Fuksi ja työjuhta

Nupun ja Jujun arkeen on tullut alkusyksyn myötä huima palvelutason korotus. Minua ei ole siitä kiittäminen, sillä siksakkaan kodin ja toimiston väliä samaan tapaan kuin aina ennenkin, mutta ”isikissinäkin” tunnettu miespalvelija päätti toteuttaa haaveensa ja heittäytyä puoleksitoista vuodeksi opintovapaalle aivosolujaan kasvattamaan.
 

”Pssst! Ei iskän tarvitsisi, koska sillä on jo sen verran iso pää ja
fiksut aivot, ettei se esim. laittaisi pyöräilykypärää väärin päin päähän...”

”...toisin kuin emokissi tässä taannoin! Voi miten me kaikki räkätettiin!”

”Sitten me lohdutettiin mamaa. Ei se niin kovin hupsulta näyttänyt.
Tuo pinkki niskakiinnikekin oli kuin hohtava rubiini sen otsalla.”

Miespalvelijan paluu akateemiseen maailmaan on tuonut Hupsuttamon rutiineihin perustavanlaatuisia muutoksia, jotka ovat kissojen näkökulmasta vain ja ainoastaan positiivisia. Ne pääsevät yhä möyrimään aamuisin peittoni alle, mutta enää kukaan ei jää naukumaan eteiseen sielua riipivästi töihin lähdön aikaan. Kun katoan ovesta tuuleen ja tihkuun, haihdun myös kissaväestön mielestä. 

 

”So long, äiskä! Tuo pari Canaganin Ocean Tunaa tullessas!”

”...possunsydän maistuisi myös! Tee taas niitä haisulinameja!”

Kissat säilyvät mielessäni läpi hektisten työpäivien, sillä saan aina välillä kuvamateriaalia niiden suloisista puuhista. Toisinaan kotona kuitenkin myös kinastellaan. Eräs kotiopettajatar on nimittäin osoittautunut ylenpalttisen innokkaaksi avustajaksi niin kaavioiden piirtämisessä kuin toisen asteen yhtälöjen ratkaisemisessakin.

 

Jos Nupulta kysytään, iskästä tehdään kandi huippuvauhdilla.

Itse olen tuntenut oloni melko vanhaksi, kun seuraan perheen fuksin elämää. Nykyajan opiskelijoilla on kännykässä digitaalisesti välkähtelevä opiskelijakortti, johon kelpaa kuvaksi vaikkapa trendikäs selfie. Monet kurssit suoritetaan etänä oman koneen ääressä, tietokoneajokorttiin tarvitaan muitakin taitoja kuin sähköpostin avaaminen, ja UniCafesta löytyy nykyisin joka päivä kasvisruokavaihtoehto.
 

”Toista se oli ennen wanhaan, kun emokissi kulutti pefletillään luentosalin penkkejä
ja nassutti opiskelijaruokalassa lihapullia ja perunavelliä...”

Neiti Nöpönenä ajatteli vilauttaa cafeteriassa tällaista selfietä.
Luulisi sillä saavan ainakin kaksi kauhallista filesuikaleita.

Olen saanut viime aikoina useita flashbackeja kultaisiin opiskeluvuosiini, ja meitä Nupun ja Huitsin kanssa hieman jännittää, tempaako villi opiskelijaelämä isikissin haalaribileisiin tai Erasmus-vaihtoon. Entä muuttuuko Hupsuttamo soluasunnoksi, ja täytetäänkö keittiönkaappi makaronilla?
 

”Jokin säästöputjetti näyttäis olevan meneillään ainakin
aamupalojen suhteen... Missä on puuro? Missä mustikat?”

Lohdutin Aristokattejamme vannomalla, ettei iskän uusi uljas nuoruus syökse radoiltaan niiden tasalaatuista elämää. Kukkaron nyörit ovat höllässä lemmikkiliikkeen ruokatiskillä jatkossakin - siksihän emo käy töissä yhä päivittäin. Sanojeni vakuudeksi saavuin kotiin tänäänkin suurena sankarina:
 

”Hyvin törsätty, äiskä! Huomenna sitten taas töihin, eiks jeh?”