Fakta #1: Juju on villeistä villein zumbapoika!
 |
| ”Mama, ota mua etutassuista kiinni, niin vedetään vähän lambadaa!” |
Kun olen yksin kotona, väännän toisinaan lattarimusiikit soimaan. Enricojen, juanien ja ricardojen samettinen ääni saa Jujunkin tanssitassut väpättämään, mutta salsa-askeleet muuttuvat aina nopeasti rämäpäiseksi riehunnaksi. Viimeksi zumbasta kehkeytyi hurja ajojahti: Juju alkoi vaania minua ja loikkasi lopulta kohti niin villisti, että juoksin kiljuen pakoon. Sitten vaihdoimme osia niin kuin leikkiin kuuluu, ja matot olivat säntäilystä makkaralla.
Fakta #2: Nupusta tulee päivä päivältä luttanampi.
 |
| Näin me tytöt aina köllötellään nenä takaraivoa vasten. |
Kun Nuppu tuli meille, se oli aluksi vähän ujo. Aikaa myöten se kesyyntyi, ja olen monesti ajatellut, että tämän mössytettävämmäksi ei kissa voi enää muuttua, mutta voipas! Perunavertauksia käyttäen Nuppu oli joskus rapsakka ranskanpottu, mutta nyt se on voinokareella kyllästettyä herkkumuusia, joka valuu, vaikkei lautasta edes kallistaisi. Nuppu on aina mukana kaikessa, eikä vessaankaan pääse ilman sinne tänne retkahtelevaa hurinatuppoa. Nuppu osallistuu pyykkien ripustamiseen, inttää ihmisen aina kaverikseen ruokakupille ja mönkii huristen kainaloon nukkumaan. Yksi Nupun hellyttävimmistä piirteistä on, ettei sen maailmassa esiinny käsitettä ”henkilökohtainen tila”.
Fakta #3: Nupulla ja Jujulla on tuore 80 sentin velka.
 |
| ”Tältä se voitto sitten tuoksuu... Aika raikkaalta toistaiseksi.” |
Nuppu ja Juju voittivat taannoin 20 euron lahjakortin läheiseen lemmikkiliikkeeseen, ja viikko sitten marssimme vihdoin ostoksille. Kissojen 15 kilon hiekkasäkki jäi maksamaan kanta-asiakasalennuksen ja lahjakortin jälkeen 80 senttiä. Mies ei jaksa olla kiusoittelematta katteja lähes euron vekselistä, joka laitettiin heti vetämään.
 |
| ”Ois me ilman hiekkaakin pärjätty, kato vaikka!” |
Fakta #4: Kissoja pussatessani sanon välillä ”Se on hau hau”.
 |
| ”Ei tätä juttua, äiskä, eihän?” |
En tiedä, mistä sanonta on tullut tai mitä se merkitsee. Loogisesti ajatellen minun pitäisi sanoa ”Se on mau mau”, mutta sanon silti ”Se on hau hau”. On myös tärkeää, millä nuotilla ja rytmillä lausahduksen ilmaisen. Älkääkä vain kysykö, mihin subjekti viittaa, sillä se on yhtä hämärän peitossa kuin fraasi itsekin.
Fakta #5: Laulan kissoille usein ”Mi-au, miiau” -biisiä
 |
| ”Ääää! Sanokaa, kun nää noloudet loppuvat!” |
Aiemman faktan kanssa samaan kategoriaan kuuluu myös oma keksimäni ”Mi-au, miiau, mi-au, miiau” - laulu, joka alkaa moduloida alaspäin, kunnes rekisterin rajat tulevat lopulta vastaan tai mies sanoo ”Kiitos”. Nupulle olen säveltänyt myös ihan oman tunnusbiisin, joka menee näin: Nuppu on ihana, Nuppu on suloinen, Nuppu on kissa niin hassunkurinen. Nuppu-nuppu-nuppu pop, Nuppu-nuppu-nuppu pop, Nuppu-nuppu-nuppu-nuppu, Nuppu-nuppu-nuppu pop. Harkitsin hetken, että olisin kirjoittanut laulun myös nuottiviivastolle, mutta palaamme asiaan ehkä jokin toinen kerta. Laulurepertuaariini kuuluu myös My Little Ponyilta lainaamani rallatus ”My Little Kitten”, jota on esitetty hupsuille pentuajoista lähtien.
Fakta #6: Tarvitsemme kipeästi uuden kiipeilypuun.
 |
| ”Vanha puu on ihan tipun nokkima.” |
Nuppu ja Juju saivat nykyisen kiipeilypuunsa yksivuotislahjaksi. Kyseessä on oikein kelvollinen Zooplussalta tilattu Natural Home IV -puu, joka tuntui nimensä mukaisesti luonnolliselta valinnalta beigepainotteiseen sisustukseemme. Teline on kestänyt monenlaiset kähyt, ripsutukset ja riekkumiset, mutta tämän vuoden puolella se on antanut ränsistykselle periksi, ja olen jo monet kerrat etsinyt uutta puuta. Toistaiseksi mikään niistä ei kuitenkaan joko miellytä silmääni tai sovellu Nupun maakrapumaiselle kropalle:
 |
| Ihan nätti ja jämäkkä puu, jonka mukana tulisi söpö kissakamu, mutta näen jo sieluni silmin, kuinka tuhma riippumatto keikauttaa pahaa aavistamattoman Nuppu-pulleron maan tasalle. Ei kiva. Tämän kanssa pitäisi käyttää suojaverkkoa tai kiipeilyvaljaita. |
 |
| ”Tämä on soma ja selvästi pesukelpoinen, mutta miten on ajateltu, että Nupun kaltainen pötkylä punnertaa itsensä tuonne ylös? |
 |
| Tämä olisi Nupulle sopiva puu, mutta minua häiritsee gepardikirahvikuviointi sekä tietynlainen robottimaisuus. Tämä olisi kuin karmiva pelle, joka lähtee haahuilemaan asuntoa ympäri heti, kun valot sammuvat. |
Isojen ja kiipeilyhaasteisten kissojen omistajat, huom! Olisiko teillä vinkkiä, millainen puu olisi hyvä ei-niin-hyppiväiselle pötikälle ja sen pikkuveljelle? Otamme ehdotuksia vastaan tassuja yhteen hakaten.
Fakta #7: Kissojen ansiosta olen hivenen ekologisempi ihminen.
 |
| ”Joo-o, näissä kaikissa on pupunsuojelukuva, ja näitä kun töpöttelet naamaan, niin ei otsakaan kiiltele kovin pahasti.” |
Sydämeni on pamppaillut aina eläimille ja luonnolle, mutta en ole aina osannut valjastaa aatteitani tekojen tasolle. Työsarkaa riittää vieläkin, mutta kissojen myötä minusta on tullut entistä herkempi tietyille asioille. Kun ostan uusia meikkejä tai pesuaineita, yksi tärkeimmistä kriteereistä on, ettei niitä ole testattu eläinkokeilla. Lihaa emme miehen kanssa syö lainkaan, vaan meidänkin edestämme piffiä napaansa kiskovat naskalihampaiset Nuffe ja Juffe.
Fakta #8: Juju on ruokaa odottaessaan jäyhä jököttäjä.
 |
| Jökötysasennossa haitarimainen kissa menee kasaan ja pyöristää selkänsä sujuvaa nostoa varten. |
Ruokapalvelut pelaavat Hupsuttamossa mielestäni keskimääräistä paremmin, sillä joka ilta noin kuuden maissa Juju saa hissikyydin sivupöydälle Canaganin märkäruokaa lopsuttamaan. Juju voisi toki itsekin hypätä pöydälle, mutta miksi se tekisi niin, kun se voi vain jäädä jököttämään jäyhästi jalkojeni juureen, kunnes nostan sen pöydälle?
Fakta #9: En saa koskaan luettua loppuun Donna Tarttin Tikliä.
 |
| ”Niin, onhan meillä tässä vielä vähän työsarkaa, mama...” |
On noloa myöntää, että minulla on joululomasta saakka ollut lainassa yksi ja sama kirja. Käytin sitä välillä kirjastossakin näytillä, jotta sain taas jatkaa uusimiskierrettäni. Yleensä olen kirjojen suhteen melko kranttu: lainaan kirjan vain, jos ensimmäisen sivun luettuani tekee mieli kääntää seuraavalle. Jätän myös opuksen helposti kesken, jos se ei koukuta. Tikli on kuitenkin osoittautunut omituiseksi välimalliteokseksi, jota ei tee mieli ahmia mutta jota luen sujuvasti ja kakomatta eteenpäin aina, kun muistan siihen tarttua. Olen lukaissut joulun jälkeen monta muuta kirjaa, joten Tikli ei ole tilkinnyt lukuflow’tani, mutta epäilen silti, pääsenkö tarinaa ikinä loppuun. Jos en, niin ainakin Juju ottaa järkäleestä ilon irti hyvänä kökötyspaikkana.
 |
| ”Jos mä haudon tikliä riittävästi, niin lepattaakohan se vapauteen? Sitten Theo pääsee pälkähästä ja mamakin saa jonkinlaisen päätöksen tälle loputtomalle saagalle.” |
Fakta #10: Haaveilen salaa omasta pihasta.
 |
| Niin haaveilee muuten Nuppukin! |
 |
| Jujusta en ole ihan varma. |
Kuten jotkut saattavat muistaa, en ole mikään mestarillinen viherpeukalo vaan sovin mainiosti kerrostaloasukiksi. Näin kukkeimman kesän aikaan unelmoin kuitenkin pikkuruisesta pihapläntistä, joka olisi tosiaan niin pikkuruinen, että voisimme kanahäkittää sen ihan kokonaan leikkikehäksi minulle ja kissoille. Siellä me sitten touhuilisimme porukalla koko kesän ja kirjoittaisimme tätä blogia baden-badenien ja aurinkovarjon välissä.
 |
| Mutta olisiko ruoho silti vihreämpää kanaverkon tuolla puolen? |
Koska haasteita kuuluu välittää eteenpäin, päätimme tehdä jotakin yllättävää ja kinuta, että kateissa olevat kaverit tekisivät paluun blogien maailmaan. Siksi 10 faktan haaste mäjähtää nyt näille kovasti ikävöidyille blogikamuille: Pesukarhukissat (mitä kuuluu, Paavo ja Jackson?), Valloittava kissa (olisi kiva nähdä taas teitä, Hannibal ja Myrsky!) ja Karvakorvien valtakunta (ohoi, Jami ja muut karvakorvat!) Muutkin saavat ehdottomasti tarttua tähän haasteeseen - on aina kiva oppia uutta blogituttavista!
❤️ Ihanaa juhannusta kaikille!❤️
