Hönkäilevä bestis

Sanotaan, että kesä kuivaa sen, minkä kastelee. Joskus kesä on kuitenkin laiska ja sateinen, ja sen hommat joutuu hoitamaan niinkin arkinen kapistus kuin fööni. Mutta mikäs siinä, sillä Jujun mielestä Fööni on erittäin hyvä tyyppi. Sen lämpimät hönkäykset eivät dunkkaa valkosipulilta, ja se osaa pöyhiä Jujun turkin täydellisen kuohkeaksi. Föönikin tykkää Juitsisuikaleesta, mutta vain silloin, kun kissapojan turkki tuoksuu taivaalliselta ja siitä tip-tip-tippuu vettä. Niinpä Föönin vierailua edelsi eräs perinteinen juhannusoperaatio…

Tulepas tänne, Töhnäturkki, niin mennään valmistelemaan
Föönille kiva pikku kesäprojekti!

 

Pöytä on jo katettu! Enää puuttuvat vain päätähdet.

Juju seurasi kiinnostuneena alkuvalmisteluja, mutta kun kaappasin sen syliini, totuus ja muistikuvat iskivät kerralla tajuntaan. Ilmoille pääsi surumielinen MOoooouuuUUUUR, joka sai Nupunkin inahtamaan kauhusta, ja pian Huitsiherra huomasi olevansa pitkästä aikaa suihkukopissa. Uikkarit olivat unohtuneet puhumattakaan ilmapatjasta tai kellukkeista, ja typerä emo väänteli vartalonsa aina sellaiseen asentoon, ettei sitä voinut tällä kertaa käyttää portaikkona vapauteen. Vesi lotisi, John Paul vaahtosi, mama hikoili ja lauloi ankanpoikalaulua, ja kauniista kesäpäivästä tuli kertaheitolla mälsä-mälsä-majava eli ihan lannistava lätsähdys.

  

 

Spa-tilojen tuolla puolen Nuppu oli huolissaan kidnapatusta pikkuveljestä.

Mitä kauemmin Juju huutoitkujodlasi vesiryöpyn alla, sitä vakaammin Nuppu yritti  meripelastusta Baywatch-tyyliin. Se lenkkeili biitsillä hidastetusti punaiset uikkarit yllään, kanteli minusta David Hasselhoffille (tai isikissille, melkein sama asia), johdatti hänet pesuhuoneen eteen ja komensi avaamaan oven. Se ei tietenkään onnistunut, sillä David oli ikävästi juonessa mukana. Kriisi ratkesi kuitenkin itsestään: lorina päättyi, Juju päästettiin suihkukopista itseään ravistelemaan ja sille syötettiin posket pullolleen nameja.

 

Kuka olisi uskonut, että hamsterimme selviää kuivalle maalle?

Paras hetki koitti, kun vanha kunnon Remington röhisteli paikalle ja alkoi helliä kilttiä kissapoikaa loputtomalla lämmöllään:

 

Kylläpä nyt hymyilyttää, kun kesätuulet kutittavat viiksiä!

Kauluristakin tulee yhtä pörröinen kuin Ritari Ässän kikkarapäästä!

  

Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan, ja K.I.T.T
kiidätti Remingtonin uusiin seikkailuihin.

 

Föönin kaikottua Jujukin oli valmis hurauttamaan tiehensä.

Näin untuvainen ja puhdas poika meillä oli föönitreffien jälkeen!
Kannatti räpistellä, vai mitä?

Jujun ja Remingtonin treffit tallentuivat osittain puhelimeen, emmekä malta olla julkaisematta videota täällä blogissa:

Puhtoisia ja raikkaita kesäpäiviä teille lukijoillekin! :)

Joulun parhaat hitit

Nuppu on yleensä aina kotona silloin, kun vellikello kilahtaa. Se töpsöttelee määrätietoisesti ruokakupille ja alkaa mussuttaa ruokaa tasaisen varmasti paitsi silloin, jos kukaan ei ehdi jäädä neidille ruokaseuraksi. Jostain syystä Nupun ateriaan tulee maittavia lisäaromeja ihan vain siitä, että joku katselee, kuinka lihakimpaleet tai lastut vaihtavat paikkaa posliinikupista kissaneidon satakertaan. Parasta on, jos joku vähän rapsuttaa ruokailevaa räggäriä samalla, kun se mutustelee herkkujaan.

Nuppu ei silti ole pullea, vaan pörheän muppettikarvan alla majailee
varsin solakka ja sporttinen misu niin kuin tästä kuvasta voi huomata.

Nuppua ei siis haittaa, että joululahjaesittelyt aloitetaan sille tärkeimmästä asiasta eli joulupöperöistä.

Joulukolli toi lihaisaa ja viljatonta märkäruokaa monen purnukan verran.
Uusia muonia ei ole vielä maisteltu, mutta Nuppu ainakin haluaa testata niitä pian.

Kissat saivat heti maistiaiset hampaita hoitavista kissaspagettinameista, ja ne tekivät
kauppansa niin hyvin, että matto imuroitiin yhdessä tuumin herkkuhetken jälkeen.

Kontista paljastuvat kauneudenhoitotuotteet saivat myös suuren suosion:

Nupulta onkin puuttunut kampaussetistään vielä luonnonharjaksinen pehmoharja.
Sitä käytetään ilmeisesti hampaiden hinkkaamiseen.

Jujua hävetti, kun tulkkasin sille, mitä ”sensitive area cleaning” tarkoittaa.
Siksi kuvakin otettiin hämyisästi varjoisalla kujalla.

Seuraavaksi Nuppu pääsi esittelemään uutta, superimukykyistä lemmikkipyyhettä.
Ilmassa väreili kuitenkin kummallista kireyttä, eikä typykkä pystynyt keskittymään kuvauksiin.

Pian tajusin, että meitähän lähestyi uhkaavasti katti, jonka suupielet ja viikset roikkuivat alaspäin.

Juippi motkotti siskolleen, ettei pyyhkeeseen kuulu kietoutua, jos jätti joulupesut väliin.

Muistutin poitsua, ettei se itsekään käynyt vuosittaisessa spa-hoidossa, mikä on emon
laiskuuden syytä. Asiasta keskusteltuamme kävi ilmi, että oikeasti Jujua harmitti, että se oli
joutunut esittelemään peppupyyhkeitä, kun taas Nuppu sai pukeutua trendikkäästi beigeen. 
Niinpä lupasin, että otan molemmista ihan omat, uljaat pyyhepotretit.

Tässä Nuppu näyttää, millaisessa asussa se lähtee ensi kesänä biitsille.

Juju taas ehdotteli, että se voisi reippaana kissinä kokeilla avantouintia heti tammikuussa.
Emo vähän epäili, sillä kissapoika näytti hytisevältä jo lämpimissä sisätiloissakin.

Loppuhuipentumana kissat tahtoivat vielä esitellä lahjatarjontansa loistokkaan härveli- ja härpäkeosion:

Koska vanha sulkalelu on höyhennetty niin repaleiseksi,
joulukolli toi tilalle uuden, virheettömän viiriäisen.

Nuppukin oli sulkasieposta näin tohkeissaan.

Eniten kohahduksia juhlakansassa aiheutti kuitenkin bordercolliepaketti
eli huima vaahtomuovieste, jonka emo osasi kuin osasikin kasata ihan itse.
Nuppua nauratti, sillä Juju ei ikuna hyppäisi noin korkean esteen yli!

Juju otti siskon kiusoittelun haasteena. Se väitti, ettei noin pientä nysäestettä viitsi edes kokeilla.

Näin korkea este sen olla pitää, jos Juju halutaan agilityradalle!

Kun Juju ryhtyi todistamaan sanojaan, estettä piti sittenkin hieman mahdaltaa.
Sitä piti myös nuuskuttaa ja töniä kumoon hännän huiskauksilla.

Kun Juitsi Nevada pääsi vihdoin vauhtiin, se ylitti esteen leikiten jopa
kaikkein korkeimmalta tasolta. Joulun suurin hitti ei siis ollut Stiga tai
Whamin ”Last Christmas” vaan tämä iki-ihana bordercollie-unelma!

Viileät villakoivet

Helteet vain jatkuvat jatkumistaan, mutta onneksi asunnossamme on jotain tosi viileää: yltiöpäisen cool poikakissa, joka on aina rennosti "luu ulkona". Oli Juju sitten kiipeilypuun huipulla, olohuoneen pöydällä, tassupedin suojissa tai meidän sylissämme, vähintään yksi sen kolmimetrisistä tassuista sojottaa suorana kuin heinäseiväs. Näin ollen on kai päivänselvää, että jos Juju vielä vähän kasvaa ja saa kerättyä riittävästi rahaa, se ilmoittautuu autokouluun, hankkii Rolls-Roycen ja kruisailee sillä tyylikkäästi luu ulkona pitkin Bulevardia. Koska minulla ei ajokorttia ole, olisin tietysti Jujun hankinnasta vain hyvilläni. Uskon, että se suostuisi kyyditsemään emoa välillä Mustiin ja Mirriin ja kantaisi herrasmiehenä kissanhiekkasäkit klassikkokaaransa takakonttiin. Ehkä minäkin oppisin relaamaan ja matkustamaan pelkääjän paikalla trendikkäästi luu ulkona.

Toistaiseksi Juju kruisailee enimmäkseen iskän sylissä.

Tässä kuvassa todistetaan, että ilmausta on mahdollista
käyttää myös monikkomuodossa "luut ulkona".

Koska Nuppu ja Juju ovat halunneet leikkiä helteistä huolimatta ötökkähippaa ja linnustusta, viileyttä on kaivattu ihan konkreettisestikin. Vaanimisten ja spurttailujen jälkeen kissat lötköttivät pitkinä pötköinä lattialla, joten päätin testata, pitäisivätkö ne viilennyspyyhkeestä. Kastelin kissamaisimman pyyhkeemme kylmään veteen ja puristin siitä suurimmat vedet pois. Sitten esittelin kauden hittituotteen kissoille, ja se saikin yllättävän positiivisen vastaanoton. Liekö syy sitten viilennyksen vai tuotteeseen upotetun, kaunopuheisen iskulauseen?

Totta joka sana!

Ihana nainen rannalla