Hönkäilevä bestis

Sanotaan, että kesä kuivaa sen, minkä kastelee. Joskus kesä on kuitenkin laiska ja sateinen, ja sen hommat joutuu hoitamaan niinkin arkinen kapistus kuin fööni. Mutta mikäs siinä, sillä Jujun mielestä Fööni on erittäin hyvä tyyppi. Sen lämpimät hönkäykset eivät dunkkaa valkosipulilta, ja se osaa pöyhiä Jujun turkin täydellisen kuohkeaksi. Föönikin tykkää Juitsisuikaleesta, mutta vain silloin, kun kissapojan turkki tuoksuu taivaalliselta ja siitä tip-tip-tippuu vettä. Niinpä Föönin vierailua edelsi eräs perinteinen juhannusoperaatio…

Tulepas tänne, Töhnäturkki, niin mennään valmistelemaan
Föönille kiva pikku kesäprojekti!

 

Pöytä on jo katettu! Enää puuttuvat vain päätähdet.

Juju seurasi kiinnostuneena alkuvalmisteluja, mutta kun kaappasin sen syliini, totuus ja muistikuvat iskivät kerralla tajuntaan. Ilmoille pääsi surumielinen MOoooouuuUUUUR, joka sai Nupunkin inahtamaan kauhusta, ja pian Huitsiherra huomasi olevansa pitkästä aikaa suihkukopissa. Uikkarit olivat unohtuneet puhumattakaan ilmapatjasta tai kellukkeista, ja typerä emo väänteli vartalonsa aina sellaiseen asentoon, ettei sitä voinut tällä kertaa käyttää portaikkona vapauteen. Vesi lotisi, John Paul vaahtosi, mama hikoili ja lauloi ankanpoikalaulua, ja kauniista kesäpäivästä tuli kertaheitolla mälsä-mälsä-majava eli ihan lannistava lätsähdys.

  

 

Spa-tilojen tuolla puolen Nuppu oli huolissaan kidnapatusta pikkuveljestä.

Mitä kauemmin Juju huutoitkujodlasi vesiryöpyn alla, sitä vakaammin Nuppu yritti  meripelastusta Baywatch-tyyliin. Se lenkkeili biitsillä hidastetusti punaiset uikkarit yllään, kanteli minusta David Hasselhoffille (tai isikissille, melkein sama asia), johdatti hänet pesuhuoneen eteen ja komensi avaamaan oven. Se ei tietenkään onnistunut, sillä David oli ikävästi juonessa mukana. Kriisi ratkesi kuitenkin itsestään: lorina päättyi, Juju päästettiin suihkukopista itseään ravistelemaan ja sille syötettiin posket pullolleen nameja.

 

Kuka olisi uskonut, että hamsterimme selviää kuivalle maalle?

Paras hetki koitti, kun vanha kunnon Remington röhisteli paikalle ja alkoi helliä kilttiä kissapoikaa loputtomalla lämmöllään:

 

Kylläpä nyt hymyilyttää, kun kesätuulet kutittavat viiksiä!

Kauluristakin tulee yhtä pörröinen kuin Ritari Ässän kikkarapäästä!

  

Kaikki kiva loppuu kuitenkin aikanaan, ja K.I.T.T
kiidätti Remingtonin uusiin seikkailuihin.

 

Föönin kaikottua Jujukin oli valmis hurauttamaan tiehensä.

Näin untuvainen ja puhdas poika meillä oli föönitreffien jälkeen!
Kannatti räpistellä, vai mitä?

Jujun ja Remingtonin treffit tallentuivat osittain puhelimeen, emmekä malta olla julkaisematta videota täällä blogissa:

Puhtoisia ja raikkaita kesäpäiviä teille lukijoillekin! :)

Puhtaalta pöydältä

Maapallo on taas kerran kierähtänyt auringon ympäri, ja minä olen vuoden verran iäkkäämpi. Ja niin on muuten myös tämä blogi, sillä postasimme ensimmäisen kerran tänä samaisena sunnuntaina tasan kolme vuotta sitten. Olimme totaalisia bittiuntuvikkoja mutta niin täynnä postausintoa, että ensimmäiset lukijamme olivat hukkua viisi kertaa viikossa pärähtäviin tiedotteisiimme.
 

Toinen on tahti nykyään, sillä tämä on päivän teeman
mukaisesti vasta kolmas postaus tässä kuussa…

Paljon on ehtinyt kolmen vuoden aikana blogirintamalla tapahtua. Parasta olette te lukijat, jotka olette jättäneet hurjasti kivoja kommentteja ja tsempanneet ja auttaneet, kun olemme tuskailleet esimerkiksi Nupun punoittavien etukinttaiden parissa. Onneksi Nömppö-Ömpöstiina on saanut viettää tämän kesän tötteröttä, ja toivon, että sama meno jatkuu, kunhan vain pysyn positiivisena. Siihen minua kannustaa tämä artikkeli, johon törmäsin puolitoista viikkoa sitten lentokoneessa:

 

Jos tämä juttu ei ole suoraan minulle räätälöity, niin mikä sitten?
Tötteröpelkojen sijaan minun kannattaisi keskittyä
lankakerällä leikkivään Nuppuun. Paljon kivempi visio!

Koska vuosia on takana jo kolme, Hupsu ja tosi höpsö ei ole enää mikään ”kevätkananen”, vaan kypsään ikään pullahtanut bloginmötkäle. Verbi ”pullahtaa” sopii meihin oikein hyvin, sillä taipaleemme aikana olemme ehtineet lörpötellä kaikesta mahdollisesta maan ja tähtitaivaan välillä. Eipä siis ole ihme, että sivustollemme on ajauduttu taas melko jännittävillä hakusanoilla:

 

Nuppu tietää, että emo on se etsintäkuulutettu pienipäinen aikuinen, joka
voisi joskus suihkauttaa vähän hiuslakkaa, jotta olisi vähän fiinimpi madam.

Juju tunnustaa rellestäneensä Puuhamaassa, sorkkineensa herneitä,
toimineensa Nessu-kissana ja päässeensä taitavan fanin ikuistamaksi.

Kaikki haut ovat tuskin tuottaneet toivottua tulosta, mutta yksi hauskimmista on mielestäni ”Pikachun näköinen kissa”. Sellainen meiltä kyllä löytyy:

 

Pikachu on niin komea ja iloinen, että on ihan loogista,
että joku etsii netistä samannäköistä kissaa.

Hakutermien joukosta paljastui myös ”nakukissa”, ja niitä on nähty meillä tänään kaksin kappalein. Syntymäpäiväni kunniaksi järjestin nimittäin kissoille vaahtobileet allasosastollamme, jossa tepasteltiin taas luomuna ja ihan ilman pyyhkeitä.

 

Mama taisi pestä Puipin väärällä ohjelmalla, koska se virttyi
niin pitkulaiseksi, ettei pää edes mahtunut enää kuvaan.

 

Juju ei ollut epäsuhdasta virttymisestä millänsäkään,
koska se ylsi nyt paljon paremmin namipussille.

 

Hanipupuni oli märkänäkin suloinen kuin suklaa Marianne-karkin sisällä.

Polkagris-värit johdattivat Jujun periruotsalaisiin tunnelmiin. Hejsan, mamma!

Fööni taas puhalsi ihanasti kuin Kanarian leppeät kesätuulet.

”Moj, Nuppu!” Juju huikkasi suihkusta tassuteltuaan ja kehotti systerinkin kylpyyn.

Nupun pesutuokion aikana Juju päätti ruuvata kaulansa
normaalin mittaiseksi. Tai jopa vähän lyhyemmäksi.

Tällaiseksi Nuppu de-puffautui lorisevan vesiryöpyn alla. Homma oli sen mielestä
niin arkista, ettei se viitsinyt piipata kuin yhden mininaukaisun verran.

Parasta oli päästä pinkin prinsessapyyhkeen sisään.

Iskän hikiset lenkkivaatteet vain vähän ällöttivät,
koska Nuppu oli itse nyt niin hyväntuoksuinen.

Ja osasipa Nuppukin esittää herkkukaramellia niin hyvin,
että emo melkein söi sen makeanhimoonsa.

Nyt sekä hupsu että tosi höpsö on pesty, joten voin tyytyväisin mielin todeta, että starttaamme neljännen blogivuotemme varsin puhtaalta pöydältä. Postaustahdista ei ole takuita, mutta aiomme hupsuttaa aina, kun jotain höpsöä suinkin tapahtuu. Ja siitä Pömpö ja Puippi lupaavat toki pitää huolen. Toivottavasti tekin jaksatte vielä pysyä kanavalla ja hupsuttaa meille takaisin!

Suihkunraikas ja tosi freesi toivottavat kaikille mitä ihaninta alkavaa viikkoa!

Kesän kastelemat karvakasat

Omistan kaksi varsin puhdasta ja hyväntuoksuista kissaa, mutta joskus elämässä tulee tilanteita, joissa aromit menevät syystä tai toisesta vinksalleen ja villahousut kaipaavat vähintään miedon huuhtelun. Niinpä päätin kissat hankkiessani totuttaa niitä edes jonkin verran veteen ja pestä ne kunnolla kaksi kertaa vuodessa: jouluna ja juhannuksena. Vaikka Jujulla on hyvä matikkapää ja se esimerkiksi osaa laskea päivät viikonloppuun ja lomiin, se ei nähnyt tulevaksi juhannuskylpyä. Se hyöri iloisena ympärilläni, kun kasasin pesutarvikkeita, eikä vielä suihkukopissakaan ollut täysin varma, mitä tuleman piti.

"Ihanaa, mama! Leikitäänkö me jotain kivaa?"

"Fööni, sampoo, nameja... Hmm?"

Käytin kädenlämpöistä vettä ja lauloin laulua "Pien' kissanpoikanen uiskenteli veessä", mutta veden lotina silkkisellä turkilla inhotti Jujua niin paljon, että se päätti peittää enkelimäisen hyräilyni karmivalla harminmourullaan. Meganaukaukset kimpoilivat seinälaatoituksista, ja naapurin mummo soitti luultavasti manaajan paikalle. Meille kävi myös hieman nolosti, sillä kesken suihkuttelun Juju päätti hypätä syliini ja kurottautua niin, että sen viisimetriset etutassut ylsivät yhtäkkiä sampootelineeseen! Niinpä jouduin sysäämään suihkun lattialle samalla, kun maanittelin Jujua irrottamaan kauhistuneen otteensa telineestä. Turha edes kuvailla, kuinka märkä ja hämmentynyt olin – kissasta nyt puhumattakaan.

Tässä kuva hetkestä, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Syystä
tai toisesta meillä ei ole kuva-aineistoa allasosastolta...

Surukseni päättelin myös vioittaneeni Jujun herkkää psyykeä, mutta heti suihkusta päästyään sille maistuivat palkintonamit ja se näytti jopa nauttivan föönauksesta. Kuivaaminen sujuikin kätevästi, sillä Juju asettautui aina vähän eri päin, ja sen turkki on sen verran lyhyt, ettei puuhaan kulunut vuosisataa. Henkilökohtaisesta hygieniastaan välittävä poika oli myös erittäin tyytyväinen kuohkeaan karvapeitteeseensä, josta puolet oli tosin föönausvaiheessa liimautunut kasvoihini kutiavaksi pupunaamariksi.

Pupuista puheen ollen... Tämäkin kullannuppu halusi stailauttaa turkkinsa.

Pohdin kaksi kertaa, pesisinkö Nupun, koska A) yhdenkin kissan peseminen käy työstä ja B) sen tassu oli vasta parantunut. Päätin olla reipas ja ottaa riskin, koska Nuppu täytyisi joka tapauksessa jossain vaiheessa pestä. Suihkuttelu hoituikin varsin helposti: Nuppu oli rauhallisesti ja tepasteli suihkukopin ympäri vain pari hassua kertaa. Föönaus sen sijaan oli taas melkoista pyörimistä, sillä Nuppu ei jaksa istuskella paikoillaan. Tällä kertaa se innostui jahtaamaan villisti karvapalleroa, joka lenteli sinne tänne lämpimässä ilmavirrassa. Kuivasin tassut vielä erikseen talouspaperilla, mutta kyllähän Nuppu sitten alkoi nykerrellä vakkaritassua muun silottelunsa ohessa sen verran, että tötterö tuli taas yhdeksi yöksi päähän. Toivottavasti viimeisen kerran! Nyt meillä kuitenkin on kaksi ihanan puhdasta höytyväkissaa, jotka ovat yhtä pesukokemusta rikkaampia. Niin, ja spa-palvelija, joka on onnellinen, että jouluun on vielä piiiitkä aika...

"Minkä kesä kastelee, sen kesä kuivaa" -sanonta pätee kyllä kissoihin toisin kuin ihmisiin,
jotka yrittävät nauttia kesästä lähtemällä parinkymmenen kilometrin pyöräretkelle...