Fuksi ja työjuhta

Nupun ja Jujun arkeen on tullut alkusyksyn myötä huima palvelutason korotus. Minua ei ole siitä kiittäminen, sillä siksakkaan kodin ja toimiston väliä samaan tapaan kuin aina ennenkin, mutta ”isikissinäkin” tunnettu miespalvelija päätti toteuttaa haaveensa ja heittäytyä puoleksitoista vuodeksi opintovapaalle aivosolujaan kasvattamaan.
 

”Pssst! Ei iskän tarvitsisi, koska sillä on jo sen verran iso pää ja
fiksut aivot, ettei se esim. laittaisi pyöräilykypärää väärin päin päähän...”

”...toisin kuin emokissi tässä taannoin! Voi miten me kaikki räkätettiin!”

”Sitten me lohdutettiin mamaa. Ei se niin kovin hupsulta näyttänyt.
Tuo pinkki niskakiinnikekin oli kuin hohtava rubiini sen otsalla.”

Miespalvelijan paluu akateemiseen maailmaan on tuonut Hupsuttamon rutiineihin perustavanlaatuisia muutoksia, jotka ovat kissojen näkökulmasta vain ja ainoastaan positiivisia. Ne pääsevät yhä möyrimään aamuisin peittoni alle, mutta enää kukaan ei jää naukumaan eteiseen sielua riipivästi töihin lähdön aikaan. Kun katoan ovesta tuuleen ja tihkuun, haihdun myös kissaväestön mielestä. 

 

”So long, äiskä! Tuo pari Canaganin Ocean Tunaa tullessas!”

”...possunsydän maistuisi myös! Tee taas niitä haisulinameja!”

Kissat säilyvät mielessäni läpi hektisten työpäivien, sillä saan aina välillä kuvamateriaalia niiden suloisista puuhista. Toisinaan kotona kuitenkin myös kinastellaan. Eräs kotiopettajatar on nimittäin osoittautunut ylenpalttisen innokkaaksi avustajaksi niin kaavioiden piirtämisessä kuin toisen asteen yhtälöjen ratkaisemisessakin.

 

Jos Nupulta kysytään, iskästä tehdään kandi huippuvauhdilla.

Itse olen tuntenut oloni melko vanhaksi, kun seuraan perheen fuksin elämää. Nykyajan opiskelijoilla on kännykässä digitaalisesti välkähtelevä opiskelijakortti, johon kelpaa kuvaksi vaikkapa trendikäs selfie. Monet kurssit suoritetaan etänä oman koneen ääressä, tietokoneajokorttiin tarvitaan muitakin taitoja kuin sähköpostin avaaminen, ja UniCafesta löytyy nykyisin joka päivä kasvisruokavaihtoehto.
 

”Toista se oli ennen wanhaan, kun emokissi kulutti pefletillään luentosalin penkkejä
ja nassutti opiskelijaruokalassa lihapullia ja perunavelliä...”

Neiti Nöpönenä ajatteli vilauttaa cafeteriassa tällaista selfietä.
Luulisi sillä saavan ainakin kaksi kauhallista filesuikaleita.

Olen saanut viime aikoina useita flashbackeja kultaisiin opiskeluvuosiini, ja meitä Nupun ja Huitsin kanssa hieman jännittää, tempaako villi opiskelijaelämä isikissin haalaribileisiin tai Erasmus-vaihtoon. Entä muuttuuko Hupsuttamo soluasunnoksi, ja täytetäänkö keittiönkaappi makaronilla?
 

”Jokin säästöputjetti näyttäis olevan meneillään ainakin
aamupalojen suhteen... Missä on puuro? Missä mustikat?”

Lohdutin Aristokattejamme vannomalla, ettei iskän uusi uljas nuoruus syökse radoiltaan niiden tasalaatuista elämää. Kukkaron nyörit ovat höllässä lemmikkiliikkeen ruokatiskillä jatkossakin - siksihän emo käy töissä yhä päivittäin. Sanojeni vakuudeksi saavuin kotiin tänäänkin suurena sankarina:
 

”Hyvin törsätty, äiskä! Huomenna sitten taas töihin, eiks jeh?”

Arjen alku Hupswoodissa

Lokoisa lauantai on autuasta balsamia ensimmäisen työviikon riuduttamalle kissaemolle. Kaksi kesäkoomasta herännyttä aivosoluani joutuivat toimistolla heti käyttöön, ja lomalla lössähtänyt kroppa valjastettiin kavalasti kalorinpolttoon työmatkapyöräilyn merkeissä. Haikein mielin olen siis aamuisin hyvästellyt Nupun ja Jujun ja lähtenyt sitkuttamaan Helsingin aamuvilinään päässäni laite, jonka kissat tutkimustensa päätteeksi määrittelivät ”tötäksi”.

 

On se nyt surullista, että aina jollakulla perheenjäsenellä on päässään ylimääräinen härveli.
Kun yksi pääsee kapineesta eroon, toisesta tulee uusi uhri. Mutta mieluummin toki
minusta kuin Nupusta!

 

Jujukin halusi osoittaa solidaarisuuttaan meille perheen tötterötytöille.

Tunnustan kadehtivani hiukan Nuppua ja Jujua, kun ne saavat hellyttävien arkiaamutouhujemme päätteeksi palata sänkyyn, etsiä sopivan peitonmutkan ja käpertyä jatkopalaunille. Nukkuminen on kuitenkin niille tärkeää, jotta ne jaksavat huolehtia omasta iltatyöstään emon pikku muusakaksikkona. Kun siis räpistelen vihdoin töistä kotiin ja riisun tötän päästäni, kisumisut rientävät tarjoamaan minulle söpöä seuraansa ja ihania inspiraatioitaan.
 

Muusa numero yksi on esimerkiksi valinnut kanssani
ihania värityskuvia, jotta arki ei tuntuisi harmaalta.

Muusa numero kaksi taas on yrittänyt kannustaa minua kirjoittamaan historiallisen metsästysromaanin:

 

Päähenkilönä seikkailisi komea nuori lainsuojaton nimeltä Juju Hood.

Nuorukainen asustaisi Hupswoodin metsässä ja suojelisi sen väkeä
ahnaalta Prinsessa Nuppanalta, joka yrittäisi päästä kaikkien ruokakupille.

Koska Juju Hood olisi paitsi jalosydäminen sankari myös taitava metsästäjä,
se suostuisi vaaroja uhmaten pyydystämään hiukopaloja nälkäisille kyläläisille...

Kas näin! Eikä kenenkään masu enää koskaan murisisi,
sillä yöperhosia riittäisi ihan kaikille. Sen pituinen se satu.

Olin tosi liikuttunut valmiista kirjaideasta, mutta niin jännä ja sympaattinen kuin tarina olikin, luulen, että se toimisi paremmin elokuvana kuin romaanina. Niinpä palasimme Jujunkin kanssa värityskuvien viehkeään maailmaan...

 

”Ei sitten, mama, jos ei bestseller kelpaa. Väritä sitten vaikka tuo sfinksikissa...”

Nerokas haastattelu

Nupun ja Jujun suosikkikoira, amerikanbulldoggi Nero, on esittänyt niille jännittävän haasteen. Vastattavana olisi nyt viisi kiperää kysymystä ja kehotuksena innostaa mukaan uusia karvakuonoja.  Säännöt tuntuvat melko lailla selviltä. Kas tällaiset ne ovat:

Haasteen tehtävänä on

1. Vastata saamiisi kysymyksiin.

2. Keksiä viisi uutta kysymystä.

3. Haastaa viisi bloggaajaa tekemään samoin.

Vaikka yleensä kirjoittelen omavaltaisesti Nupun ja Jujun puolesta, tällä kertaa ne saavat tulla luvan kanssa itse näppistä lätkyttämään. Toivottavasti kyynärpäämeininki jätetään ruokakupille, eikä kenenkään tassu mäjähdä virransammutusnäppäimelle niin kuin yleensä...

Nyt niitä kyssäreitä tulemaan!

1) Mieluisin tv-ohjelma?

Nuppu: Parasta seurattavaa on Netflixin The Happy Cat" -leffan traileri. Sitä katson pää kallellani, ja saattaapa suustani kirvota muutama "mmmmih" ruudulla pomppiville pikkulinnuille ja hiirulaisille.

Juju: Kun muut katsovat televisiota, minä kiipeilen sen takana. Kun muut laittavat leffatykin laulamaan, minä istun jo sen päällä (mutta vain hetken, sillä "iskälle" tulee jostain syystä kiire saada minut syliinsä). Toisinaan olen sentään mukana katseluelämyksessä: loikoilen ihmisemon päällä, ja silmieni edessä vilkkuu suloisia unikuvia.

Tositeeveessä Juju.

2) Miksi kissat syö eri nappuloita kun koirat?

Nuppu: Nappuloita...? Eli papanoita... eli raksuja? Missä on raksuja? MÖRRRRIUH! Syövätkö koiratkin raksuja, ja miksei kukaan anna niitä minulle? Koiran raksuja tähän kuppiin, kiitos!

Juju: Luulenpa, että Neron nappulat saisivat häntäni vispaamaan niin kovaa, että se voisi vaikka irrota. Jos Nero taas söisi minun raksujani (joita saan välillä niin sanotusti tiskin alta), hän saattaisi haukkumisen sijaan alkaa mouruta, kirnuttaa tai (jos oikein pahasti kävisi) mihhata.

Tiedän kyllä, missä niitä on.
Eikä auta,vaikka tassua antaisin.

3) Kesän paras tuoksu?

Nuppu: Mummin käsivoide tuoksui hempeiltä kesäkukkasilta. Tuoksuin itsekin yhtä namilta, kun hän innostui minua silittelemään. Ei sillä, etten muuten tuoksuisi hyvältä, sillä nuuskun kuulemma luonnostani ihanalta ympäri vuoden. Quattro stagioni siis.

Juju: Taisin haistaa kaikkien aikojen ihanimman parfyymin juuri hetki sitten, kun emo saapui kotiin musta samettipotta päässään. Jalassaan sillä oli kireät joustohousut ja jaloissaan mustat, varrelliset kumitohvelit täynnä eksoottisia tuoksuja. Hansikkaat vihikuonotin sentti sentiltä, ja kutittelinpa viiksilläni myös emon pölyn peittämiä käsivarsia ja auringon suolaamaa nenää. Luulen, että tuoksu, josta kiinnostuin, on itse asiassa eau de islanninhevonen.

Mmmm, apilankukkia, heinänkorsia, sahanpuruja...

Vivahteita pörröisestä karvasta ja tuulen tuivertamista jouhista...

Häivähdys töltistä hiekkatiellä ja kiitolaukasta voikukkapellossa!

4) Jos et olisi kissa niin mikä eläin olisit ja perustelut?

Nuppu: Olisin melko varmasti luppakorvakani. Porkkanoista tai salaatista en ole kiinnostunut, mutta olen yhtä pehmoinen ja hupsu pupeltaja kuin monet jänislajikkeen edustajat. Onpa minua verrattu myös pikkuruiseen teddynalleen, koska olen yhtä pörröinen lyllertäjä ja herttainen talviunikaveri.

Juju: Olisin varmaankin koira, tarkemmin sanottuna bordercollie. Mama on arvellut, että olen jo nyt puoliksi sellainen, sillä selvitän pujotteluradat, tunnelit ja korkeatkin esteet leikiten. Saattaisin olla myös villi ja vapaa mustangi tai savannilla lönköttävä leijona.

Pupu mikä pupu.

5) Ihmisen kolme parasta ominaisuutta?

Juju: MAMAAA, UU-UU-UU! <3 Vaikka joskus voisi luulla, että ihmisissä olisin erityisen ihastunut heidän kykyynsä avata peukalon avulla kanaherkkupussi, tämä piirre on vasta toisella sijalla. Paras ominaisuus on ehdottomasti seuranpito. He keksivät hauskoja temppuja, saavat strutsihiiren liikkumaan ja jopa lentämään, harjaavat, silittävät, ottavat syliin, pussailevat ja höpöttelevät hassuja. Ihmisten jalat ovat ominaisuus, josta pidän erittäin paljon. Niiden päälle on hyvä käpertyä nukkumaan, ja niitä on myös mukava nakertaa. Erityisesti pohkeista ja varpaista.

Nuppu: Kaikki kolme ominaisuutta liittyvät palvelualttiuteen ja kykyyn ymmärtää hienovaraisia vinkkejä. Sananen vain, ja he tottelevat, oli kyse sitten ruoan antamisesta, peiton alle päästämisestä tai masurapsutuksista. Niitä raksuja vain ei jostain syystä tipu. Siitä pieni miinus.

Mama tietää, miten kuuluu rapsuttaa.

Koska kone on vielä ehjänä ja tiedostot tallessa, kirjaan seuraavaksi ylös Nupun ja Jujun kysymykset. Me olemme suurelle yleisölle harmillisen tuntemattomia (lukupiirimme on pieni mutta sitäkin arvokkaampi!), ja moni tutuistamme onkin jo haastettu mukaan. Vienosti naukaisten ehdotamme kuitenkin, että jos suinkin ehditte ja haluatte, niin meistä olisi mukava kuulla, kuinka Marraskuun muruset, Karvakorvien valtakunta, Kissaklaani, My Ragdolls ja Small Paws Big Results vastaisivat. Kuka tahansa muukin saa osallistua haasteeseen, jos siltä tuntuu – me lukisimme vastauksia innosta huristen.

Tässäpä kysymykset:

1. Mikä olisi sinulle sopiva intiaaninimi?

2. Mikä touhusi sai omistajasi viimeksi nauramaan?

3. Mitä toivot kesän tuovan tullessaan?

4. Minkä taikavoiman haluaisit ja miksi?

5. Kuinka pidät huolta suloisesta ulkomuodostasi?

(HUOM! Nuppu haluaisi lisätä kuudennen kysymyksen Rufukselle: Kuinkahan paljon kyseinen herra tykkää Nupusta asteikolla yhdestä kymppiin + minkä takia?) :o)

Entäs jos vastaus on 4,5?! Tykkää, ei tykkää, tykkää...?