papana tai pari?

 

Jujulta meni fiilikset ja ruokahalu.

Nupun pikkunälkää ei kakkahuumori onneksi pilaa!

 

Ohhoh! Onkohan pupulla ollut masu vähän kovalla? :-o

 

Ei saa näyttää kieltä, Nuppu! Mama vain vähän hupsutteli!

Nuppua ei naurattanut, vaan se kääntyi kannoillaan, köyristi selkänsä, venytti pöffähtävää vartaloaan korvannipukoita myöten ja lähti tallustamaan jonnekin, missä olisi parempaa seuraa. Silloin huomasin kolme (3!) ruskeaa suklaanappia, jotka roikkuivat tiukasti neitosen peppukarvoista. Miksi aina pääsiäisenä, Nuppu? Miksi?

 

Kun katsoin tuskaisin pupillein pupun korvien takaa pilkottavia papanoita,
kuulin jälleen Kyöpelinvuorelta vahingoniloista ähäkuttikäkätystä...

 Iloista ja vähäkakkanokareista pääsiäistä teille muille! Olkoon kaikki suklaa ihan vain oikeaa suklaata ja erittäin maistuvaa sellaista! :)