Heinäkuun karvaturrit, osa 5

Helleaalto on kahmaissut Hupsuttamonkin kuumaan kitaansa, ja kesän helteisin päivä on täydellinen ajankohta palata päättämään viileistä viilein kesäsarjamme. Olemme esitelleet teille lähipiirimme rakkaita pörröturkkeja, ja niihin kuuluvat myös tämän postauksen nessunheiluttajat: aidot ja oikeat puput, jotka eroavat ainakin yhdellä merkittävällä tavalla räggäripupuista. Arvaatteko, miten?

 

Niin, oikeat puput eivät ehkä viilentele kostutetun prinsessaleningin alla...

...mutta ei Nuppukaan kovin pitkään! Hiki-inferno ei hyydytä sen möngintää.

Viiden pisteen vihje: ero liittyy näihin kesäisiin marjoihin.

Mitä pupu tekee vatun kohdatessaan?

 

Jujun ehdotus oli, että pupu tekee hassun punahuuliposeerauksen
ja naukaisee ”o-ou!” *BÖÖÖP* Väärä vastaus!

Kysytäänpä asiaa ihan oikeilta pupuilta, Fionalta ja Fannylta.

Vastaukseksi sain vain ”mums, mums, nassun, nassun, nassun”,
sillä niin herkullinen tämä lautaselle mätkähtänyt herkku oli!

 

Välillä Fiona ehti imuroida pinkin unelman ensin...

...mutta yhtä usein suosikkijälkkäriä päätyi myös siskon suuhun.

 

”Hei, tarjoilija, lisää vattuja ja mansikoita!” Fiona huikkasi,
ja kukapa meistä pystyisi vastustamaan pupujen toiveita!

Herkkuhetken jälkeen pitkäkorvat näyttivät näin punahuulisilta.

Ne poseerasivat huulet törröllään ja sanoivat ”o-ou!”
Juitsi taisi olla sittenkin oikeassa?!

 

Kun nassu oli pesty ja masu pullollaan...

...pienet puput pötkähtivät yhdessä tuumin päivälevolle.

 

Nuppukin halusi kokeilla hellyttävää marjasuupupuilmettä,
mutta sen vadelmahuulet menivät hieman vinoon.

Niin se vain on, että räggäripupun mielestä vadelmaa
kiinnostavampi juttu on käsi, joka leuan alta silittää...

 

Vadelmaisen maukkaita ja toivottavasti rahtusen raikkaampia kesäpäiviä teille lukijoille!

Viileät villakoivet

Helteet vain jatkuvat jatkumistaan, mutta onneksi asunnossamme on jotain tosi viileää: yltiöpäisen cool poikakissa, joka on aina rennosti "luu ulkona". Oli Juju sitten kiipeilypuun huipulla, olohuoneen pöydällä, tassupedin suojissa tai meidän sylissämme, vähintään yksi sen kolmimetrisistä tassuista sojottaa suorana kuin heinäseiväs. Näin ollen on kai päivänselvää, että jos Juju vielä vähän kasvaa ja saa kerättyä riittävästi rahaa, se ilmoittautuu autokouluun, hankkii Rolls-Roycen ja kruisailee sillä tyylikkäästi luu ulkona pitkin Bulevardia. Koska minulla ei ajokorttia ole, olisin tietysti Jujun hankinnasta vain hyvilläni. Uskon, että se suostuisi kyyditsemään emoa välillä Mustiin ja Mirriin ja kantaisi herrasmiehenä kissanhiekkasäkit klassikkokaaransa takakonttiin. Ehkä minäkin oppisin relaamaan ja matkustamaan pelkääjän paikalla trendikkäästi luu ulkona.

Toistaiseksi Juju kruisailee enimmäkseen iskän sylissä.

Tässä kuvassa todistetaan, että ilmausta on mahdollista
käyttää myös monikkomuodossa "luut ulkona".

Koska Nuppu ja Juju ovat halunneet leikkiä helteistä huolimatta ötökkähippaa ja linnustusta, viileyttä on kaivattu ihan konkreettisestikin. Vaanimisten ja spurttailujen jälkeen kissat lötköttivät pitkinä pötköinä lattialla, joten päätin testata, pitäisivätkö ne viilennyspyyhkeestä. Kastelin kissamaisimman pyyhkeemme kylmään veteen ja puristin siitä suurimmat vedet pois. Sitten esittelin kauden hittituotteen kissoille, ja se saikin yllättävän positiivisen vastaanoton. Liekö syy sitten viilennyksen vai tuotteeseen upotetun, kaunopuheisen iskulauseen?

Totta joka sana!

Ihana nainen rannalla